Nairobin kansallispuistossa eläimet vaeltelevat vapaina

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

KELLO on puoli seitsemän aamulla. Itäisestä horisontista kipuava aurinko on kuin suuri ja loistava helakanpunainen jalokivi. Päivän sarastaessa sen säteet tunkeutuvat sisään korkeiden toimistorakennusten ikkunoista ja kultaavat kaiken hehkullaan. Kävelymatkan päässä näistä toimistokortteleista on meneillään dramaattinen tosielämän näytelmä.

Leijona on jo hyvän aikaa piileskellyt korkeassa ruohikossa ja vaaninut laiduntavaa impalaa. Tuo nuori antilooppi vaistoaa vaaran ja syöksähtää äkkiä liikkeelle leijona kintereillään. Alkaa hurja takaa-ajo, ja jos leijona onnistuu, se soveltaa viidakon lakia ja tuomitsee tämän eläinparan kuolemaan.

Tällaiset kiihkeät takaa-ajot toistuvat päivittäin Kenian pääkaupungin liepeillä sijaitsevassa Nairobin kansallispuistossa. Näiden eläinten lähimpiä naapureita ovat ihmiset. Nähtiinpä vuonna 1962 leijonan kuljeksivan erään loistohotellin pihalla – ehkäpä havittelemassa takaisin entistä laajaa reviiriään. Millä tavoin villieläimet ja kaupungin asukkaat oikein päätyivät näin liki toisiaan?

Ongelmallinen alku

Tämän puiston perustaminen otti lujille. Vasta monien vastoinkäymisten jälkeen eläimet saattoivat elää turvallisessa asuinpaikassa. Aina 1800-luvun lopulle asti ne kuitenkin vaeltelivat esteettä laajoilla alueilla Itä-Afrikassa, missä ihmisten ja villieläinten välillä on ollut aina läheinen side ja ihmiset ovat laiduntaneet laumojaan niiden lähettyvillä. Jotkut ovat jopa pitäneet joitain villieläimiä ”kunniakarjana”, jota sai tappaa vain hätätilassa.

Sittemmin Keniaan virtasi kiväärein  aseistautuneita suurriistanmetsästäjiä, joista monet halusivat koota mahdollisimman paljon metsästysmuistoja. Heidän joukossaan oli Yhdysvaltain entinen presidentti Theodore Roosevelt, joka saapui Keniaan vuonna 1909 hankkiakseen täydennystä museoiden kokoelmiin. Seurueeseen kuului 600 kantajaa ja ammattimetsästäjää, ja he tappoivat yli 500 eläintä, joiden nahat lähetettiin kotiin. Noilla seuduin oli samoihin aikoihin toinenkin tunnettu metsästäjä, Walesin prinssi Edward. Näiden miesten toiminta nosti metsästysretket suosioon, sillä olihan luoti toki nopeampi ja osumatarkkuudeltaan parempi kuin perinteinen nuoli.

Nimellä Lunatic Line eli ”Älytön linja” tunnetun Kenian ja Ugandan välisen kuuluisan rautatien valmistuminen johti Nairobin ympäristön asuttamiseen, mikä entisestään rajoitti eläinten vapaata liikkumista. Edessä häämötti niiden täydellinen karkotus.

Sitten 1930-luvulla alkoi kuulua ääniä eläinten puolesta. Silloinen riistanvartija Archie Ritchie ja kirjanpitäjä Mervyn Cowie kuuluivat näihin aktivisteihin. Kokousten ja lehdistötiedotteiden välityksellä he pyysivät siirtomaaviranomaisia perustamaan kansallispuiston, joka osaltaan vähentäisi eläinten mieletöntä tappamista ja ehkä lopettaisi sen kokonaan. Hallitus suhtautui ajatukseen nuivasti. Se ei ollut halukas käyttämään maata yksinomaan luonnonsuojelulliseen tarkoitukseen alueella, josta oli muodostumassa Itä-Afrikan suurin kaupunkiyhteisö.

Suojelupyrkimykset kokivat uuden takaiskun toisen maailmansodan aikana, kun sotilaat vahingoittivat taisteluharjoituksillaan aluetta, jolla puisto nykyisin sijaitsee. Myös eläimet joutuivat sodan uhreiksi. Sotilaiden jatkuva läsnäolo alueella johti siihen, että eläimet lakkasivat pelkäämästä ihmisiä ja ihmisliha saattoi todennäköisemmin alkaa houkutella niitä. Jotta näin ei kävisi, joitakin eläimiä tapettiin, muiden muassa kuuluisa naarasleijona Lulu ja sen rakastettava kumppani.

Aikanaan viranomaisten mieli kuitenkin muuttui, minkä johdosta monet vastoinkäymiset voitettiin ja luonnonsuojelijat pääsivät tavoitteeseensa. Viimein 16. joulukuuta 1946 pitkällisten ja tuskaisten ponnistelujen jälkeen syntyi Nairobin kansallispuisto, kun Kenian silloinen siirtomaakuvernööri Sir Philip Mitchell allekirjoitti puiston perustamisasiakirjan. Puisto oli Itä-Afrikassa ensimmäinen laatuaan.

Vierailijan paratiisi

Muihin Itä-Afrikan suojelualueisiin verrattuna Nairobin kansallispuisto on suhteellisen pieni. Se on pinta-alaltaan arviolta 117 neliökilometriä, ja sen pääsisäänkäynti on alle kymmenen kilometrin päässä Nairobin keskustasta. Toisaalta juuri pieni koko on puiston maineen salaisuus. Maailmassa on vain harvoja paikkoja, missä vierailijalle avautuu tällainen erikoinen näkymä: etualalla villi luonto ja taustalla nopeasti kehittyvän Nairobin korkeat rakennukset.

