Lukijoiden kirjeitä

Nuoret kysyvät. Kiitos kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: miksi vanhempani ei rakasta minua?” (22.9.2002). Olen 16-vuotias ja näin biologisen isäni viimeksi ollessani nelivuotias. Tässä kirjoituksessa kuvailtiin täsmälleen sitä, miltä minusta tuntuu. Se oli oikeassa siinä, että harva asia loukkaa enemmän kuin se, että joutuu vanhemman hylkäämäksi. Kiitoksia tästä hengellisestä ravinnosta oikeaan aikaan.

J. J., Yhdysvallat

Vanhempani päättivät erota oltuaan asumuserossa 13 vuotta. En ymmärtänyt, miksi kärsin niin kovasti, koska luulin käsitelleeni tuon asian jo kauan sitten. Nyt kun ymmärrän syyn pohjattomaan suruuni, voin esittää Jehovalle yksityiskohtaisempia rukouksia ja heittää hänelle tämänkin taakan.

M. D., Italia

Isä jätti perheemme, kun olin kuusivuotias. Sen jälkeen hän on ollut äärimmäisen vähän tekemisissä kanssani. Olen vuosia kamppaillut syyllisyydentunteiden kanssa. Sen takia olen aina ollut huono ilmaisemaan tunteitani toisille. Kirjoituksessanne esitetyt kokemukset koskettivat minua ja auttoivat minua näkemään, etten ole yksin tässä tilanteessa. Älkää vain koskaan vähätelkö sitä, miten paljon me lukijat hyödymme näistä kirjoituksista ja miten kiitollisia niistä olemme!

A. H., Englanti

Olen 16-vuotias, ja isäni otti juuri eron äidistäni. Pikkuveljeni, isosiskoni ja minä olemme olleet aivan maassa. Tämä kirjoitus oli kerrassaan uskomaton. Purskahdin itkuun heti kun aloin lukea sitä. Siinä kuvailtiin jokaista sisälläni vellonutta tunnetta. Sanamuoto oli niin hellä ja rakkaudellinen. Mitä pitemmälle luin, sitä enemmän kirjoitus kosketti minua. Olen usein pohtinut, mahdoinko edes olla isäni rakkauden arvoinen. Siksi tämä kirjoitus lohdutti minua suuresti. Parasta on, kun voi tuntea, että vaikka ihmisisäni ei rakastakaan minua, niin Jehova rakastaa minua aina. Minun ei tarvitse pelätä, että hän jonain päivänä muuttaa mielensä ja kääntää minulle selkänsä.

A. M., Yhdysvallat

Vartuimme perheessä, jossa oli alkoholisti-isä, ja äitini kärsi paljon. Me lapset emme saaneet osaksemme paljoakaan huomiota. Tunsin olevani arvoton, ja halusin jopa kuolla. Rukoilin apua. Olin hyvin kiitollinen tästä kirjoituksesta. Sain lohtua siitä ajatuksesta, että jopa tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset voivat olla onnellisia ja voivat menestyä soveltamalla käytäntöön Raamatun periaatteita. Tajuan, että minäkin voin olla onnellinen!

A. I., Japani

Vanilja. Mieltäni askarruttaa kirjoitus ”Vanilja – mauste jolla on pitkä historia” (22.9.2002). Vuosia sitten luin kirjoituksen myrkyllisestä vaniljasta, joka on kotoisin Meksikosta. Monet ihmiset ostavat sitä eivätkä tiedä, että se voi olla myrkyllistä.

P. D., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Osa Meksikossa ja myös muissa maissa tuotetusta vaniljasta sisältää tonkapapujen uutetta, jossa on runsaasti kumariinia. Yhdysvaltain lääkintöhallitus on kieltänyt tämän kemiallisen aineen sen mahdollisen myrkyllisyyden vuoksi. Koska kumariinia ei voi havaita ulkonäön tai hajun perusteella, kuluttajia neuvotaan ostamaan vaniljaa ainoastaan hyvämaineisista paikoista. Lisäksi koska aito vaniljauute on kallista sen tuotantoon liittyvien kustannusten vuoksi, ”huipputarjoukseen”, joka vaikuttaa ”liian hyvältä ollakseen totta”, tulee suhtautua asianmukaisen varovaisesti.