Raamatun näkökanta

Karta vahingoittavaa puhetta

”Samasta suusta tulee esiin siunaus ja kirous. Ei ole paikallaan, veljeni, että tämä jatkuu tällä tavoin.” (JAAKOBIN KIRJE 3:10)

PUHEKYKY on yksi ainutlaatuinen piirre, joka erottaa meidät eläimistä. Jotkut käyttävät ikävä kyllä tätä lahjaa väärin. Loukkaava puhe, kiroilu, pyhien asioiden halventaminen, jumalanpilkka, törkeydet ja rivoudet voivat tuottaa enemmän tuskaa kuin fyysiset vammat. Raamattu sanoo: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin.” (Sananlaskut 12:18.)

Kiroileminen yleistyy kaiken aikaa. Opettajat ovat panneet merkille, että yhä useammat koululaiset käyttävät siivotonta kieltä. Jotkut tosin väittävät, että karkea puhe auttaa tuulettamaan tunteita. Eräs valtiotieteiden opiskelija kirjoitti: ”Kirosanoja tulisi käyttää tehokeinona silloin, kun tavalliset sanat eivät riitä ilmaisemaan tunteiden voimaa.” Tulisiko kristittyjen suhtautua vahingoittavaan  puheeseen näin kevyesti? Mitä mieltä Jumala on siitä?

Inhoa rivoa leikinlaskua

Rivo puhe ei ole vain meidän aikamme ilmiö. Tiesitkö, että jo parituhatta vuotta sitten apostolien päivinä jotkut puhuivat sopimattomia? Esimerkiksi Kolossan seurakunnassa oli ilmeisesti muutamia, jotka latelivat rivouksia suutuksissaan. He halusivat ehkä kostaa jollekulle loukkaamalla tätä tahallaan. Nykyäänkin jotkut syytävät rivouksia raivonpuuskassa. Paavalin kolossalaisille kirjoittama kirje on siksi edelleen ajankohtainen. Hän kirjoitti: ”Pankaa – – ne kaikki pois itsestänne: vihastus, suuttumus, pahuus, herjaava ja rivo puhe suustanne.” (Kolossalaisille 3:8.) Kristittyjä kehotetaan siis selvästi karttamaan vihanpuuskia ja rivouksia, jotka usein käyvät käsi kädessä.

Rivouksilla ei monestikaan pyritä varsinaisesti loukkaamaan tai vahingoittamaan ketään. Useimmat viljelevät niitä ikään kuin ohimennen, ja niistä on tullut osa heidän tavanomaista puhetapaansa. Joidenkuiden mielestä on jopa vaikea keskustella, jos ei voi käyttää kirosanoja. Usein rivouksilla pyritään huvittamaan kuulijoita. Mutta tulisiko rivoa leikinlaskua pitää harmittomana pikkupaheena? Mietihän seuraavaa.

Rivo leikinlasku on puhetta, jonka tarkoitus on hätkähdyttää ja huvittaa toisia. Sen aihepiiri liikkuu yleensä seksin ympärillä. Monet omasta mielestään säädylliset ihmiset pitävät sellaista puhetta huvittavana (Roomalaisille 1:28–32). Ei ole siksi yllättävää, että moni koomikko ammentaa ohjelmistonsa aiheet sekä luonnollisista että luonnottomista sukupuolitavoista. Rivo puhe on löytänyt tiensä moniin elokuviin, samoin radio- ja televisio-ohjelmiin.

Rivoa puhetta käsitellään myös Raamatussa. Apostoli Paavali kirjoitti Efesoksen kristityille: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopiikin, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita.” (Efesolaisille 5:3, 4.) Rivo puhe siis selvästikin loukkaa Jumalaa riippumatta sen tarkoitusperistä. Se on tuomittavaa ja vahingollista.

Armottomat sanat eivät miellytä Jumalaa

Vahingolliseen puheeseen sisältyy tietysti paljon muutakin kuin rivoudet. Iva, pilkka, loukkaukset ja armoton arvostelu voivat aiheuttaa syviä haavoja. Me kaikki tosin teemme syntiä kielellämme, ja tähän meitä ajaa erityisesti ivan ja parjaamisen kyllästämä ympäristö (Jaakobin kirje 3:2). Tosi kristittyjen ei kuitenkaan pitäisi koskaan alkaa vähätellä sopimattoman kielenkäytön vahingollisuutta. Raamattu osoittaa selvästi, ettei Jehova Jumala hyväksy minkäänlaista loukkaavaa puhetta.

