Galilein ja kirkon välinen ristiriita

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

ON 22. KESÄKUUTA 1633. Heikko vanhus on polvillaan Rooman inkvisitiotuomioistuimen edessä. Hän on aikansa kuuluisimpia tiedemiehiä. Hänen vankat tieteelliset näkemyksensä perustuvat vuosikausia kestäneisiin tutkimuksiin. Jos hän kuitenkin haluaa pelastaa henkensä, hänen on kiellettävä se, minkä hän tietää olevan totta.

Miehen nimi on Galileo Galilei. Tämä niin sanottu Galilein tapaus on herättänyt epäilyksiä, kysymyksiä ja kiistoja, jotka elävät vielä nykyäänkin, noin 370 vuotta noiden tapahtumien jälkeen. Tapaus on jättänyt lähtemättömän jäljen uskonnon ja tieteen historiaan. Miksi asiasta on noussut niin suuri häly? Miksi Galilein tapaus on päässyt uudestaan otsikoihin meidän aikanamme? Symboloiko se tosiaan sitä hetkeä, jolloin ”tieteen ja uskonnon välille syntyi juopa”, kuten asia ilmaistiin eräässä lehdessä?

Monet pitävät Galileita ”nykytieteen isänä”. Hän oli matemaatikko, tähtitieteilijä ja fyysikko. Hän tutki aivan ensimmäisten joukossa taivasta kaukoputken avulla ja tulkitsi havaintojensa tukevan käsitystä, josta hänen aikanaan edelleen kiisteltiin kiivaasti, nimittäin sitä, että Maa kiertää aurinkoa ja että Maa ei siksi ole maailmankaikkeuden keskus. Ei ihme, että Galileita on toisinaan pidetty nykyisen kokeellisen tutkimustavan isänä.

Mitä havaintoja ja keksintöjä Galilei sitten teki? Tähtitieteilijänä hän esimerkiksi havaitsi, että Jupiterilla on kuita, Linnunrata koostuu tähdistä, Kuussa on vuoria ja Venuksella on samanlaiset vaiheet kuin Kuulla. Fyysikkona hän tutki lakeja, jotka hallitsevat heiluria ja putoavia kappaleita. Hänen keksimiinsä laitteisiin kuuluu verrannollisuusharppi, eräänlainen laskutikku. Alankomaista saamiensa tietojen avulla hän rakensi kaukoputken, joka avasi kaikkeuden hänen eteensä.

Pitkällinen ristiriita korkea-arvoisten kirkonmiesten kanssa muutti kuitenkin tämän maineikkaan tiedemiehen uran murhenäytelmäksi. Miten tuo murhenäytelmä sai alkunsa, ja miksi?

 Ristiriita Rooman kanssa

Jo 1500-luvun lopulla Galilei omaksui kopernikaanisen teorian, jonka mukaan Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. Tätä sanotaan myös heliosentriseksi eli aurinkokeskiseksi järjestelmäksi. Löydettyään vuonna 1610 ennen tuntemattomia taivaankappaleita Galilei vakuuttui siitä, että hän oli saanut pitävät todisteet aurinkokeskisestä järjestelmästä.

Tietosanakirjassa Grande Dizionario Enciclopedico UTET kerrotaan, ettei Galilei tyytynyt vain tekemään tällaisia havaintoja. Hän halusi saada ”aikansa korkea-arvoisimmat henkilöt (ruhtinaat ja kardinaalit)” vakuuttuneiksi kopernikaanisen teorian paikkansapitävyydestä. Hän elätteli toiveita siitä, että hän voisi vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla kumota kirkon vastaväitteet ja jopa voittaa kirkon puolelleen.

Vuonna 1611 Galilei matkusti Roomaan, missä hän tapasi korkea-arvoisia kirkonmiehiä. Hän osoitti heille kaukoputkensa avulla tähtitieteellisiä havaintojaan. Asiat eivät kuitenkaan edenneet hänen toivomallaan tavalla. Vuonna 1616 Galilei havaitsi olevansa virallisen tarkkailun alaisena.

Rooman inkvisition teologit sanoivat aurinkokeskistä oppia ”filosofisesti typeräksi ja järjenvastaiseksi sekä muodollisesti kerettiläiseksi, koska se on monilta osin selvästi ristiriidassa Raamatun lauseiden kanssa niiden kirjaimellisen merkityksen, yleisen tulkinnan sekä pyhien isien ja teologian tohtorien näkemysten mukaan”.

Galilei tapasi kardinaali Robert Bellarminin, jota pidettiin tuon ajan merkittävimpänä katolisena teologina ja jota kutsuttiin ”kerettiläisten vasaraksi”. Tämä kehotti selväsanaisesti Galileita lopettamaan aurinkokeskistä järjestelmää koskevien käsitystensä opettamisen.

