Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä on materialismi?

Mitä on materialismi?

Raamatun näkökanta

Mitä on materialismi?

KYKY suuntautua hengellisyyteen ja tarve palvoa Jumalaa ovat ihmisellä synnynnäisiä. Hänet on kuitenkin luotu maan aineksista, ja hänellä on aineellisia tarpeita ja kyky nauttia aineellisesta. Joillakuilla kristityillä on runsaasti aineellisia rikkauksia. Osoittaako tämä itsessään, että he ovat materialisteja ja että he eivät ole hengellismielisiä? Ovatko köyhät toisaalta vähemmän todennäköisesti materialisteja ja luultavammin taipuvaisia hengellisyyteen?

Olet varmaankin samaa mieltä siitä, ettei ihmistä tee materialistiksi vain ylenpalttinen varallisuus tai omaisuus. Seuraavat Raamatun esimerkit auttavat meitä näkemään, mitä materialismi on ja miten voimme välttää ne vaarat, joita se asettaa hengellisyydelle.

Heillä oli rikkautta ja kunniaa

Raamatun aikoina Jumalan uskollisten palvelijoiden joukossa oli ihmisiä, joilla oli rikkautta ja kunniaa. Esimerkiksi Abrahamilla ”oli hyvin runsaasti karjalaumoja ja hopeaa ja kultaa” (1. Mooseksen kirja 13:2). Job tunnettiin ”kaikista itämaalaisista suurimpana”, koska hänellä oli paljon karjaa ja suuri joukko palvelijoita (Job 1:3). Joillekin Israelin kuninkaille, esimerkiksi Daavidille ja Salomolle, kertyi suunnattomasti varallisuutta (1. Aikakirja 29:1–5; 2. Aikakirja 1:11, 12; Saarnaaja 2:4–9).

Ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan kuului varakkaita kristittyjä (1. Timoteukselle 6:17). Lyydian sanotaan olleen ”purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista ja Jumalan palvoja” (Apostolien teot 16:14). Purppuraväri ja sillä värjätyt vaatteet olivat kalliita, ja niitä käyttivät yleensä vain korkea-arvoiset tai varakkaat ihmiset. Niinpä Lyydialla itselläänkin on saattanut olla jonkin verran varallisuutta.

Toisaalta Raamatun aikoina jotkut Jehovan uskolliset palvojat olivat hyvin köyhiä. Luonnonmullistukset, onnettomuudet ja kuolemantapaukset saattoivat jotkin perheet puutteenalaisiksi (Saarnaaja 9:11, 12). Hätää kärsivien on varmasti ollut vaikeaa katsella, miten toiset nauttivat rikkauksista tai aineellisesta omaisuudesta. Silti heidän olisi ollut väärin tuomita rikkaat materialisteiksi tai päätellä, että rikkauksia vaille jääneet palvelivat Jumalaa täydemmässä määrin. Miksi sanomme näin? Tarkastellaanpa, mitä materialismi pohjimmiltaan on.

Rahan rakkaus

Suomen kielen perussanakirja määrittelee materialismin ”elämänkatsomukseksi joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä”. Materialismi lähtee siis haluistamme, tärkeysjärjestyksestämme ja arvomaailmastamme. Seuraavat kaksi Raamatun esimerkkiä ilmaisevat tämän selvästi.

Jehova oikaisi tiukasti Barukia, joka toimi profeetta Jeremian sihteerinä. Baruk oli todennäköisesti köyhä sen tilanteen takia, joka vallitsi Jerusalemissa, ja siksi, että hän oli läheisesti tekemisissä epäsuositun Jeremian kanssa. Silti Jehova huomautti: ”Sinä tavoittelet itsellesi suuria. Älä enää tavoittele.” Materialismi alkoi ehkä saada otetta Barukista siten, että hän rupesi miettimään toisten varallisuutta ja aineellista turvallisuutta ja alkoi pitää niitä tärkeinä. Jehova muistutti Barukia siitä, että hän vapauttaisi tämän Jerusalemin tulevasta tuhosta mutta ei varjelisi tämän omaisuutta. (Jeremia 45:4, 5.)

Jeesus esitti kuvauksen miehestä, joka piti samoin aineellista omaisuutta tärkeänä. Tämä mies ei käyttänyt omaisuuttaan laajentaakseen Jumalan palvelustaan vaan keskitti huomionsa rikkauksiin. Rikas mies sanoi: ”Minä puran varastohuoneeni ja rakennan isommat – – ja sanon sielulleni: ’Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.’” Sitten Jeesus sanoi: ”Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’ Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” (Luukas 12:16–21.)

Mitä nämä kaksi kertomusta opettavat meille? Ihmisestä ei tee materialistia omaisuuden paljous vaan se, että hän asettaa aineellisen tärkeälle sijalle elämässään. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:9, 10.) Ongelmia tulee siitä, että ihminen päättää olla rikas ja että hän rakastaa aineellista.

Tarvitaan itsetutkistelua

Kristityt varovat visusti materialismin ansaa, onpa heidän taloudellinen tilanteensa millainen hyvänsä. Rikkaudella on petollinen voima, joka voi tukahduttaa hengellisyyden (Matteus 13:22). Päähuomiomme voi kääntyä hengellisistä asioista aineellisiin ennen kuin tajuammekaan – surullisin seurauksin (Sananlaskut 28:20; Saarnaaja 5:10).

Kristittyjen on siksi hyvä tutkia tärkeysjärjestystään ja sitä, mihin he keskittävät huomionsa. Hengellismieliset ihmiset – onpa heillä aineellista vähän tai paljon – pyrkivät noudattamaan Paavalin kehotusta olla panematta toivoaan ”epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme” (1. Timoteukselle 6:17–19).