Kuinka monta aistia meillä oikeastaan on?

”Olemme ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa niin tehokkaasti ja vaivattomasti, että on vaikea tajuta, miten paljon laskelmia on yksinkertaisimmankin aistimuksen taustalla.” (SENSORY EXOTICA—A WORLD BEYOND HUMAN EXPERIENCE)

KUVITTELE ajavasi pyörällä rauhallista maalaistietä pitkin. Jaloissa olevien tuntoelinten ansiosta voit polkiessasi käyttää juuri sopivasti voimaa pitääksesi vauhdin tasaisena. Tasapainoelimet pitävät sinut pystyssä; sieraimiin leijailee hajuja; silmät tutkivat maisemaa; korviin kantautuu linnunlaulua. Jano saa sinut tarttumaan sormien kosketusreseptoreita hyödyntämällä juomapulloon. Makusilmut sekä lämpimän- ja kylmänreseptorit paljastavat nesteen maun ja lämpötilan. Ihossa ja ihokarvojen yhteydessä olevat reseptorit kertovat, kuinka voimakas ilmavirta on ja – yhteistyössä silmien kanssa – kuinka kova vauhti on. Iho tiedottaa myös ympäröivän ilman lämpötilasta ja kosteudesta, kun taas ajantaju kertoo sinulle suurin piirtein, kuinka kauan olet ollut matkalla. Lopulta sisäaistit pakottavat sinut lepäämään ja syömään. Elämä on tosiaankin suurenmoinen aistimusten sinfonia!

Vainko viisi aistia?

Kuinka monta aistia pyörälenkillä on käytössä – ainoastaanko ne perinnäiset viisi: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto? Encyclopædia Britannican mukaan tämä jaotus on peräisin antiikin filosofi Aristoteleelta, jonka ”vaikutus on ollut niin kestävä, että monet puhuvat vieläkin viidestä aistista aivan kuin muita ei olisi”.

Britannican mukaan jo pelkästään ihon herkkyyden tutkiminen ”antaa todisteita siitä, että ihmisellä on enemmän kuin viisi aistia”. Jotkin toiminnot, jotka aiemmin niputettiin yhteen tuntoaistiksi, luetaan nykyään omiksi aisteikseen. Esimerkiksi kipureseptorit reagoivat mekaanisiin, termisiin ja kemiallisiin voimiin tai aineisiin ja erottavat ne toisistaan. Toiset reseptorit reagoivat kutinaan. Näyttää siltä, että meillä  on ainakin kahdenlaisia painereseptoreita: toiset reagoivat pintaan kohdistuvaan kevyeen paineeseen, toiset syvemmälle kudoksiin kohdistuviin ärsykkeisiin. Elimistössämme on myös monenlaisia sisäaisteja. Mikä on niiden tehtävä?

Sisäaistit

Sisäaistit reagoivat kehon sisäisiin muutoksiin. Ne viestittävät muun muassa nälästä, janosta, väsymyksestä, sisäisestä kivusta sekä hengittämisen ja WC:ssä käymisen tarpeesta. Sisäiset tuntoelimet saavat yhteistyössä biologisen kellon kanssa meidät tuntemaan väsymystä päivän päättyessä tai aikaerorasitusta lennettyämme aikavyöhykkeiden yli. On ehdotettu, että ajantaju lisättäisiin aistien luetteloon, koska voimme tietoisesti ”aistia” ajan kulun.

Meillä on myös tasapainoaisti, jonka reseptorit sijaitsevat sisäkorvassa. Se reagoi painovoimaan sekä kiihtyvään ja pyörivään liikkeeseen. Vielä lisäksi on asento- ja liikeaisti eli kyky tuntea lihasten jännittyminen sekä jäsenten liikkeet ja asennot vaikka silmät kiinni.

Aistiminen ei ole tyypillistä vain ihmisille. Eläimilläkin on monenlaisia aisteja, ja jotkin niistä ovat todella hämmästyttäviä kykyjä, jotka puuttuvat ihmisiltä. Tarkastelemme niistä esimerkkejä seuraavassa kirjoituksessa. Luomme myös lähemmän silmäyksen meihin itseemme ja niihin ainutlaatuisiin ominaisuuksiin, jotka antavat ihmisille erikoisaseman maapallon elollisten joukossa.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 4]

Ihmeellinen kosketusaistimme

Ihmisen kädessä on erityisen herkkä tunto. Smithsonian-lehden mukaan tutkijat ovat saaneet selville, että käsi erottaa vain kolme mikromillimetriä korkean pisteen (ihmisen hiuksen halkaisija on 50–100 mikromillimetriä). Mutta kun tutkijat käyttivät pisteen sijasta laajempaa pintaa, saatiin selville, että käsi erottaa jopa 75 nanometriä korkean epätasaisuuden – ja nanometri on mikromillimetrin tuhannesosa! Näin huomattava herkkyys on jokaisessa sormenpäässä olevien noin 2000 kosketusreseptorin ansiota.

Kosketusaistilla on keskeinen osa myös terveytemme ja hyvinvointimme kannalta. ”Toisen ihmisen hellä kosketus vapauttaa hormoneja, jotka voivat lievittää kipua ja kirkastaa ajatuksia”, sanotaan U.S.News & World Report -lehdessä. Jotkut arvelevat, että hellän kosketuksen puute jarruttaa lapsen kasvua.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 3]

Silmä: The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck; korva ja sisäkorva: © 1997 Visual Language; käsi: The Anatomy of Humane Bodies, with figures drawn after the life by some of the best masters in Europe . . . Oxford, 1698, William Cowper