Nuoret kysyvät:

Miksi juuri minun on oltava adoptiolapsi?

”Tuntuu kuin kärsisi elinikäisestä vammasta. Aivan kuin sydämessä olisi parantumaton vika.” (Robert)

NÄIN kuvailee elämäänsä eräs mies, joka annettiin syntymänsä jälkeen adoptoitavaksi. Hän jatkaa: ”Sitä toivoo hartaasti itse asiassa joka päivä, että saisi vastaukset kysymyksiin: Millainen on oikea perheeni? Missä he asuvat? Miksi he hylkäsivät minut?”

Chantial, jonka isä aikoinaan adoptoitiin, suree sitä, että hän ei tiedä, keitä hänen biologiset isovanhempansa ovat. Hän sanoo: ”Tunnen itseni petetyksi, koska en voi pitää yhteyttä enoihin, setiin, täteihin enkä serkkuihin.” Kaikista adoptiolapsista ei tunnu tältä, mutta joistakuista tuntuu. Miksi?

Aiheuttaa vihaa

Kun lapsi saa tietää, että hänet on erotettu biologisesta perheestään, hän voi tuntea suurta tunneperäistä tuskaa. Catrina, joka adoptoitiin nuorella iällä, sanoo: ”Minun ongelmani oli viha, koska en ymmärtänyt, miksi oikea äitini antoi minut pois. Minusta tuntui, että hän hylkäsi minut siksi, etten ollut kaunis enkä rakastettava. Tiesin, että jos hän vain antaisi minulle tilaisuuden, saisin hänet tuntemaan minusta ylpeyttä. Aina kun vain ajattelinkin oikeaa äitiäni, vihani kasvoi.”

Catrinan suhde adoptiovanhempiinsa joutui niin ikään koetukselle. ”Ajattelin, että adoptiovanhempani olivat vieneet minut oikealta äidiltäni, ja siksi kohdistin vihani heihin”, hän kertoo. Adoptiolapsena oleminen synnyttää siis joskus vihaa.

Tällainen viha voi olla vaarallista. Toisinaan, kuten Catrinan tapaus osoittaa, kiukkua voi tulla purettua väärällä tavalla tai väärään kohteeseen. Raamattu neuvoo: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus.”  (Psalmit 37:8.) Miten tämä on mahdollista? Jumalan sanassa sanotaan: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa.” (Sananlaskut 19:11.) Oman tilanteensa ymmärtäminen voi lievittää vihaa. Kuinka niin?

Eroon vääristä luuloista

Oikeanlainen näkemys tilanteesta voi auttaa tarkastelemaan luuloja, jotka ruokkivat vihaa. Esimerkiksi jos sinut on adoptoitu, oletatko biologisten vanhempiesi antaneen sinut pois siksi, että sinussa oli jotain vikaa? Siltä Catrinasta tuntui. Mutta onko asia aina näin? On ehkä mahdotonta tietää varmasti, miksi vanhempasi antoivat sinut adoptoitavaksi, mutta on olemassa hyvät perusteet karttaa tällaista kielteistä näkemystä. Miksi vanhemmat yleensä antavat lapsensa adoptoitavaksi? Usein heistä tuntuu, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa.

Ajattelehan Mooseksen esimerkkiä. Raamatussa 2. Mooseksen kirjan 2. luvussa kerrotaan, että kun Egyptin farao määräsi israelilaiset poikalapset tapettaviksi, Jokebed piilotteli pienokaistaan Moosesta kolme kuukautta. Lopulta piilottelu ei enää ollut mahdollista. Jokebed ei voinut kuitenkaan kestää ajatusta siitä, että hänen lapsensa tapettaisiin. Niinpä ”kun hän ei enää kyennyt sitä piilottamaan, niin hän otti sitä varten papyrusarkun ja siveli sen bitumilla ja maapiellä ja pani lapsen siihen ja asetti sen kaislikkoon Niilin rantaan” (2. Mooseksen kirja 2:3).

Hänen oli epäilemättä hyvin vaikeaa jättää lapsensa tällä tavoin. Mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä? Hänen rakkautensa omaa poikaansa kohtaan sai hänet toimimaan tavalla, jonka hän uskoi koituvan tämän parhaaksi. Mainittakoon muuten, että pojan isosisko seisoi lähistöllä vartioimassa, kunnes hän näki pikkuveljen pääsevän turvaan. Ilmeisesti tyttö teki näin huolestuneen äitinsä pyynnöstä.

Kaikki adoptointitapaukset eivät tietenkään johdu tällaisesta suoranaisesta hätätilanteesta, mutta vaikuttimet ovat usein samat. Robert sanoo: ”Sain alkuni avioliiton ulkopuolella. Kasvattamiseni olisi ollut äidille taloudellisesti rankkaa, sillä hänellä oli muitakin lapsia. Äiti on voinut järkeillä, että minulle olisi parasta, jos minut annettaisiin adoptoitavaksi.”

On toki olemassa useita syitä, miksi lapsia annetaan muihin perheisiin. Nämä esimerkit kuitenkin osoittavat, että kyse ei välttämättä  ole siitä, että äiti vihaa lastaan tai pitää tätä jotenkin viallisena. Usein äiti uskoo vilpittömästi, että lapsen on parempi varttua toisessa perheessä.

