Nuoret kysyvät:

Miten selviytyä adoptiolapsena olemisen haasteista?

”En tiedä biologisista vanhemmistani oikeastaan mitään, ja se masentaa minua tosi paljon.” (16-vuotias Barbara)

”Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, missä synnyin tai keitä vanhempani olivat. Joskus mietin sitä yöllä.” (9-vuotias Matt)

”Kun minulle tulee riitaa vanhempieni kanssa, ajattelen, että ehkä ’oikeat’ vanhempani olisivat ymmärtäväisempiä. On kamalan väärin ajatella niin, enkä ole koskaan puhunut siitä kenellekään.” (16-vuotias Quintana)

ELÄMÄÄN adoptiolapsena liittyy epäilemättä monia haasteita. Melko monet nuoret kamppailevat edellä kuvailtujen tunteiden kanssa. Monet pohtivat, pitäisikö heidän yrittää löytää biologiset vanhempansa tai olisiko elämä heidän kanssaan onnellisempaa. Haasteita on muitakin.

Tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa tarkasteltiin muutamia kielteisiä luuloja, joita joillakuilla adoptoiduilla nuorilla voi olla itsestään. * On välttämätöntä taistella sellaisia lannistavia ajatuksia vastaan, jotta elämä adoptiolapsena voisi tuottaa iloa. Mitä muita haasteita sitten voi tulla eteen, ja millä käytännöllisillä tavoilla niistä voi selviytyä?

Ovatko he ”oikeat” vanhempani?

Kolmetoistavuotias Jake sanoo, että hän tapasi ajatella paljon biologista äitiään. Se aiheutti ongelmia hänen ja hänen adoptiovanhempiensa välille. Jake muistelee: ”Aina kun suutuin, sanoin äidille, ettei hän ollut oikea äitini, joten hänellä ei ollut oikeutta rangaista minua.”

 Kuten voit havaita, Jaken oli selvitettävä itselleen tärkeä kysymys: kuka oli hänen ”oikea” äitinsä? Jos sinut on adoptoitu, saatat painiskella saman kysymyksen kanssa, varsinkin jos huomaat miettiväsi, kohtelisivatko biologiset vanhempasi sinua paremmin kuin adoptiovanhempasi. Mutta onko tosiaan niin, että ainoastaan se biologinen tapahtumasarja, joka saa aikaan lapsen syntymän, tekee joistakuista ”oikeita” vanhempia?

Jaken adoptioäiti ei ajatellut siten. Jake kertoo: ”Äidillä oli tapana sanoa: ’Minä olen oikea äitisi. Vaikka sinut synnyttikin toinen nainen, minä olen nyt sinun oikea äitisi.’” Kun aikuiset ottavat lapsen kotiinsa ja ovat halukkaita antamaan hänelle asunnon ja ruoan, kasvattamaan hänet ja huolehtimaan hänen tarpeistaan, heistä tosiaan tulee ”oikeat” vanhemmat (1. Timoteukselle 5:8). Todennäköisesti myös maasi viranomaiset ajattelevat näin. Mutta mitä mieltä Jumala on?

Mietihän historian kenties tunnetuinta adoptiotapausta: Jeesuksen Kristuksen adoptointia. Jeesus ei ollut puuseppä Joosefin biologinen poika, mutta Joosef adoptoi hänet omakseen (Matteus 1:24, 25). Kun Jeesus varttui, kapinoiko hän Joosefin valtaa vastaan? Päinvastoin Jeesus ymmärsi, että Jumala tahtoi hänen tottelevan adoptioisäänsä. Jeesus tunsi erittäin hyvin lain, jonka Jehova oli antanut israelilaislapsille. Mikä tuo laki oli?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Raamatussa käsketään nuoria: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (5. Mooseksen kirja 5:16.) Sanaa ”kunnioittaa” käytetään Raamatussa usein silloin, kun on kyse arvonannosta ja huomaavaisuudesta. Voit osoittaa laillisille holhoojillesi tällaista kunniaa olemalla heille ystävällinen, arvostamalla heidän asemaansa, kuuntelemalla heidän näkemyksiään ja olemalla halukas täyttämään heidän järkevät pyyntönsä.

Entä jos näyttää siltä, etteivät adoptiovanhemmat toimi järkevästi? Näin voi toki tapahtua. Kaikki vanhemmat, niin adoptiovanhemmat kuin muutkin, ovat epätäydellisiä. Heidän puutteensa voivat tehdä tottelevaisuudesta todella haastavaa. Ei myöskään ole yllättävää, jos tällaisessa tilanteessa olet taipuvainen ajattelemaan, että adoptiolapsena oleminen jollakin tavoin vähentää velvollisuuttasi totella. Onko asia kuitenkaan näin?

Sinun voi olla hyödyllistä ajatella Jeesuksen tilannetta. Muista, että hän oli täydellinen (Heprealaisille 4:15; 1. Pietarin kirje 2:22). Hänen adoptioisänsä ei kuitenkaan ollut täydellinen, ei liioin hänen biologinen äitinsä. Jeesuksen eteen tuli siis todennäköisesti tilanteita, jolloin hän saattoi nähdä vanhempiensa tekevän virheitä. Kapinoiko hän Joosefin epätäydellistä johtoasemaa tai Marian vajavaista ohjausta vastaan? Ei. Raamattu kertoo, että kun Jeesus kasvoi, ”hän pysyi heille alamaisena” (Luukas 2:51).