Inkvisitiotuomioistuimen edessä

Galilei yritti olla varovainen, mutta hän ei luopunut kopernikaanisesta opista. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin, vuonna 1633, hän tuli inkvisitiotuomioistuimen eteen. Kardinaali Bellarmin oli kuollut, mutta Galilein päävastustaja oli nyt paavi Urbanus VIII, joka oli aiemmin ollut hänelle suosiollinen. Tätä oikeudenkäyntiä on kirjallisuudessa sanottu yhdeksi menneisyyden  kuuluisimmista ja epäoikeudenmukaisimmista; sitä on jopa verrattu Sokrateen ja Jeesuksen oikeudenkäynteihin.

Mikä oli tämän oikeudenkäynnin syy? Galilei kirjoitti kirjan Dialogo sopra i due massimi sistemi del mondo, tolemaico e copernicano (Vuoropuhelu kahdesta suuresta maailmanjärjestelmästä, ptolemaiolaisesta ja kopernikaanisesta). Se asettui aurinkokeskisyyden kannalle. Galilein käskettiin ilmaantua oikeuden eteen vuonna 1632, mutta hän viivytteli, koska oli sairas ja lähes 70-vuotias. Hän matkusti Roomaan seuraavana vuonna sen jälkeen, kun hänet oli uhattu tuoda oikeuden eteen väkisin kahleissa. Paavin käskystä häntä kuulusteltiin ja jopa uhattiin kidutuksella.

Ei ole varmuutta siitä, kidutettiinko tätä sairasta vanhaa miestä. Päätöksessä, jossa Galilei katsottiin syylliseksi, sanotaan, että hänet alistettiin ”ankariin tutkimuksiin”. Italian lain historiaan perehtyneen Italo Mereun mukaan tämä ilmaus oli tuolloin käytetty ammattisana, joka tarkoitti kiduttamista. Koko joukko tutkijoita on samaa mieltä.

Galileille joka tapauksessa langetettiin tuomio 22. kesäkuuta 1633 kolkossa salissa inkvisition jäsenten edessä. Hänet todettiin syylliseksi siihen, että ”hän oli pitänyt kiinni siitä jumalallisen Pyhän Raamatun vastaisesta väärästä opista, että Aurinko – – ei liiku idästä länteen ja että Maa liikkuu ja että Maa ei ole maailman keskus”.

Galilei ei halunnut kuolla marttyyrina, joten hänen oli pakko perääntyä. Kun tämän vanhan tiedemiehen tuomio oli luettu, hän ilmoitti juhlallisesti polvistuneena ja katumuksentekijän asuun pukeutuneena: ”Minä luovun mainituista erheistä ja harhaopeista [kopernikaanisesta teoriasta] ja yleensä joka ainoasta muusta pyhän kirkon vastaisesta erheestä, harhaopista ja lahkosta sekä kiroan ne ja inhoan niitä.”

Suosittu perimätieto, jolle ei ole vankkaa näyttöä, kertoo, että ilmoitettuaan luopuvansa käsityksistään Galilei polkaisi jalallaan maata ja huudahti: ”Se liikkuu sittenkin!” Kommentoijat sanovat, että havaintojensa kieltämisestä aiheutunut häpeä piinasi Galileita kuolemaan asti. Hänet tuomittiin vankilaan, mutta tuomio muutettiin elinikäiseksi kotiarestiksi. Hänestä tuli vähitellen sokea, joten hän eli lähes täysin eristäytyneenä.

Uskonnon ja tieteen välinen ristiriita?

Monet ovat päätelleet Galilein esimerkin osoittavan, että uskontoa ja tiedettä on toivotonta yrittää sovittaa yhteen. Galilein tapaus onkin vuosisatojen aikana vieraannuttanut ihmisiä uskonnosta. Se on saanut monet vakuuttuneiksi siitä, että uskonto on luonnostaan uhka tieteen edistykselle. Onko asia niin?

Paavi Urbanus VIII ja Rooman inkvisition teologit tuomitsivat todellisuudessa kopernikaanisen teorian väittämällä, että se on ristiriidassa Raamatun kanssa. Galilein vastustajat viittasivat Joosuan sanoihin ”Aurinko, seiso alallasi”, jotka tuli heidän mielestään ymmärtää kirjaimellisesti (Joosua 10:12, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Onko Raamattu tosiaankin ristiriidassa kopernikaanisen teorian kanssa? Ei ole.

Ristiriidassa ovat tiede ja Raamatun ilmiselvästi väärä tulkinta. Näin Galilei näki asian. Hän kirjoitti eräälle oppilaalle: ”Vaikka Raamattu ei voikaan erehtyä, sen tulkitsijat ja selittäjät voivat, monin tavoin. Yksi hyvin vakava ja yleinen erehdys on se, että he haluavat aina pysyttäytyä pelkästään kirjaimellisessa merkityksessä.” Kukapa Raamattua vakavasti tutkiva voisi olla eri mieltä. *

Galilei meni vielä pitemmälle. Hän sanoi, että sekä Raamatulla että luonnon kirjalla on sama Tekijä ja että ne eivät voi olla ristiriidassa keskenään. Hän kuitenkin lisäsi, että ”ei voida varmasti sanoa, että kaikki tulkitsijat puhuvat Jumalan hengen vaikutuksesta”.  Tämä kirkon virallisen tulkinnan epäsuora arvostelu herätti luultavasti ärtymystä ja johti siihen, että Rooman inkvisitio tuomitsi Galilein. Kuinka pelkkä maallikko uskalsi puuttua kirkon etuoikeuksiin?

