Muuttuvat arvot – mitä on menetetty?

”MIKÄ on maamme suurin ongelma?” Enemmistö niistä, joille tämä kysymys esitettiin Yhdysvalloissa, sijoitti listan kärkipäähän perhe-elämän ja moraalin alamäen. He eivät ole ainoita huolestuneita.

Esimerkiksi Pariisissa ilmestyvässä päivälehdessä International Herald Tribune sanottiin: ”On selvästi havaittavissa, että varsinkin nuorison parissa kaivataan jonkinlaista yhdistävää tulevaisuudenkuvaa, yleisesti hyväksyttyjä ihanteita, joiden avulla voitaisiin puuttua ahneuden, itsekkyyden ja yhteenkuuluvuudentunteen häviämisen syihin ja hillitä niitä, sillä nämä kolme asiaa näyttävät nykyään valtaavan maailmassa alaa. – – Voimistuva keskustelu globaalin etiikan tarpeesta merkitsee sen myöntämistä, että jotakin puuttuu.”

Tuntuuko sinusta, että valtioilla tai maailmanpolitiikan ja talouselämän johtohahmoilla on sellaisia arvoja, joita tarvitaan onnellisemman ja turvallisemman tulevaisuuden rakentamiseksi? Tuntuuko sinusta, että arvojen muuttumisen myötä jotain on ainakin jossain määrin menetetty?

Yksi suuri huolenaihe saattaa olla turvallisuutemme. Voiko sinun asuinseudullasi jättää kodin huoletta lukitsematta? Voiko kadulla kävellä rauhassa iltamyöhällä? Jos sinulla on onni asua alueella, jossa ei ole suoranaisia sotia, etnisiä levottomuuksia tai hengenvaarallisia jengitappeluja, saatat silti pelätä päälle käymistä, ryöstöä tai murtovarkautta. Ahdistus ja menetyksen tunne ovat silloin ymmärrettäviä.

Tämän lisäksi olet voinut menettää ainakin jossain määrin luottamustasi toisiin ihmisiin. Olet ehkä nähnyt työ- tai yksityiselämässä, miten ihmiset ovat yhä enemmän valmiita tekemään toisille vääryyttä, jos siitä on heille itselleen vähänkin etua.

Valtiovallan pitäisi näyttää mallia

Kansalaisten omaksumat arvot ja valtiovallan ilmentämät arvot ovat tunnetusti kautta historian liittyneet läheisesti yhteen. Calvin Coolidge, josta aikanaan tuli Yhdysvaltain presidentti, sanoi: ”Ihmiset puhuvat luonnonoikeuksista, mutta näyttäköön ken pystyy, missä on koskaan luonnostaan ollut oikeuksia tai  tunnustettu niitä, ennen kuin niiden määrittämiseksi ja suojelemiseksi on saatettu asianmukaisesti voimaan lakeja.”

Viime kädessä nimenomaan vallanpitäjät, olivatpa he saaneet valtansa miten hyvänsä, voivat puolustaa tai vastustaa kansalaisten perusoikeuksia, kuten paino-, kokoontumis-, uskonnon- ja sananvapautta sekä suojaa laitonta pidätystä tai häirintää vastaan ja oikeutta saada puolueeton oikeudenkäynti.

Yhdysvaltain presidenttinä myöhemmin toiminut Abraham Lincoln sanoi kerran: ”Hallituksen varsinainen tarkoitus on tehdä jonkin ihmisryhmän hyväksi se, mitä he tarvitsevat mutta eivät voi tehdä tai eivät pysty kunnolla tekemään itsensä hyväksi erillisinä yksilöinä.” Kun hallitukset työskentelevät näin arvokkaiden tavoitteiden hyväksi, ihmiset ovat taipuvaisia luottamaan niihin.

Nykyään kuitenkin kyynisyys ja epäluottamus näyttävät syrjäyttäneen luottamuksen. Eräässä tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 68 prosenttia haastatelluista piti liittovaltion viranomaisten toimintaa eettisesti korkeintaan kohtalaisena tai peräti huonona. Monissa maissa yleistä näkemystä valtion viranomaisista ovat järkyttäneet korkeimmalla tasolla ilmi tulleet lahjusskandaalit ja korruptio. Ymmärrettävästä syystä yhä useammat ihmiset tuntevat menettäneensä jotain.

Kuningas Salomon hyvä esimerkki

Eräs muinainen tapaus valaisee hyvin sitä, miten suuri vaikutus vallanpitäjien arvoilla voi olla. Kuningas Salomo hallitsi Israelin 12:ta heimoa vuosina 1037–998 eaa. Hänen isänsä Daavid oli ollut Israelin huomattavimpia kuninkaita. Raamatussa kuvaillaan,  että Daavid rakasti totuutta ja vanhurskautta ja ennen kaikkea luotti ehdottomasti Jumalaansa Jehovaan. Hän opetti Salomolle samat arvot.

