Liikalihavuudesta tulossa maailmanlaajuinen epidemia?
Liikalihavuudesta tulossa maailmanlaajuinen epidemia?
”LIIKALIHAVUUTTA on pitkään pidetty modernin elämän sivutuotteena rikkaissa teollisuusmaissa, mutta nyt se on leviämässä myös kehitysmaihin”, raportoi brittiläinen lääkärilehti The Lancet. Sen mukaan ravitsemusasiantuntijat varoittavat nyt liikalihavuuden aiheuttamasta diabeteksen, korkean verenpaineen, syövän sekä sydän- ja verisuonitautien ”maailmanlaajuisesta epidemiasta”.
Kiinassa ylipainoisten miesten määrä on kolminkertaistunut ja naisten kaksinkertaistunut kahdeksassa vuodessa, ja sen myötä korkeaa verenpainetta sairastavien määrä on siellä nyt samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa. Yli puolet uusista diabetestapauksista todetaan Intiassa ja Kiinassa. Egyptissä diabetesta esiintyy yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, ja puolet tuon maan naisista on nykyään ylipainoisia. Meksikossa liikalihavuus on lisääntynyt nopeasti kaikissa yhteiskuntaluokissa joka puolella maata, ja sen johdosta myös diabetesta on enemmän. Jopa erittäin köyhissä Afrikan maissa Saharan eteläpuolella lihavuus ja diabetes lisääntyvät.
Joissakin maissa ylimääräisiä kiloja tuovat rasvaiset pikaruoat, mutta pääsyy lihavuuden yleistymiseen on se, että elintarviketuottajat lisäävät ruokiin nykyään entistä enemmän sokeria ”maun parantamiseksi”. Lisäksi Aasiassa ja Afrikassa käytetään yhä enemmän ruokaöljyjä, jotka tuovat ruokavalioon lisäkaloreita. Teollisuuslaitosten ja maatalouden teknistyminen on pienentänyt fyysisen työn osuutta. Ihmiset haluavat tehdä vähemmän työtä ja viettää enemmän vapaa-aikaa. Tietokoneiden ja television yleistyminen on vähentänyt työntekijöiden liikkumista, ja ”sähköposti on tehnyt lopun viestien viemisestä ja kävelemisestä työtovereiden luo juttelemaan”.
Liikalihavuus lisääntyy nopeasti myös koululaisten parissa etenkin alueilla, missä välitunteja ja liikkumista on vähennetty, ja siksi opettajien pitäisi kiireesti ymmärtää ravinnon ja koulumenestyksen välinen yhteys. Kalifornian yliopiston kansanterveyden laitoksella toimiva Gail Harrison varoittaa, että paikallisten ehkäisytoimien lisäksi ”tarvitaan yleistä ohjelmaa maailmanlaajuista ehkäisyä varten ja sen rinnalla toimintastrategioiden, asiantuntemuksen ja infrastruktuurin kehittämistä”, jotta liikalihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien epidemia saataisiin kuriin.