Minikokoisen korvan salaisuus paljastui

”Biologit löysivät viime vuosikymmenellä uuden mekanismin, jonka avulla eläimet paikantavat ääniä”, kertoo Science News -lehti. ”Mekanismin jäljille päästiin, kun havaittiin, että eräs loiskärpänen vaanii sirkkoja äänen perusteella, vaikka sen pää on niin pieni, ettei siihen mahdu mitään ennestään tunnettua äänenpaikantamismekanismia.” Nämä mekanismit perustuvat tavallisesti siihen, että kahden tärykalvon välillä on riittävästi etäisyyttä.

Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan ”Ormia ochracea -lajin naaraat paikantavat ääniä jopa kahden kulma-asteen tarkkuudella – yhtä tarkasti kuin pöllöt”, vaikka niiden kahden toisiinsa yhteydessä olevan tärykalvon väliin jää vain noin millimetrin aukko! Loiskärpäsen tarkan kuulon salaisuus piilee nerokkaassa rakenteessa.

Tärykalvoja yhdistää eräänlainen silta, jonka ansiosta nuo kaksi kalvoa voivat heilahdella edestakaisin yhtenä kappaleena – jäykästi kuin leikkikentän keinulauta. Kun sirkan päästelemät äänet saavuttavat kärpäsen, sirkkaa lähempänä olevan tärykalvon värinä siirtyy lähes samalla hetkellä toiseenkin tärykalvoon, mikä vaimentaa tämän toisen kalvon reaktion siihen saapuviin ääniaaltoihin. Lähempänä sirkkaa oleva kalvo värisee voimakkaammin. Näin kärpänen pystyy paikantamaan kohteen ja suuntaamaan sitä kohti.

Mitä käytännön hyötyä tästä havainnosta on? Tutkijat uskovat, että sen avulla voidaan parantaa vaikkapa mikrofonien ja kuulolaitteiden tekniikkaa. Voitaisiin suunnitella esimerkiksi sellaisia kuulolaitteita, jotka ”kokoavat ääniaaltoja ensisijaisesti siltä suunnalta, johon kuuntelija on kääntynyt”, sanotaan raportissa. Millaista viisautta Jehovan hämmästyttävät luomisteot heijastavatkaan! (Job 42:2.)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 31]

R. Hoy/Cornell University

Kaksi ylintä valokuvaa: R. Wyttenbach/Cornell University