Silmiä hivelevä ”Valtatie 1”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA NORJASTA

JOKA ilta ympäri vuoden Bergenistä Norjan lounaisrannikolta lähtee laiva kohti pohjoista matkalle, jolle tulee pituutta edestakaisin noin 4500 kilometriä ja joka kestää 11 päivää. Alus ohittaa tuhansia saaria ja vuonoja käydessään tuon jylhän kauniin rannikon kaupungeissa ja kylissä.

Tämä rannikkolaivareitti, norjaksi Hurtigruten (kirjaimellisesti ’pikavuoro’), on monien mielestä maailman kaunein merireitti. Sitä liikennöivistä aluksista on kuitenkin myös käytännön hyötyä: ne kuljettavat tavaraa, postia ja matkustajia aina Kirkkoniemeen asti kauas napapiirin pohjoispuolelle.

Miten laivat selviytyvät noilla pohjoisilla vesillä varsinkin talvella, jolloin jäät estävät liikenteen suurimmalla osalla pohjoisnapaa ympäröivistä meristä? Norja sijaitsee lämpimän Golfvirran ja leutojen länsituulten vaikutuspiirissä. Niiden ansiosta ilmasto on leudompi kuin näillä leveysasteilla voisi odottaa. Norjan satamat ovat käytännössä jäättömiä talvellakin.

 Merellinen ”valtatie” luodaan

1800-luvun loppupuolella pohdittiin mahdollisuuksia yhdistää rannikon asutuskeskuksia toisiinsa. Vaihtoehtoina olivat maantiet, rautatie tai laivalinja, ja laivat vetivät pisimmän korren. Siihen aikaan tälläkin ratkaisulla oli ongelmansa, sillä vaikka meri ei jäätynyt kokonaan, vesillä oli vaarallista liikkua öisin ja huonolla säällä.

Pitkälti merikapteeni Richard Within kekseliäisyyden ja päättäväisyyden ansiosta säännöllinen laivaliikenne alkoi 2. heinäkuuta 1893. Ensimmäinen alus lähti silloin Trondheimista kohti Hammerfestia, Euroopan pohjoisinta kaupunkia. Synkistä ennustuksista huolimatta linjasta tuli menestys. Myöhemmin reittiä pidennettiin, niin että siihen kuului lopulta 34 satamaa Bergenistä Kirkkoniemeen, jotka ovat sen päätepisteinä vielä nykyäänkin. Ehkäpä paras todiste sen menestyksestä ja tärkeydestä on se, että rannikon asukkaat ovat antaneet sille epäviralliseksi nimeksi ”Valtatie 1”.

Nykyään tätä reittiä liikennöi 11 uudenaikaista alusta, jotka lähtevät liikkeelle 24 tunnin välein. Mutta koska rannikon maantie- ja rautatieverkosto on parantunut huomattavasti, Hurtigruten palvelee yhä enemmän turisteja, mikä näkyy alusten suunnittelussa.

Ohi lipuvia näkymiä

Laivareitti kulkee pääasiassa suojaisilla vesillä. Niinpä matkustajat saavat 11 päivän ajan ihailla Norjan kauneimpiin kuuluvia näkymiä: viehättäviä pikkukyliä vehreiden laitumien keskellä, kalastajakyliä, jäätiköitä, vuonoja, lumihuippuisia tuntureita, rantakallioita merilintuparvineen, mahtavia vesiputouksia ja jopa valaita.

Lisäetuna on mahdollisuus nousta maihin katselemaan nähtävyyksiä, kun laiva viipyy satamassa. Esimerkiksi Moldessa näkee Romsdalin laakson ympärillä kohoavat upeat 87 lumihuippuista tunturia. Ålesundissa ja Trondheimissa voi ehtiä jopa pienelle kävelylenkille katsomaan ainutlaatuista arkkitehtuuria. Joissakin kaupungeissa matkustajat vuokraavat auton ja nousevat takaisin laivaan vasta sen seuraavassa pysähdyspaikassa.

Bodøn jälkeen laiva kulkee Länsivuonon läpi ja suuntaa kohti Lofootteja, 175 kilometrin pituista saarijonoa, jolle ovat ominaisia lukuisat tunturit ja viehättävät kalastajakylät. Jotkin Lofoottien uloimmista saarista eivät ole juuri muuta kuin merestä esiin pistäviä kareja ja kallioluotoja, joilla saattaa seistä majakka tai merimerkki. Saaristossa on myös maailman suurimpiin kuuluvia merilintuyhdyskuntia. Täällä näkee muun muassa lokkeja, tiiroja, haahkoja, lunneja, etelänkiisloja, merimetsoja, pikkukajavia, ruokkeja sekä ajoittain myös meri- ja myrskykeijuja. Lintuja on miljoonia.

Talvisin Lofoottien vesille ilmestyy lukuisia kalastusaluksia turskan pyyntiin. Alueella liikkuu myös valaita. Matkustajat ovat innoissaan, kun näköetäisyydelle osuu noita höyrysuihkun puhaltavia jättiläisnisäkkäitä.