Rakastettuna olemisen arvo

Oikean näkemyksen omaksuminen voi auttaa sinua muullakin tavoin, kun mietit syytä adoptoimiseesi. Palataanpa Mooseksen esimerkkiin. Aikanaan ”faraon tytär otti hänet ylös ja kasvatti hänet omana poikanaan” (Apostolien teot 7:21). Mikä sai faraon tyttären suojelemaan lasta, jonka hän tiesi kuuluvan jollekulle tuomitulle heprealaiselle? ”Katso, poika itki”, Raamattu kertoo. ”Niin hänen tuli sitä sääli.” (2. Mooseksen kirja 2:6.) Mooses siis adoptoitiin, koska häntä rakastettiin, ei siksi, että häntä vihattiin tai että hänet oli hylätty.

Monet adoptiolapset oppivat ymmärtämään, etteivät heidän biologiset vanhempansa suinkaan hylänneet heitä – vaikka niinkin nykyään hyvin usein tapahtuu – vaan luovuttivat heidät lastensuojeluviranomaisille sen varmistamiseksi, että heistä huolehdittaisiin asianmukaisesti. Myöhemmin nuo lapset sitten adoptoitiin, koska joku rakasti heitä niin paljon, että otti tehtäväkseen huolehtia heistä. Voisiko tämä pitää paikkansa sinun tapauksessasi? Kun keskityt miettimään, millaista rakkautta sinulle on osoitettu, ja arvostat sitä, mahdollinen tunneperäinen tuskasi voi lieventyä.

Adoptioperheesi lisäksi muutkin voivat osoittaa rakkautta sinua kohtaan. Jos kuulut kristilliseen seurakuntaan, voit iloita monista hengellisistä äideistä, isistä, sisarista ja veljistä, jotka rakastavat sinua (Markus 10:29, 30). Kristityt vanhimmat voivat ”osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa” (Jesaja 32:2). Älä epäröi turvautua kypsiin kristittyihin veljiin ja sisariin ja luottaa heihin. Kerro heille ajatuksistasi ja tunteistasi.

Robertin mielestä on tärkeää kehittää vahvat siteet toisiin kristillisessä seurakunnassa. ”Sydämessäni on yhä jonkinlainen tyhjyyden tunne”, hän myöntää. ”Mutta rakkaus, jota hengellinen perheeni ilmaisee, jättää sille vain hyvin vähän tilaa.”

Sinä voit menestyä elämässä

Vastusta siis vääristynyttä ja kielteistä ajattelua, johon sisältyy muun muassa luulo, että koska sinut on adoptoitu, et voi menestyä elämässäsi. Tällaiset kielteiset ajatukset voivat olla erittäin lannistavia! (Sananlaskut 24:10.) Niille ei sitä paitsi ole todellista perustetta.

Muista, että Mooses hyödynsi eteensä avautuneet tilaisuudet. Raamattu kertoo: ”Niinpä Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta. Hän oli todella voimallinen sanoissaan ja teoissaan.” (Apostolien teot 7:22.) Mikä vielä tärkeämpää, Mooses otti vastaan hengellistä opetusta – siinä määrin, että hänen taivaallisesta Isästään, Jehovasta, tuli hänelle täysin todellinen (Heprealaisille 11:27). Menestyikö hän elämässään?

Mooseksesta tuli myöhemmin mahtavan, kenties jopa yli kolmimiljoonaisen kansan johtaja. Hänestä tuli profeetta, tuomari, historioitsija, lakiliiton välittäjä ja Raamatun viiden ensimmäisen kirjan kirjoittaja. Häntä pidetään yleisesti myös Jobin kirjan ja psalmin 90 kirjoittajana. Mooseksen elämä oli tosiaan erittäin menestyksellistä. Monet muutkin adoptoidut lapset ovat menestyneet elämässään, ja se on mahdollista sinullekin.

Robert kasvatti menestyksellisesti kaksi lasta, ja tätä nykyä hän palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa. Muistellessaan vuosiaan adoptiolapsena hän toteaa: ”Olen oppinut olemaan hautomatta sitä, mitä en voi korjata, ja olemaan kiitollinen niistä siunauksista, joita olen saanut.”

Jos elät parhaillaan sijaiskodissa tai adoptioperheessä, kielteiset ajatukset voivat aika ajoin murehduttaa sinua. Yritä kuitenkin korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Filippiläiskirjeen 4:8, 9:ssä luvataan, että ’rauhan Jumala on kanssasi’, jos ’ajattelet jatkuvasti’ sitä, mikä miellyttää Jumalaa. Mitä muita käytännön askeleita voit ottaa, jotta elämäsi adoptioperheessä voisi olla onnellista? Tätä kysymystä tarkastellaan tällä palstalla tulevaisuudessa.

[Kuvat s. 26]

Se että sinut on adoptoitu, todistaa jonkun rakastaneen sinua niin paljon, että hän on ottanut sinut perheeseensä ja huolehtinut sinusta