Matojen  mainio maailma

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

EGYPTIN kuningatar Kleopatra julisti ne pyhiksi. Aristoteles sanoi niitä maan suolistoksi. Charles Darwinin mielestä niillä oli tärkeä osa maailman historiassa. Mikä eläin sai osakseen näiden kuuluisien ihmisten ihailun? Vaatimaton maan matonen.

Kuten kohta nähdään, maassa möyrivät madot ansaitsevat ihailumme. Ne ovat kyllä niljakkaita ja luikertelevia, mutta nämäkin ominaisuudet – jotka meistä ovat ehkä vastenmielisiä – voivat herättää syvää kunnioitusta, kun tutustumme matoihin vähän paremmin. Ei tarvitse muuta kuin kumartua ja kääntää multakokkaretta tai pöyhäistä lehtikasaa ja pääsee kurkistamaan matojen mainioon maailmaan.

Yksinkertaiset aivot, hämmästyttävät kyvyt

Katsotaanpa matoa hieman tarkemmin. Sen ruumis koostuu rengasmaisista jaokkeista, jotka muistuttavat toisissaan kiinni olevia pieniä munkkirinkilöitä. Kussakin jaokkeessa on kaksi lihasryhmää: heti ihon alla on rengasmainen lihasryhmä kuin vanteena madon ympärillä, toinen lihaskerros kulkee noiden lihasten alapuolella ja peittää madon ruumiin pitkittäissuunnassa. Mato liikkuu venyttämällä ja supistamalla näitä vastakkaisia lihasryhmiä: jaoke jaokkeelta liike etenee aaltomaisesti pitkin sen ruumista.

Kun madon ottaa kämmenelleen, se ryhtyy varmasti kiemurtelemaan ja luikertelemaan. Tämä reaktio johtuu siitä, että sen ruumis on kauttaaltaan tuntoaistimien peitossa, niitä on jopa 1900 vain yhdessä jaokkeessa. Näiden aistinelinten ansiosta mato voi maistaa, tuntea kosketuksen ja havaita valon.

Mato tarttuu maahan pienten karvamaisten sukasten avulla. Kussakin madon jaokkeessa on useita sukaspareja, jotka toimivat jokseenkin samoin kuin soutuveneen airot. Mato työntää ne maahan, kiskoo itseään eteenpäin ja vetää ne sitten sisäänsä. Mato voi ”soutaa” ja ”huovata” käyttämällä yhdellä kertaa aina yhtä sukasparia, tai jos se pelästyy, se voi ankkuroida ruumiinsa toisen pään ja vetäytyä nopeasti kokoon. Nämä urheilulliset taidot, tasaisen rytmikkäät ”aironvedot”, herättäisivät kateutta missä tahansa olympiakisojen soutujoukkueessa.

Jos lintu sattuu nokkaisemaan palasen madon takapäästä, jotkin lajit vain kasvattavat menettämänsä jaokkeet uudelleen, vaikka ne eivät koskaan kasvatakaan menetettyjen jaokkeiden tilalle useampaa jaoketta. Nähtävästi kussakin jaokkeessa on pienen pieni sähkövaraus ja madot kasvattavat menettämiensä jaokkeiden tilalle uusia, kunnes sähkövaraus on taas entisellään.

Tuhannet aistinelimet ja monimutkainen lihaksisto ovat kaikki kytköksissä aivoganglioon, joka sijaitsee madon etupäässä. Kokeet ovat osoittaneet, että fyysisten taitojen lisäksi madoilla on myös jonkinlainen muisti ja ne voivat jopa oppia välttämään vaaraa.

Miksi niin niljakkaita?

Madon niljakkuus, joka on monien mielestä varsin inhottavaa, mahdollistaa sen, että tämä pieni eläin voi hengittää. Madon iho on huokoinen, ja ihon pinnalla olevat verisuonet ottavat happea joko ilmasta tai happipitoisesta vedestä samalla kun ne vapauttavat hiilidioksidia. Näiden kaasujen vaihto onnistuu kuitenkin vain silloin kun madon iho on kostea. Jos se kuivuu, mato tukehtuu hitaasti.

Toisaalta jos mato jää rankkasateella maanalaiseen käytäväänsä, veden happi loppuu nopeasti. Tämä on yksi syy siihen, että madot nousevat sateen jälkeen maan pinnalle. Jolleivät ne ryömi esiin, ne tukehtuvat.

Ahkeria kyntömiehiä kuhiseva planeetta

Planeettamme maaperässä elää yli 1800 lierolajia ja niiden sukulaista. Niitä asustaa kaikkialla muualla paitsi maapallon kaikkein kuivimmissa ja kylmimmissä osissa. Etelä-Afrikan savannien maaperässä saattaa olla vain 70 matoa neliömetrillä, kun taas Kanadan metsämailla niitä voi vastaavalla alueella olla jopa 700.

