Maailman hyödyllisimpiin kuuluva pähkinä
Maailman hyödyllisimpiin kuuluva pähkinä
MUUAN poikkeuksellinen pähkinä on matkannut ympäri maapallon. Siitä saa sekä syötävää että juotavaa. Lisäksi näitä pähkinöitä tuottavan puun ainutlaatuinen siluetti on trooppisten saarten tunnusomainen piirre. Mistä pähkinästä on kyse? Maailman hyödyllisimpiin kuuluvasta pähkinästä, kookospähkinästä.
Muualla kuin tropiikissa eläville ihmisille kookospalmu tuo mieleen ehkä vain loman trooppisessa paikassa. Tropiikin asukkaille tällä puulla on kuitenkin paljon suurempi merkitys. Indonesialaiset väittävät, että sen hedelmällä on ”yhtä monta käyttötapaa kuin on päiviä vuodessa”. Filippiineillä sanotaan: ”Se joka istuttaa kookospalmun, istuttaa tarve-esineitä ja vaatteita, ruokaa ja juomaa, asunnon itselleen ja perinnön lapsilleen.”
Tämä sanonta ei ole liioiteltu. Kirjan Coconut—Tree of Life mukaan kookospalmusta ”saadaan paitsi ruokaa, nestettä ja ruoanlaitossa käytettävää öljyä myös lehtiä kattojen tekoon ja kuitua köysien ja mattojen valmistamiseen, hedelmänkuoria joita voidaan käyttää astioina ja
koriste-esineinä, ja makeaa nestettä puun kukinnoista sokerin ja alkoholin valmistukseen”. Kirjassa lisätään: ”Myös itse puuainetta voidaan käyttää, jos puu kaadetaan oikealla tavalla.” Tosiasiassa Intian valtameressä sijaitsevien Malediivien asukkaat ovat rakentaneet kookospalmuista veneitä, joilla he kertoman mukaan ovat purjehtineet Arabiaan ja Filippiineille. Kaikkein suurin merenkävijä on kuitenkin ollut itse kookospähkinä, eivät niinkään sen viljelijät.Meriä kulkeva siemen
Kookospähkinä kotiutuu useimmille trooppisille rannoille, kunhan se saa riittävästi sadetta. Monikäyttöisiä kookospalmuja voivat toki istuttaa paikalliset asukkaat, mutta joihinkin planeettamme syrjäisimpiin kolkkiin kookospähkinä on löytänyt tiensä aivan omin neuvoin. Eri kasvit levittävät siemeniään eri tavoin, mutta kookospähkinä käyttää hyväkseen meriä, ja juuri siinä piilee sen menestys maailmanmatkaajana.
Kun kookospähkinä on kypsä, se putoaa maahan. Joskus tällainen pähkinä vierii rantaa pitkin kohti vettä, ja kun tulee nousuvesi, pähkinä voi huuhtoutua mereen. Koska pähkinän kuituinen kuoriosa sisältää runsaasti ilmaa, pähkinä kelluu vaivatta vedessä. Jos pähkinä on Tyynenmeren atollilla, se ajelehtii kenties vain laguunin toiselle puolelle. Mutta jos se ajautuu avomerelle, se voi matkata hyvinkin kauas.
Useimpien muiden kasvien siemenille suolavesi tietää tuhoa, mutta kookospähkinän kestävän kuoren läpäiseminen vie kauan aikaa. Kookospähkinät selviytyvät helposti kolmenkin kuukauden – ja toisinaan tuhansien kilometrien – merimatkasta, ja kun löytyy sopiva ranta, siemenet ovat yhä itämiskykyisiä. Ehkäpä kookospähkinä on löytänyt asuinsijansa monilta maailman trooppisilta rannoilta juuri tällä tavoin.
