Lukijoiden kirjeitä

Hiukset. Pidin kirjoituksesta ”Oletko huolissasi hiuksistasi?” (8.8.2002). Olen toiminut kosmetologina 14 vuotta. Me harjaamme vaurioituneet hiukset aivan samalla tavalla kuin te neuvotte sen tekemään. On vaikuttavaa huomata kirjoitustenne olevan niin ammattimaisesti laadittuja.

K. K., Japani

Herätkää!-lehden innokkaana lukijana minun täytyy ilmaista kiitollisuuteni tämän kirjoituksen johdosta. Minulle alkoi tulla harmaita hiuksia jo varhaisessa teini-iässä. Ollessani vähän alle 20-vuotias harmaan erotti jo kaukaa. Se teki minut tosi levottomaksi. Tämä kirjoitus auttoi minua omaksumaan vaatimattoman asenteen ulkonäkööni, samalla kun keskityn enemmän kehittämään jumalisia ominaisuuksia.

E. J., Nigeria

Ihastuminen. Kiitoksia ”Tarkkailemme maailmaa” -palstan uutisesta ”Rakkauden huumaamia” (8.8.2002). Tämä kirjoitus auttoi minua tajuamaan, että vaikka ihastuminen kestäisi kauemminkin, se ei välttämättä ole vakaa perusta onnelliselle avioliitolle. Tällaiset neuvot voivat todella säästää ihmisen tyhmältä menettelyltä!

P. L., Venäjä

Luau-juhlat. Luin varsin kiinnostuneena kirjoituksenne ”Vietetään havaijilaista luau-iltaa!” (8.6.2002). Useita vuosia sitten olin läsnä yhdessä luau-juhlassa. Minun mielestäni siihen liittyi voimakkaita uskonnollisia ja spiritistisiä vivahteita. Vaikka luau-juhliin ei nykyään liittyisikään uskonnollisia eikä spiritistisiä piirteitä, niin miten ne eroavat sellaisista juhlista, joilla on pakanalliset juuret mutta jotka nykyaikaiset kulttuurit ovat omaksuneet pelkiksi hauskoiksi perhejuhliksi?

L. F., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Kuten sivulla 24 olevassa alaviitteessä mainitaan, luau on alun perin saattanut liittyä vääriin uskonnollisiin tapoihin, mutta nykyään tämä sana tarkoittaa vain havaijilaista juhlaa. Kristityn voi olla sopivaa tai sopimatonta olla läsnä tilaisuudessa, johon liitetään sana luau. Kuten kaikilla elämän alueilla, kristittyjen tulisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat heitä säilyttämään hyvän omantunnon Jehovan edessä (1. Timoteukselle 1:5, 19; ks. myös ”Herätkää!”-lehteä 8.1.2000 s. 26, 27).

Synnytyksen jälkeinen masennus. Kiitoksia oikein paljon kirjoituksesta ”Voitin synnytyksen jälkeisen masennuksen” (22.7.2002). Minusta tuntuu aivan siltä kuin tämä artikkeli olisi kirjoitettu minulle. Vaikka en pode synnytyksen jälkeistä masennusta – miehelläni ja minulla ei ole lapsia – niin olen kamppaillut muunlaisen masennuksen ja ahdistuksen kanssa puolitoista vuotta. Olin jatkuvasti väsynyt ja hämmentynyt ja kykenemätön tekemään yksinkertaisiakaan ratkaisuja. Minua pelotti olla ihmisten parissa. En pystynyt menemään edes ruokakauppaan ilman miestäni. Nyt olen alkanut toipua ja käytän lääkkeitä. Tämän kirjoituksen perusteella tajuan, että voin tehdä paljon muutakin. Miehenikin on lukenut kirjoituksen, ja hän on huomannut, miten hän voi tukea minua paremmin.

J. R., Yhdysvallat

Miten kiitollinen olenkaan synnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevästä kirjoituksesta! Kolmannen lapseni syntymän jälkeen lääkärit kertoivat minun sairastavan synnytyksen jälkeistä masennusta. Ennen sitä ajattelin tulevani hulluksi. Se oli hirvittävää, synkkää aikaa minulle ja perheelleni. Olen syönyt yrttejä ja vitamiineja sekä harrastanut säännöllisesti liikuntaa, mikä kaikki auttaa minua selviytymään niin hyvin kuin taidan. Kiittäkää Janellea siitä, että hän kertoi kokemuksensa meille.

J. C., Yhdysvallat