Uudessa-Seelannissa maaperän madot jaetaan kolmeen perusryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat nopeasti lisääntyvät ja liikkuvat madot, joita elää maan eloperäisessä pintakerroksessa. Toisessa, laajimmalle levinneessä ryhmässä ovat madot, jotka kaivavat vaakasuoria käytäviä maan pintakerroksiin. Kolmannen ryhmän madot tunkeutuvat maahan pystysuoraan ja saattavat viettää useita vuosia – madon koko elinajan – yhdessä käytävässä. Nämä ovat matojen maailman lihaskimppuja. Niillä on päänsä ympärillä vahvat rengasmaiset lihakset, joiden ansiosta ne voivat puskea maata edeltään ja syödä mutustaa sitä matkallaan. Etelä-Australiassa elää yksi maailman suurimmista madoista. Tämä jättiläinen saattaa kasvaa yli 120 senttimetriä pitkäksi ja painaa puoli kiloa.

Madot möyrivät maassa kuin pikkuiset kyntömiehet. Ne ahmivat tiensä lantakasojen, maa-ainesten ja lahoavien kasvijätteiden  läpi ja jättävät jälkeensä valtavan määrän ulostetta. Englannin vihreiden vainioiden mullassa uurastavien matojen arvioidaan syytävän noin 20 tonnia ulostetta hehtaaria kohti. Niilin laakson madot yltävät vielä vaikuttavampaan suoritukseen. Ne voivat tuottaa jätettä peräti 2500 tonnia hehtaaria kohti. Matojen muokkaustyö tekee maasta kuohkeampaa ja tuottoisampaa ja edistää siinä veden kulkua.

Tutkijat ovat havainneet madon ruoansulatuselinten muuttavan ravinteet sellaiseen muotoon, että kasvit voivat käyttää niitä hyväkseen, joten madon ulosteet ovat monipuolista ravintoa kasveille. Lisäksi monet mätänevässä lannassa ja lahoavissa kasvinosissa olevat vahingolliset pieneliöt tuhoutuvat kulkiessaan madon ruoansulatuskanavan läpi. Näin madot puhdistavat maa-ainesta syödessään sitä. Ne ovat ihanteellisia kierrätyslaitteita: ne tulevat mainiosti toimeen jätteillä ja tuottavat samalla hyvää ravintoa.

Matoenergian hyödyntäminen

Jätelaitokset hyödyntävät matojen hämmästyttävää kierrätyskykyä. Eräällä australialaisella alan yrityksellä on useissa laitoksissaan kaikkiaan 500 miljoonaa matoa. Niitä pidetään erityisissä karsinoissa, joissa niiden ruokavalioon kuuluu joko sianlanta tai ihmisuloste, jota on höystetty jätepaperisilpulla ja muulla orgaanisella aineksella. Nämä madot syövät joka päivä noin 50–100 prosenttia oman painonsa verran ja tuottavat monipuolista kasviravinnetta, joka käy hyvin kaupaksi.

Tutkimukset ovat paljastaneet, että matoja voidaan käyttää muullakin tavoin – ruoaksi. Madoissa on samat hyödylliset aminohapot kuin naudanlihassakin. Kuivatuista madoista 60 prosenttia on proteiinia ja 10 prosenttia rasvaa, ja lisäksi niissä on kalsiumia ja fosforia. Joissakin maissa syödään jo kastematopiirakoita. Toisissa osissa maailmaa matoja paistetaan tai syödään jopa raakoina.

Madoista ei ehkä koskaan tule maailman suosituimpia eläimiä, mutta maailma olisi täysin toinen paikka ilman niitä. Kun siis seuraavan kerran ihailet rauhallista maalaismaisemaa, uhraa yksi ajatus sille matojen armeijalle, joka jossakin jalkojesi alla kiireisenä kyntää, lannoittaa ja ylläpitää tuota kaunista näkymää.

[Kaavio/Kuva s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

Madon poikkileikkaus

Epidermis

Pitkittäislihas

Sukaslihas

Sukaset

Rengaslihas

Virtsarakko

Suoli

Hermorunko

[Lähdemerkinnät]

Lydekker

J. Soucie © BIODIDAC

[Kuva s. 20]

Madot ”soutavat” ja ”huopaavat” maaperässä sukastensa avulla

[Kuva s. 21]

Matojen muokkaustyö tekee maasta tuottoisampaa

[Kuva s. 21]

Australialainen uhanalainen jättiläisliero voi kasvaa yli 120 senttimetriä pitkäksi

[Lähdemerkintä]

Dr A. L. Yen

[Kuva s. 22]

Madot muuttavat jätteet monipuoliseksi ravinnoksi kasveille