Esimerkiksi Toisessa kuninkaiden kirjassa kuvaillaan, miten poikajoukko ahdisti profeetta Elisaa sanallisesti. Kertomuksessa selitetään, että he ”alkoivat ilkkua häntä ja toistelivat hänelle: ’Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!’” Jehova pystyi näkemään pahansuopuuden näiden poikien sydämessä, ja siksi hän suhtautui heidän herjauksiinsa hyvin vakavasti. Raamattu kertoo, että Jumala surmasi 42 poikaa herjaavan puheen vuoksi. (2. Kuninkaiden kirja 2:23, 24.)

Israelilaiset ”tekivät pilaa tosi Jumalan sanansaattajista ja halveksivat hänen sanojaan ja pilkkasivat hänen profeettojaan, kunnes Jehovan vihastus nousi hänen kansaansa vastaan, kunnes parannusta ei ollut” (2. Aikakirja 36:16). Jumala vihastui kansaansa pääasiassa siksi, että se syyllistyi tottelemattomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen, mutta on huomionarvoista, että Raamattu mainitsee erikseen Jumalan profeettojen herjaamisen. Tämä osoittaa selvästi, ettei Jumala hyväksy sellaista käytöstä.

Raamattu kehottaakin kristittyjä: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä.” (1. Timoteukselle 5:1.) Tätä periaatetta voidaan soveltaa kaikkiin ihmissuhteisiimme.  Raamatussa kehotetaan olemaan ’puhumatta vahingoittavasti kenestäkään eikä olemaan riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittamaan kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan’ (Titukselle 3:2).

Huulten pitäminen kurissa

Saatamme tuntea jossain tilanteessa valtavaa kiusausta hyökätä sanallisesti. Vääryyttä kärsineestä voi tuntua, että hänellä on oikeus rangaista loukkaajaa julmin, kovin sanoin joko vasten kasvoja tai selän takana. Kristityt eivät kuitenkaan anna periksi sellaiselle kiusaukselle. Sananlaskujen 10:19 sanoo: ”Sanojen runsaudesta ei puutu rikkomusta, mutta joka pitää huulensa kurissa, toimii ymmärtäväisesti.”

Jumalan enkelit antavat hyvän esimerkin. He näkevät kaiken ihmiskunnan pahuuden. Vaikka enkelit ovat voimaltaan ja mahdiltaan suurempia kuin ihmiset, he eivät ”kunnioituksesta Jehovaa kohtaan” syytä näitä herjaavin sanoin (2. Pietarin kirje 2:11). Enkelit tietävät Jumalan olevan perillä jokaisen vääristä teoista ja pystyvän korjaamaan asiat, ja siksi he pitävät huulensa kurissa. Mikael, kaikkien enkeleiden pää, ei halunnut lausua herjaavia sanoja edes Panettelijasta (Juudaan kirje 9).

Kristityt pyrkivät jäljittelemään enkeleitä. He noudattavat Raamatun kehotusta: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa siitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:17–19.)

On merkille pantavaa, että jopa äänensävy ja -voimakkuus voivat tehdä sanoistamme loukkaavia. Ei ole mitenkään harvinaista, että avioparit selvittelevät välejään huutamalla toisilleen loukkauksia. Monet vanhemmat räyhäävät lapsilleen. Tunteensa voi kuitenkin ilmaista huutamattakin. Raamattu kehottaa: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä.” (Efesolaisille 4:31.) Raamattu sanoo myös, että ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan” (2. Timoteukselle 2:24).

Parantavat sanat

Koska rivo ja herjaava puhe on nykyään yleistä, kristittyjen tulisi pyrkiä vastustamaan sen vahingollista vaikutusta. Raamattu tarjoaa meille tähän oivan keinon: lähimmäisenrakkauden (Matteus 7:12; Luukas 10:27). Aito lähimmäisenrakkaus saa meidät käyttämään aina sanoja, jotka parantavat. Raamattu sanoo: ”Älköön suustanne lähtekö mitään mätää puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.” (Efesolaisille 4:29.)

Myös Jumalan sanan juurruttaminen mieleemme saa meidät karttamaan vahingoittavaa puhetta. Raamatun lukeminen ja mietiskeleminen auttaa ’panemaan pois kaiken saastaisuuden’ (Jaakobin kirje 1:21). Jumalan sanalla voi tosiaankin olla mieleemme parantava vaikutus.