Verraton  hiekka

Hiekka aiheuttaa silmissä kipua, mutta miten pehmeältä se tuntuukaan varpaiden alla! Sitä on mittaamattomat määrät meressä mutta yllin kyllin myös rutikuivilla aavikoilla. Lukemattomat eläimet pakenevat sen tieltä pois, mutta toisille se on koti. Usein sitä pidetään kiusana, mutta ilman sitä olisi lähes mahdotonta elää nykypäivän tyyliin.

Tämän kuvauksen perusteella hiekka näyttää olevan jossain määrin paradoksi. Mitä se oikeastaan on, ja miten sitä syntyy?

Jämerä alku

Hiekka koostuu mineraalirakeista, kivestä tai maaperän pintakerroksen aineksista, yleensä pääasiallisesti kvartsista. Kerran kivenkovina kohonneet vuoret ovat kuluneet hiekaksi. Miten tällainen eroosio etenee?

Hiekka on usein meren raivon tuotosta. Aallot iskevät rantakallioita vasten ja rapauttavat niitä. Kivenlohkareet antautuvat väsymättömän hyökkäyksen edessä ja putoavat tyrskyihin. Kuohuva meri hioo ne pyöreämuotoisiksi vierinkiviksi. Jatkuva liike kuluttaa ne vähitellen pikkukiviksi, jotka rouhiintuvat edelleen pienemmiksi rakeiksi, hiekaksi. Toisinaan meri vie hiekan mukanaan, mutta monesti aallot työntävät sitä takaisin, jolloin syntyy täydellisiä hiekkarantoja.

Kun meren voimaa tehostaa pakkanen, vesi jäätyy kallionkoloihin kiiloiksi, jotka halkaisevat kiviä. Lohkareet hajoavat yhä pienemmiksi kiviksi, kunnes jäljellä on hiekkaa.

Tuulellakin on oma osansa, sillä se lennättää hiekkajyväsiä kallioita vasten. Hankaus tuottaa lisää hiekkaa, kun satoja metrejä paksu kallio antaa periksi tälle luonnon hiekkapuhallukselle. Samaan aikaan tuuli levittää tätä uutta hiekkaa ympäristöön kuin mattoa aavikkopohjalle.

Vuosituhansien varrella tämä järeä prosessi on tuottanut tonneittain hiekkaa. Monet olisivat iloisia, jos sitä ei olisi muualla kuin uimarannoilla pehmeänä patjana. Mutta hiekalla on paljon enemmän arvoa, kuten tulemme näkemään.

Pienistä jyväsistä suurta hyötyä

Ruokamme ja juomamme ovat suuressa määrin riippuvaisia hiekasta. Kuinka niin? Kaiken ruoan perusta on tavalla tai toisella kasvillisuus. Hiekka ja sen hienorakeiset sukulaiset siltti ja savi sisältävät kasvien tarvitsemia mineraaleja. Maaperässä hiekka lisäksi mahdollistaa ilman ja veden kiertämisen, jolloin kasvien juurten on helppo imeä maasta ravinteita. Mutta miten hiekka liittyy janon sammuttamiseen?

Jos litran astian täyttää kuivalla hiekalla, astiaan voi lisätä vielä kolme desilitraa vettä sen menemättä reunojen yli. Tämä johtuu siitä, että hiekka on huokoista: jyvästen väliin jää runsaasti tilaa. Onkin olemassa niin tilavia  hiekkaisia ”vesiruukkuja”, että niistä riittäisi tuota elintärkeää nestettä suurille kaupungeille. Mitä ne ovat?

Laajoilla alueilla maanpinnan alapuolella on geologisia muodostumia, joita sanotaan akvifereiksi. Niissä on paksuja kerroksia hiekkaa ja muita huokoisia mineraaleja sekä vettä, jota on suodattunut maan läpi mahdollisesti tuhansien vuosien kuluessa. Tiedemiehet ovat laskeneet, että näissä maanalaisissa ”vesiruukuissa” on makeaa vettä 40 kertaa enemmän kuin kaikissa maailman järvissä ja joissa. Akvifereista ammentavat kallisarvoisen vetensä lähteet, jotka pitävät miljoonia ihmisiä hengissä.

Hiekkaa silmien edessä

Saatat kävellä hiekan päällä päivittäin, vaikket ikinä menisi hiekkarannalle. Onko kotikaupunkisi kadut ja jalkakäytävät päällystetty betonilla? Neljäsosa betonista saattaa olla hiekkaa. Hiekkaa kuluu vuosittain satoja miljoonia tonneja rakentamiseen, niin että paikoin on syntynyt jopa hiekkapulaa.