Kun siis sinun ja adoptiovanhempiesi näkemykset menevät ristiin, sinusta voi tuntua, että he ovat varmasti väärässä. Sinun on tosin myönnettävä, että olet itsekin epätäydellinen. Aina on siis olemassa mahdollisuus, että sinä olet väärässä. Eikö joka tapauksessa ole parasta noudattaa Jeesuksen esimerkkiä? (1. Pietarin kirje 2:21.) Niin toimiminen auttaa sinua olemaan tottelevainen. On kuitenkin olemassa vielä suurempi syy totella vanhempiasi.

Raamatussa sanotaan: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kolossalaisille 3:20.) Tottelevaisuutesi tosiaan tekee taivaallisen Isäsi onnelliseksi (Sananlaskut 27:11). Lisäksi hän haluaa sinun oppivan tottelevaisuutta, koska hän toivoo sinunkin olevan onnellinen. Hänen Sanansa kehottaa nuoria tottelemaan, ja lisäksi siinä sanotaan: ”Jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.” (Efesolaisille 6:3.)

Lujita suhdetta adoptiovanhempiisi

Hyvä suhde adoptiovanhempiin merkitsee paljon muutakin kuin sitä, että kunnioittaa ja tottelee heitä. Todennäköisesti haluat, että kodin ilmapiiri on lämmin ja rakkaudellinen. Adoptiovanhempiesi vastuulla on luoda tällainen ilmapiiri, mutta sinullakin voi olla tässä tärkeä osa.

Mieti ensiksikin, miten voisit tutustua vanhempiisi paremmin. Kysele heiltä heidän  taustastaan, elämästään ja kiinnostuksenkohteistaan. Pyydä heiltä neuvoa, kun sinua painaa jokin ongelma, ja valitse ajankohta, jolloin he ovat rentoutuneita ja vastaanottavaisia (Sananlaskut 20:5). Toiseksi pyri osaltasi helpottamaan elämää kodissa esimerkiksi auttamalla oma-aloitteisesti kotitöissä ja muissa askareissa.

Entä biologiset vanhempasi? Jos päätät etsiä heidät käsiisi tai he päättävät etsiä sinut, uhkaako se ilman muuta suhdettasi adoptiovanhempiisi? Ennen vanhaan adoptioviranomaiset usein kieltäytyivät antamasta tietoja, jotka olisivat auttaneet biologisia vanhempia löytämään adoptoitavaksi antamansa lapsen tai päinvastoin. Nykyään asian suhteen ollaan joissakin maissa vapaampia, ja monet adoptoidut lapset ovat tavanneet biologiset vanhempansa, joista heillä ei ole ollut mitään muistikuvaa. Sinun kotimaassasi lainsäädäntö voi tietenkin olla erilainen.

Joka tapauksessa sinun on itse ratkaistava, etsitkö biologiset vanhempasi vai et, eikä ratkaisu ole välttämättä helppo. Adoptoiduilla nuorilla on asiasta monenlaisia näkemyksiä. Jotkut haluavat hartaasti löytää biologiset vanhempansa; toiset ovat päättäneet olla etsimättä heitä. Sinua voi kuitenkin rauhoittaa tieto siitä, että monet adoptoidut nuoret, jotka ovat tulleet kosketuksiin biologisten vanhempiensa kanssa, eivät ole silti menettäneet lujaa suhdetta adoptiovanhempiinsa.

Kysy neuvoa adoptiovanhemmiltasi ja kenties kristillisessä seurakunnassa olevilta kypsiltä ystäviltä (Sananlaskut 15:22). Puntaroi huolellisesti vaihtoehtoja ja anna ajan kulua, ennen kuin ryhdyt tuumasta toimeen. Sananlaskujen 14:15:ssä sanotaankin, että ”terävänäköinen harkitsee askeleitaan”.

Jos päätät yrittää päästä kosketuksiin biologisten vanhempiesi kanssa, tee kaikkesi saadaksesi adoptiovanhempasi vakuuttumaan siitä, että rakastat ja kunnioitat heitä edelleen. Kun vähitellen opit tuntemaan biologiset vanhempasi, jotka kauan sitten antoivat sinut adoptoitavaksi, voit säilyttää kestävän siteen niihin vanhempiin, jotka kasvattivat sinut ja valmensivat sinua.

Lujita suhdetta taivaalliseen Isääsi

Monet adoptoidut nuoret kamppailevat hylätyksi tulemisen pelon kanssa. He pelkäävät, että he saattavat menettää adoptioperheensä samoin kuin he aikoinaan menettivät biologisen perheensä. Tällaiset pelot ovat ymmärrettäviä. Muista silti nämä viisaat sanat: ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1. Johanneksen kirje 4:18.) Älä anna valtaa sairaalloiselle pelolle siitä, että menettäisit läheisesi. Kehitä sen sijaan rakkautta toisiin ihmisiin, myös kaikkiin perheesi jäseniin. Ennen kaikkea vahvista rakkauttasi taivaalliseen Isääsi, Jehova Jumalaan. Hän on ehdottoman luotettava eikä koskaan hylkää uskollisia lapsiaan. Hän voi lievittää pelkojasi. (Filippiläisille 4:6, 7.)

Catrina, joka on adoptiolapsi, sanoo, että Raamatun lukeminen todella auttoi häntä lähestymään Jumalaa ja viettämään onnellista ja antoisaa elämää. Hän toteaa, että läheinen suhde Jehovaan on ”hyvin tärkeä, koska taivaallinen Isämme tietää, miltä meistä tuntuu”. Catrinan lempiraamatunkohta on psalmi 27:10, jossa sanotaan: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa.”

[Alaviite]

[Kuva s. 20]

Etsi tapoja tutustua adoptiovanhempiisi paremmin