Kesällä reitti kiertää Trollfjordin kautta. Vuonon suu on niin kapea ja jyrkkäreunainen, että tuntuu kuin pystysuoraa kallioseinämää ylettyisi koskettamaan reelingin yli. Tässä kohdassa aluksen perämies ei soita sireeniä, jottei ääni vain irrottaisi seinämästä kiviä! Tämä osa rannikkoa lumihuippuisine tuntureineen on valokuvaajan unelma.

Poikettuaan vielä useissa kaupungeissa ja kalastajakylissä alukset kääntävät keulansa kohti itää osuudelle, joka monien mielestä on matkan kohokohta. Esimerkiksi Honningsvågin satamasta matkustajat voivat tehdä retken Nordkappiin, jossa  rantakallio nousee Jäämerestä lähes pystysuorana seinämänä kolmisensataa metriä ja tarjoaa silmiä hivelevän näkymän merelle.

Hurtigrutenin alukset viipyvät pohjoisessa päätepisteessään Kirkkoniemessä vain muutaman tunnin, ennen kuin lähtevät paluumatkalle Bergeniin. Nyt matkustajat voivat ihailla maisemia, jotka heiltä ehkä jäivät nukkumisen takia tullessa näkemättä. Napapiirillä on esimerkiksi vaikuttava Svartisenin jäätikkö, joka levittäytyy 370 neliökilometrin alueelle. Seuraavaksi taakse jää kaunis tunturijono De Syv Søstre (”Seitsemän sisarta”) ja Torghatten, matala, pyöreämuotoinen tunturi, jonka läpi kulkee suuri luonnontunneli, niin että se näyttää hatulta, jonka kuvussa on reikä. Måløyn ja Florøn välillä laiva ohittaa Hornelenin, 860 metriä korkean tunturin, joka kohoaa merestä niin jyrkästi, että täälläkään perämies ei soita sireeniä lohkeavien kivien pelosta.

Keskiyön aurinko ja kaamos

Kesällä turisteille riittää päivänvaloa keskeytyksettä miltei koko matkan ajan. Suuri osa ”Valtatie 1:stä” kulkee nimittäin ”keskiyön auringon maassa”, napapiirin pohjoispuolella. Esimerkiksi Nordkappissa aurinko ei laske lähes 12 viikkoon.

 Talvella sitten matkustetaan kaamoksen pimeydessä. Talvessa on silti omaa kauneuttaan, kun taivaanrannan tuntumaan kipuava aurinko värittää taivaan, meren, tunturit ja lumen pehmeän hämyisiin sävyihin jaksamatta kuitenkaan nousta horisontin yläpuolelle. Lisäksi tumma taivas on täydellinen tausta luonnon mahtavimpiin kuuluvalle näytelmälle: kuuluisille revontulille. Kun aurinkotuulen sähköiset hiukkaset saapuvat ilmakehään napa-alueella, tähtitaivaalla alkavat tanssia vihertävät, kellanvihreät ja joskus punertavat valot vaikuttavina nauhoina ja verhoina, jotka kaareutuvat, sykkivät ja aaltoilevat omassa kosmisessa rytmissään.

Näistä upeista näkymistä voi tietysti nauttia muuallakin kuin Hurtigrutenilla. Tiheän maantie- ja rautatieverkoston ansiosta suuri osa Norjasta tarjoutuu nähtäväksi myös auton tai junan ikkunasta, ja nämä kulkuvälineet voivat olla edullisempi vaihtoehto säästöbudjetilla matkustaville. Valitsipa minkä reitin tahansa, yksi asia on kuitenkin varma: koskaan ei kyllästy katselemaan Norjan rannikon silmiä hiveleviä maisemia, jotka muuttuvat kilometri kilometriltä ja joka vuodenaika.

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

SUOMI

RUOTSI

NORJA

OSLO

Laivareitti

▿ ▵ Bergen

▿ ▵ Florø

▿ ▵ Mȧløy

▿ ▵ Ȧlesund

▿ ▵ Molde

▿ ▵ Trondheim

POHJOINEN NAPAPIIRI

Napapiirin merkki

▿ ▵ Bodø

▿ ▵ Lofootit

Trollfjord

▿ ▵ Tromssa

▿ ▵ Hammerfest

▿ ▵ Honningsvåg

▿ ▵ Kirkkoniemi

[Lähdemerkintä]

Perustuu karttaan: Hurtigruten

 [Kuva s. 15]

Trollfjordissa tunturien ympäröimänä

[Lähdemerkintä]

TO-FOTO AS, Harstad

[Kuvat s. 15]

Lofooteilla elää monia merilintuja, kuten lokkeja, pohjankiisloja ja lunneja

[Kuva s. 16]

”Valtatie 1” alkaa Bergenistä

[Kuva s. 16]

Napapiirin merkki

[Kuva s. 16]

Keskiyön aurinko

[Lähdemerkintä]

TO-FOTO AS, Harstad

[Kuva s. 16, 17]

”Seitsemän sisarta”

[Lähdemerkintä]

Per Eide

[Kuva s. 17]

Rannikkokylä kaamosaikaan

[Kuva s. 17]

Revontulia

[Lähdemerkintä]

© TO-FOTO AS, Harstad

[Kuva s. 17]

Matka päättyy Kirkkoniemeen

[Lähdemerkintä]

Hallgeir Henriksen

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

Nancy Bundt