Korjaantuuko tilanne koskaan?

NYKYÄÄN Maailman terveysjärjestö ja muut tilanteesta huolestuneet ryhmät pyrkivät seuraamaan ja ehkäisemään sairauksien leviämistä. Eri tahot jakavat tietoa ja tukevat uusien lääkkeiden ja ehkäisykeinojen tutkimusta. Kaikkien tavoitteena on saada alati lisääntyvät hyönteisten levittämät taudit kuriin. Myös yksilöt ja yhteisöt voivat tehdä paljon hankkimalla asiasta tietoa ja suojelemalla itseään. Yksilöiden suojeleminen ei kuitenkaan ole sama kuin sairauksien saaminen hallintaan maailmanlaajuisesti.

Monet asiantuntijat uskovat, että maailmanlaajuinen yhteistyö ja luottamus ovat keskeinen edellytys sairauksien aisoissa pitämiselle. ”Maailman nopea globalisoituminen pakottaa ihmiset kaikkialla muuttamaan ajattelutapaansa niin, ettei heidän oma lähiympäristönsä, maakuntansa, maansa tai pallonpuoliskonsa olisi heidän koko maailmansa”, kirjoittaa Pulitzer-palkittu toimittaja Laurie Garrett sairauksien uutta tulemista käsittelevässä kirjassaan. ”Mikrobit ja niiden levittäjät eivät tunnusta ihmisten vetämiä keinotekoisia rajoja.”  (The Coming Plague—Newly Emerging Diseases in a World out of Balance.) Taudin puhkeaminen yhdessä maassa herättää pian huolta paitsi sen naapurimaissa myös koko maailmassa.

Jotkin valtiot ja kansat eivät usko ulkomailta tulevaan apuun, edes tautien ehkäisyssä. Kansainvälisiä yhteisponnistuksia jäytävät usein myös poliittinen lyhytnäköisyys ja rahanahneus. Pääsevätkö mikrobit voitolle taistelussa sairauksia vastaan? Eugene Linden arvelee näin käyvän ja sanoo: ”Aika on vähissä.”

Syytä toivoon

Tieteen ja tekniikan kehitys ei ole pysynyt sairauksien lisääntymisen tahdissa. Hyönteisten levittämät taudit ovat sitä paitsi vain yksi ihmisten terveyttä uhkaavista vaaroista. On kuitenkin syytä toivoon. Vaikka tiedemiehet alkavat vasta vähitellen ymmärtää eliöiden monimutkaisia suhteita, he näkevät, että maapallolla on kyky toipua. Luonto pystyy omien mekanismiensa avulla pääsemään takaisin tasapainoon. Esimerkiksi metsä kasvaa usein uudestaan hakkuualueille, ja mikrobien, hyönteisten ja eläinten väliset suhteet yleensä normalisoituvat ajan myötä.

Mikä tärkeämpää, luonnon monimutkaiset rakenteet ja järjestelmät viittaavat Luojaan, Jumalaan, joka alun alkaen on käynnistänyt maapallon mekanismit. Monet tiedemiehetkin myöntävät, että kaiken takana täytyy olla korkeampi äly. Vakavasti ajattelevat ihmiset eivät pysty kumoamaan Jumalan olemassaoloa. Raamatussa Luojaa, Jehova Jumalaa, kuvaillaan kaikkivaltiaaksi ja rakkaudelliseksi. Hän on syvästi kiinnostunut onnellisuudestamme.

Raamattu selittää myös, että koska ensimmäinen ihminen teki tahallaan syntiä, me olemme perineet epätäydellisyyden, sairaudet ja kuoleman. Olemmeko siis tuomittuja kärsimään ikuisesti? Emme. Jumalan tarkoituksena on tehdä maasta paratiisi, jossa ihmiset voivat elää rauhassa niin suurten kuin pientenkin eläinten kanssa. Raamatussa ennustetaan sellaisen maailman tulo, missä ihmistä eivät uhkaa sen enempää suuret pedot kuin vähäiset hyönteisetkään (Jesaja 11:6–9).

Ihmisellä tulee tietysti olemaan osansa noiden olojen ylläpitämisessä, sekä yhteiskunnallisesti että ekologisesti. Jumala on antanut ihmiselle vastuun huolehtia maapallosta (1. Mooseksen kirja 2:15). Tulevassa paratiisissa ihminen kantaa vastuunsa täydellisesti noudattamalla itse Luojalta tulevia ohjeita. Voimme siis odottaa innokkaasti tuota aikaa, jolloin ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.)