Useat oppineet ovat viitanneet Galilein tapaukseen ja herättäneet epäilyksiä sekä kirkon että paavin erehtymättömyydestä. Katolinen teologi Hans Küng kirjoittaa, että ”kirkon opetustoimen – – lukuisat ja kiistattomat” virheet, esimerkiksi ”Galilein tuomitseminen”, ovat asettaneet erehtymättömyyttä koskevan opin kyseenalaiseksi.

Galilein maine puhdistetaan?

Paavi Johannes Paavali II toivoi marraskuussa 1979 – vuosi valintansa jälkeen – että Galilein asema tarkistettaisiin. Paavi myönsi, että Galilei ”sai kärsiä paljon – – kirkonmiesten ja kirkon laitosten käsissä”. Kolmetoista vuotta myöhemmin, vuonna 1992, saman paavin nimittämä komissio tunnusti: ”Jotkut Galilein aikaiset teologit – – eivät osanneet tulkita niiden raamatunkohtien syvällistä, ei-kirjaimellista merkitystä, jotka kuvailevat luodun kaikkeuden fyysistä rakennetta.”

Aurinkokeskistä teoriaa eivät kuitenkaan kritisoineet ainoastaan teologit. Paavi Urbanus VIII, joka näytteli merkittävää osaa tässä asiassa, vaati järkähtämättä, että Galilei lopettaisi sen vuosisatoja vanhan kirkon opin heikentämisen, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus. Tämä oppi ei ollut peräisin Raamatusta vaan kreikkalaiselta filosofilta Aristoteleelta.

Kun komissio oli tutkinut perinpohjaisesti Galilein tapauksen uudelleen, paavi nimitti Galilein tuomiota ”harkitsemattomaksi ja epäonnistuneeksi päätökseksi”. Puhdistettiinko tämän tiedemiehen maine? Muuan kirjoittaja sanoo: ”Jotkut puhuvat Galilein maineen puhdistamisesta, mutta siinä ei ole mitään järkeä, koska historia ei tuomitse Galileita vaan kirkon tuomioistuimen.” Historiantutkija Luigi Firpo sanoi: ”Ei ole vainoojien asia puhdistaa uhriensa mainetta.”

Raamattu on ’pimeässä paikassa loistava lamppu’ (2. Pietarin kirje 1:19). Galilei puolusti sitä vääriä tulkintoja vastaan. Kirkko taas toimi päinvastoin puolustaessaan ihmisten keksimiä perinteitä Raamatun kustannuksella.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 14]

Galilein elämä

Galilei syntyi Pisassa vuonna 1564, ja hänen isänsä oli firenzeläinen. Hän opiskeli Pisan yliopistossa lääketiedettä. Koska tuo ala ei kuitenkaan juuri kiinnostanut häntä, hän jätti sen ja alkoi opiskella fysiikkaa ja matematiikkaa. Kun hän palasi perheensä luo vuonna 1585, hän ei ollut suorittanut yhtään tutkintoa. Silti hän saavutti aikansa merkittävimmän matemaatikon aseman ja sai matematiikan luennoijan paikan Pisan yliopistosta. Isänsä kuoleman jälkeen hänen oli taloudellisten vaikeuksien vuoksi pakko muuttaa Padovaan, missä hänet nimitettiin hyväpalkkaisempaan asemaan, yliopiston matematiikan professoriksi.

Niiden 18 vuoden aikana, jotka Galilei asui Padovassa, hän sai rakastajattarensa, nuoren venetsialaisnaisen, kanssa kolme lasta. Vuonna 1610 hän palasi Firenzeen, missä hänen taloudellinen tilanteensa parani, niin että hän saattoi omistaa enemmän aikaa tutkimustyöhön. Tämä tapahtui kuitenkin sen vapauden kustannuksella, josta hän oli nauttinut Venetsian tasavallan alueella. Toscanan suurherttua nimitti hänet ”ensimmäiseksi filosofiksi ja matemaatikoksi”. Galilei kuoli Firenzessä vuonna 1642 ollessaan kotiarestissa inkvisition langettaman tuomion vuoksi.

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Library of Original Sources, VI osa, 1915

[Kuva s. 12]

Galilein kaukoputki, jonka avulla hän osoitti, että maapallo ei ole maailmankaikkeuden keskus

[Lähdemerkintä]

Scala/Art Resource, NY

[Kuvat s. 12]

Maakeskinen (geosentrinen) järjestelmä

Aurinkokeskinen (heliosentrinen) järjestelmä

[Lähdemerkintä]

Tausta: © 1998 Visual Language

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

Kuva: kirjasta The Historian’s History of the World