Luonnoksia maineikkaista ja pahamaineisista

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

OLETKO koskaan yrittänyt luonnostella paperille ihmisen kasvoja? Se ei ole helppoa. Mutta entä jos sinun pitäisi piirtää kuva ihmisestä, jonka olet juuri nähnyt ensi kertaa ja vain muutaman minuutin ajan? Jos mutkistamme asiaa vielä lisää, joudut työskentelemään pelkän muistisi varassa. Ja kaiken kukkuraksi pastellityösi täytyy olla valmis odottavalle televisioryhmälle puolessa tunnissa!

Tehtävä olisi mahdoton useimmille meistä. Mutta Britanniassa on kourallinen miehiä ja naisia, jotka ovat erikoistuneet tähän työhön. Kyseessä ovat tuomioistuimien taiteilijat.

Laki asettaa rajoituksia

Oikeusjutut vetävät herkästi suuren yleisön huomion puoleensa, ja monissa maissa niitä näytetään usein televisiossa ja lehtijuttujen kuvissa. Britanniassa tilanne on toinen. Siellä on kaikissa tuomioistuimissa ehdottomasti kiellettyä yrittää tehdä muotokuvaa tai luonnosta kenestäkään salissa olevasta, oli kyse sitten tuomareista, valamiehistä, todistajista, syytetyistä tai pidätetyistä. * Tämän vuoksi tarvitaan taitavia taiteilijoita, jotka tallentavat oikeudenkäynnin tapahtumia paperille tiedotusvälineitä varten.

Kävin Lontoossa eräässä taide- ja designnäyttelyssä saadakseni enemmän tietoa tästä kiehtovasta työstä. Eräässä vilkkaassa pisteessä tapasin Bethin, joka kuuluu tuohon taiteilijoiden erikoisryhmään. Ensimmäinen kysymykseni kuului: ”Minkä verran sinulla on oikeudessa aikaa katsoa syytettyä?”

Aika ja tarkoitus

”Pidätetty seisoo syytettyjen aitiossa tapauksen suullisessa käsittelyssä yleensä vain pari minuuttia, mutta se riittää”, Beth vakuutti. ”Ehdin panna merkille hiustyylin sekä pään, nenän, silmien, huulten ja suun muodon. Minun on painettava mieleen myös kasvojen leveys, otsan korkeus, korvannipukoiden koko ja muita yksityiskohtia, kuten mahdollinen parta tai silmälasit. Vasta sitten minulla on tarvittavat perustiedot tarkan piirroksen tekemiseen.

Välillä työ vaikeutuu. Esimerkiksi hiljattain syytettyjen aitiossa oli 12 miestä! He tosin olivat siellä peräti 15 minuuttia, mutta 12 kasvojen saaminen yhteen piirrokseen vaatii huolellista keskittymistä. Minulla on niin sanottu näkömuisti, mutta sitä on täytynyt kehittää vuosien mittaan. Minun täytyy oikeussalista lähtiessäni muistaa näkemäni kasvot selvästi, vaikka silmät kiinni.”

”Kuinka paljon käytät aikaa taustatietojen hankkimiseen niistä, jotka näet oikeudessa?” oli seuraava kysymykseni. Bethin vastaus yllätti minut.

”En etsi taustatietoja lainkaan, toisin kuin toimittajat.  Tulen oikeuteen ilman minkäänlaisia ennakkoajatuksia ja yritän tietoisesti välttää tulkitsemasta näkemääni. Pyrin tallentamaan oikeudenkäynnin, jonka aikana ilmeet voivat vaihdella päivästä toiseen. Minun on pidettävä mielessä, että valamiehistö saattaa nähdä piirrokseni esimerkiksi televisiosta tai sanomalehdestä, enkä halua, että kukaan heistä sanoo piirrokseni nähtyään: ’Onpa syyllisen näköinen!’ Tämä on hyvin tärkeä seikka, jossa tuomioistuintaide eroaa muotokuvamaalauksesta.”

”Juuri oikea hetki”

Kun kysyin Bethiltä hänen menestyksensä salaisuutta, hän vastasi: ”Etsin juuri oikeaa hetkeä, johon oikeudenkäynnin tunnelma tiivistyy. Kerran esimerkiksi syytetty painoi päänsä käsiin, ja ele kuvasti täysin oikeusjutun vaikutusta häneen. Toisen kerran, kun eräältä naiselta kysyttiin, onko hän hyvä äiti, hänen ilmeensä vastasi kysymykseen paremmin kuin hänen sanansa. Samoin kyyneleen pois pyyhkäisevä nenäliina voi paljastaa ihmisen sisimpiä tunteita.

Oikeudessa taiteilijan on saatava vangituksi myös istunnon tunnelma, mikä merkitsee sitä, että piirrokseen tulevat mukaan tuomari, asianajajat ja muut virkailijat sekä kirjat, lamput ja kalusteet. Suurin osa ihmisistä ei koskaan näe tuota kaikkea omin silmin, joten se kiehtoo heitä. Missä minä teen piirrokseni? Joskus oikeuden lehdistöhuoneessa, mutta useimmiten jossain hiljaisessa portaikossa. Mutta sitten minun täytyy rynnätä takaisin saliin lisätäkseni kuvaan kasvoja, kun esiin kutsutaan joku uusi todistaja tai puolustusasianajaja puhuu oikeudelle.” Hän lisäsi hymyillen: ”Niin, tiedän kyllä, että monet piirrokseni riippuvat nyt asianajajien toimistojen seinillä.”

Katselin kiinnostuneena kuvia, jotka hänellä oli näytteillä. Ne kaikki palauttivat kirkkaasti mieleeni oikeustapauksia, joissa oli ollut mukana niin maineikkaita kuin pahamaineisiakin ihmisiä ja joista olin lukenut viime vuosina. Kun kymmenen minuutin kuluttua valmistauduin lähtemään, Beth ojensi minulle ystävällisesti pastellipiirroksen. Se oli kuva minusta.

[Alaviite]

[Kuvat s. 14, 15]

Oikeudenkäynnistä tehty piirros alkuperäisenä ja sanomalehdessä julkaistuna (vasemmalla)

[Lähdemerkintä]

© The Guardian