Yleensä hiekka on alapuolellamme, mutta sitä voi olla myös aivan silmiemme edessä. Tietokoneen ruutu on todennäköisesti tehty hiekasta, samoin ovat vuorille sijoitettujen teleskooppien ja pöytämikroskooppien linssit. Hiekkaa on myös kristallimaljakoissa ja kylpyhuoneen peileissä. Näissä kaikissa tuotteissa on lasia, jonka raaka-aineista hiekan osuus on runsaat puolet. Miten hiekkaa käytetään lasinvalmistuksessa?

Hiekka ja muut aineet sekoitetaan ja sulatetaan yli 1400 asteessa. Sulaa, sitkeää massaa voi pyörittää, puhaltaa, taivuttaa, venyttää ja punoa melkeinpä minkä muotoiseksi tahansa. Lasikuiduista voidaan jopa kutoa kangasta. Mutta onpa tarkoituksena tuottaa koriste-esineitä tai hyödykkeitä, taittaa tai heijastaa valoa, niin sileän, kirkkaan lasin lähtökohtana on läpinäkymätön, karkea hiekka.

Liikkuva hiekka

Kuvittelehan, että lähes sadan metrin korkuinen mäki liikkuu. Näin tapahtuu, kun tuuli työntelee hiekkadyynejä paikasta toiseen. Joillakin Saharan alueilla dyynit näyttävät muodostavan loputtomasti uusia aaltomaisia harjanteita.

Kun ihmiset asettuvat asumaan dyynien lähettyville, he saattavat saada niistä epämieluisan vieraan. Liikkuva hiekka on tukkinut maanteitä, nielaissut taloja ja haudannut alleen kokonaisia kaupunkeja.

Täynnä elämää

Niin elottomalta kuin hiekka-aavikko ehkä näyttääkin, siellä elelee monia eläimiä. Ketut, käärmeet ja skorpionit kaivautuvat sen suojiin paahteelta. Nukuttuaan päivän ne tulevat illalla esiin ja lähtevät saalistamaan. Lounais-Afrikassa Namibiassa sijaitsevan Luurankorannikon laajoilla dyyneillä vaeltelee norsuja. Niillä tuntuu olevan hauskaa jyrkillä hiekkarinteillä, kun ne liukuvat niitä alas takajalat perässä oikoisenaan. ”Erämaan laiva”, toiselta nimeltään kameli, puolestaan halkoo Aasian ja Afrikan hiekkameriä.

Jotkin eläimet nousevat merestä maalle hyödyntämään hiekkaa. Biologisen kellonsa ohjaamina molukkiravut, merikilpikonnat ja pienet grunion-kalat antavat aaltojen tuoda itsensä rantaan. Sitten ne munivat munansa ja jättävät ne hautumaan pehmeään hiekkaan.

Eräille kukille dyyni on yhtä oivallinen kasvupaikka kuin kukkalaatikko. Merisinappi ja merinätkelmä kukoistavat hiekassa ja työntyvät uudelleen esiin, vaikka hiekka välillä peittäisi ne alleenkin. Niiden pitkät juuret imevät vettä ja ravinteita ylös hennoille kukille, jotka täplittävät yksitoikkoista hiekkakangasta pieninä väriläiskinä.

Hiekka voi kieltämättä olla ärsyttävää, kun sitä menee merenrantalenkillä kenkiin. Älä kuitenkaan hermostu. Olemme nimittäin riippuvaisia noista vaatimattomista hiekkajyväsistä. Ne ovat yksi todiste monien muiden joukossa Luojamme Jehova Jumalan viisaudesta (Psalmit 104:24).

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 18, 19]

Hiekan lumoissa

Hiekkaa on monenväristä. Se voi eri maissa olla pikimustaa, lumivalkoista, violettia, harmaata, punaista, oranssia ja keltaista sekä kaikkea niiden väliltä. Joskus seassa on murskaantuneita kotilonkuoria. Jotkut ovat ihastuneet hiekan vaihteleviin väreihin ja koostumukseen siinä määrin, että ovat alkaneet keräillä sitä. Monet käyvät vaihtokauppaa, tekevät matkoja ja kyykkivät maassa kartuttaakseen pienissä lasipulloissa olevaa kokoelmaansa. He kutsuvat itseään ”arenofiileiksi” eli ’hiekan rakastajiksi’.

[Lähdemerkintä]

Serge tkint

[Kuva s. 16, 17]

Namibin aavikkoa Namibiassa

[Kuvat s. 16]

Kalliota hiekaksi rapauttavat rantaan syöksyvät aallot ja tyrskyt sekä tuuli

[Kuvat s. 17]

Hiekka-aavikko on hyönteisten, kukkien, kettujen ja kamelien koti

[Lähdemerkintä]

Ketut: Hai-Bar, Yotvata, Israel

[Kuvat s. 18]

Hiekka on tärkeä lasin ja betonin raaka-aine

[Lähdemerkintä]

Lasinpuhaltajat: The Corning Museum of Glass

[Kuva s. 18]

Hiekkadyynit voivat olla kymmenien metrien korkuisia