Kaikkivaltias Jumala ilmestyi Salomolle unessa ja sanoi: ”Pyydä, mitä annan sinulle.” (2. Aikakirja 1:7.) Sen sijaan että Salomo olisi toivonut rikkautta, kunniaa tai poliittisia voittoja, hän paljasti, mitkä arvot olivat hänelle tärkeitä, pyytämällä viisasta, ymmärtäväistä ja tottelevaista sydäntä, jotta hän osaisi hallita Israelin kansaa hyvin.

Millaista Salomon hallituskaudella oli elää? Jumala siunasi häntä viisaudella, kunnialla ja rikkaudella niin kauan kuin hän pysyi uskollisena kansan hengellisille arvoille. Salomon kauden vauraudesta todistavat arkeologiset löydöt. Eräässä kirjassa kerrotaan: ”Kuninkaan hoviin kaikilta suunnilta virranneet rikkaudet ja kukoistava kaupankäynti – – saivat aikaan nopean ja huomattavan vallankumouksen jokaisella aineellisen kulttuurin alalla.” (The Archaeology of the Land of Israel.)

Salomon hyvä hallinto turvasi alamaisille rauhan ja turvallisuuden ja toi heille onnellisuutta. ”Juuda ja Israel asuivat turvassa kukin oman viiniköynnöksensä ja oman viikunapuunsa alla Danista Beersebaan asti kaikkina Salomon päivinä.” (1. Kuninkaiden kirja 4:20, 25.)

Kuningas Salomon huono esimerkki

Valitettavasti Salomon arvomaailma myöhemmin muuttui, kuten on käynyt monille meidänkin aikamme johtajille. Raamatussa kerrotaan: ”Hänellä oli lopulta seitsemänsataa vaimoa, ruhtinatarta, ja kolmesataa sivuvaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat vähitellen hänen sydämensä. Ja tapahtui siihen aikaan, kun Salomo tuli vanhaksi, että hänen omat vaimonsa olivat taivuttaneet hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, eikä hänen sydämensä osoittautunut ehyeksi Jehovaa, hänen Jumalaansa, kohtaan niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän.” (1. Kuninkaiden kirja 11:3, 4.)

Miten kuningas Salomon muuttuneet arvot vaikuttivat kansaan? Valtavasta pätevyydestään ja viisaudestaan huolimatta hänestä tuli hallituskautensa loppupuolella sortava hallitsija. Valtion suuret menot rasittivat kohtuuttomasti maan taloutta. Työtä tekevä kansa tuli tyytymättömäksi. Poliittiset kilpailijat vastustivat kuningasta ja yrittivät anastaa vallan. Kansakunnan yhtenäisyys säröili pahasti. Miten ironista, että Salomo itse oli kirjoittanut: ”Vanhurskaiden enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” (Sananlaskut 29:2.)

Pian Salomon kuoltua poliittiset levottomuudet ja luottamuspula jakoivat kansan kahtia ja johtivat vaikeuksien ja erimielisyyksien leimaamaan laskukauteen. Israelilaiset tunsivat menettäneensä paljon. Valtiovallan arvot olivat muuttuneet, ja kansan paras oli unohtunut. Perusvikana oli se, että johtajat eivät piitanneet Jehovasta ja hänen laeistaan. Niinpä koko kansa sai kärsiä.

Luottamuspula yleistä nykyään

Valtiovallan, liikemaailman ja uskontokuntien piirissä ei nykyään monestikaan kiinnitetä paljon huomiota korkeiden arvojen säilyttämiseen. Tämän vuoksi ihmiset yleensä tuntevat menettäneensä jotain. Hallitukset ja muut johtajat ovat entistä kykenemättömämpiä ratkaisemaan maansa perusongelmia.

Esimerkiksi sodista ei ole onnistuttu tekemään loppua, eikä terveydenhuoltomenojen kasvua tai huumekauppaa ole saatu kuriin. Koulujärjestelmätkin ovat kriisissä. Jotkin hallitukset jopa tukevat rahallisesti järjestäytynyttä uhkapelitoimintaa. Monet liikemaailman ja uskontokuntien johtajat ovat niin ikään tuottaneet syvän pettymyksen turmeltuneella ja moraalittomalla toiminnallaan. Ei ihme, että luottamuspula niiden rehellisyyttä kohtaan, joiden odotetaan pitävän ohjaksia käsissään, on yleistä.

Voiko mikään hallitus suojella ihmisten perusoikeuksia ja -arvoja, niin että se jopa ottaisi vastuun niiden puolustamisesta? Kyllä voi. Tästä kerrotaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 7]

”Ahneus, itsekkyys ja yhteenkuuluvuuden tunteen häviäminen – – näyttävät nykyään valtaavan maailmassa alaa.” (INTERNATIONAL HERALD TRIBUNE)

[Kuvat s. 8]

Eläessään Jumalan lakien mukaisesti kuningas Salomo edisti yleviä arvoja alamaistensa keskuudessa