Tropiikin maku
Tropiikin ulkopuolella asuvat ihmiset saattavat pitää kookospähkinää vain karamellien tai pikkuleipien mausteena, mutta Kaakkois-Aasiaan mentäessä voi havaita, miten monikäyttöinen kookospähkinä todellisuudessa on. Erään tuon alueen ruokakulttuuria käsittelevän kirjan mukaan ”kookospähkinä on olennainen ainesosa kaikkien maiden, alueiden ja saarten ruoanvalmistuksessa Havaijista Bangkokiin”. Kirjassa kerrotaan lisäksi, että noiden alueiden asukkaille ”kookospähkinä on elämän välttämättömyys, josta he saavat ravintoa – – monessa muodossa ja tarjoiltuna lähes lukemattomina eri ruokalajeina ja makuvaihtoehtoina”. (Pacific and Southeast Asian Cooking.)
Syy kookospähkinän arvostettuun asemaan tropiikin keittiöissä on yksinkertainen: siitä saadaan kirkasta nestettä, jota meillä Suomessa sanotaan hämäävästi kookosmaidoksi, ja valkoista nestettä, jota niin ikään sanotaan kookosmaidoksi, sekä ruoanlaitossa käytettävää öljyä. Kirkas, makea neste, joka täyttää raa’an, vihreän pähkinän sisustan, on herkullista ja virkistävää juomaa, jota tropiikissa myydään usein kaupoissa teiden varsilla. Valkoista kookosmaitoa puolestaan saadaan, kun puristetaan seosta, joka on valmistettu raastetusta siemenvalkuaisesta ja vedestä. Kookosmaito antaa makua ja täyteläisyyttä keittoihin, kastikkeisiin ja tahnoihin.
Saadakseen kookospähkinöistä öljyä ruoanvalmistukseen viljelijä halkaisee kypsän pähkinän ja kuivattaa sen auringossa. Kun se on kuiva, siemenvalkuainen eli kopra voidaan erottaa kuoresta, ja tämän jälkeen koprasta puolestaan voidaan erottaa öljy. Tropiikissa kookosöljyä käytetään etupäässä ruoanvalmistukseen, kun taas länsimaissa sitä käytetään usein margariineihin, jäätelöön ja pikkuleipiin.
Kookospähkinöiden korjuu on varsin työlästä. Monesti sadonkorjaaja kiipeää puuhun leikkaamaan hedelmät irti. Toiset käyttävät korjuutyössä pitkiä keppejä, joiden päähän on kiinnitetty terä. Indonesiassa työhön on koulutettu apinoita. Yksinkertaisinta on kuitenkin odottaa, kunnes hedelmä putoaa maahan itsekseen, ja tätä menetelmää suosivat ne, jotka haluavat varmistua siitä, että hedelmä on kypsä.
Olipa korjuutapa millainen hyvänsä, kookospähkinä on monikäyttöisyytensä ansiosta lukuisille ihmisille paitsi ihanteellinen kauppatavara myös korvaamaton ruoka-aine. Kun seuraavan kerran näet kookospalmun, joko kuvassa tai luonnossa, muista, että se on paljon muutakin kuin trooppisia rantoja kaunistava koristeellinen puu. Se tuottaa maailman hyödyllisimpiin kuuluvia pähkinöitä.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 26]
KIINNOSTAVA KOOKOSPÄHKINÄ
KOOKOSRAPU Ihmiset eivät ole ainoita, jotka nautiskelevat mielellään kookospähkinää. Kookosrapu elää päivisin maakolossa, mutta öisin se herkuttelee kookospähkinöillä. Ihminen tarvitsee kookospähkinän halkaisemiseen kunnon veitsen, mutta tämä neuvokas rapu iskee sitä sinnikkäästi kiveä vasten kunnes se halkeaa. Kookospähkinää sisältävä ruokavalio näyttää sopivan tälle luontokappaleelle, sillä se voi elää yli 30-vuotiaaksi!
KOOKOSPÄHKINÄ KOSMETIIKASSA Koska kookosöljy tekee hyvää iholle, kosmetiikkavalmistajat käyttävät sitä huulipuniin ja aurinkovoiteisiin. Myös biologisesti hajoavissa, runsaasti vaahtoavissa saippuoissa tai sampoissa voi olla kookosöljyä.
[Kuvat]
Kookospähkinä voi selviytyä merimatkoista
Kookosrapu
Kookospalmun taimi
[Lähdemerkintä]
Godo-Foto
[Kuvan lähdemerkintä s. 25]
Pikkukuva oikealla ylhäällä: Godo-Foto