Puiston pienen koon ansiosta vierailija voi norsuja lukuun ottamatta nähdä useimmat sen suurista eläimistä, sillä ne ovat keskittyneet pienemmälle alueelle kuin isojen puistojen ja suojelualueiden eläimet. Puistossa on sata nisäkäslajia ja yli 400 lintulajia. Se sijaitsee Nairobin kansainvälisen lentoaseman kiitoradan lähellä.

Nairobin-kävijä voi jättää taakseen kaupungin nykyaikaisen hotellin mukavuudet, ohittaa siistit toimistorakennukset ja päästä muutamassa minuutissa ikivanhoille tasangoille, pensasalueille ja metsiin. Täällä voi nähdä leijonat ja muut saalistajat työssään. Näky on mieleenpainuva: peto ajamassa takaa  saalista taustanaan kaupungin välkkyvät pilvenpiirtäjät.

Puisto on täynnä elämää. Siellä on kafferipuhveleita, leopardeja, gepardeja, kirahveja, apinoita, satoja antilooppeja sekä harvinaisia ja uhanalaisia mustasarvikuonoja. Useimmat eläimet ovat puiston vakituisia asukkaita. Kuivana kautena helmi-maaliskuussa ja elo-syyskuussa voi puiston monien lampien ympärillä nähdä laumoittain gnuita ja muita vaeltavia eläimiä.

Joissakin lammissa, niin sanotuissa virtahepoaltaissa, on nimensä mukaisesti joukoittain virtahepoja. Nämä tynnyrimäiset jätit viettävät päivät pitkät veden alla ja nousevat yöllä laiduntamaan. Vesialueita reunustavat merkityt luontopolut, joiden läheisyyteen voi jättää ajoneuvonsa ja jatkaa matkaa jalkaisin. Varoituksen sana: tällaiset kävelyretket voivat olla hyvin vaarallisia, sillä joissakin lammissa asuu saalistavia krokotiileja, jotka saattavat loikoilla rantatörmällä pahaa aavistamattoman vierailijan näkymättömissä! Välttyäkseen joutumasta niiden ruoaksi on viisasta pysytellä kouliintuneiden puistonvartijoiden matkassa.

Puistossa asustaa myös monia tunnettuja siivekkäitä. Vakituisen kodin täältä on löytänyt itselleen muun muassa maailman suurin elävä lintu, strutsi, jolle voi kertyä korkeutta yli kaksi metriä. Kaupungin yllä liitelee pahamaineinen korppikotka puhtaanapitäjän roolissaan. Tämä näennäisen kömpelö lintu on puistolle todellinen lahja, sillä se hävittää kaikki raadot, jotka muutoin lojuisivat eläimille vahingollisten bakteerien kasvualustana.

Sattumalta voi törmätä myös sihteeriin. Tällä linnulla on korvien takana sulkatöyhtö, jonka höyhenet muistuttavat sihteerien muinoin käyttämiä sulkakyniä. Lintu näyttää siltä kuin olisi aina kiirehtimässä paikasta toiseen. Muita lintuja ovat varjohaikarat, kruunukurjet, satulahaikarat ja lehmähaikarat.

Niin pieni kuin puisto kenties onkin, se on ekologinen runsaudensarvi. Länsiosassa kasvava metsä käsittää lähes kuusi prosenttia maa-alasta, ja vuotuinen sademäärä on tuolla alueella 700–1100 millimetriä. Runsaaseen puustoon kuuluu muiden muassa eräs ruutakasvien heimoon kuuluva puu samoin kuin kaunis ihmepensas. Puiston etelä- ja itäosia peittävät laajat tasangot, laaksot ja harjanteet, joilla sataa vuosittain 500–700 millimetriä. Erilaiset heinät, pensaat ja puut – kuten Themeda triandra, Balanites-lajin edustajat ja oleanterikasvit – sekä monenlaiset akasiat antavat alueelle aidon savannimaisen leiman.

Ei pidä liioin unohtaa upeita kalliojyrkänteitä, joilta on laakson pohjalle jopa sadan metrin pudotus. Niiden kiipeäminen voi olla uuvuttava kokemus innokkaille kiipeilijöille – mikäli kokeilunhalua riittää!

Uhanalainen puisto

Monien luonnonsuojeluun liittyvien ongelmien taustalla on yksi yhteinen tekijä – ihminen. Ihmisen niin kutsuttujen kehityspyrkimysten takia Nairobin kansallispuisto voi pian vaipua unohduksiin. Nairobin kaupunki, ihmisyhteisö jonka kautta puisto kohosi maailmanmaineeseen, laajenee jatkuvasti ja kutistaa eläinten elintilaa. Maan tarve kasvaa, kun kaupunkiin virtaa lisää asukkaita, eivätkä eläimet tee vastarintaa. Myös läheisten tehtaiden jätevedet ovat uhka kaikille puiston elämänmuodoille.

Toinen puiston säilymisen kannalta välttämätön seikka on vaellusreitin turvaaminen joillekin eläimille. Suuri osa puistosta on aidattu, jotteivät eläimet pääse kaupunkiin. Voimaperäinen maanviljelys ja kotieläinlaumat vaikeuttavat puiston eteläpuolella jäljellä olevan kapean läpikulkualueen käyttöä. Sen täydellisellä tukkeutumisella voisi olla traagiset seuraukset. Puiston ulkopuolelle laiduntamaan menevät eläimet eivät ehkä koskaan pääsisi puistoon takaisin! Kulkureitin säästämiseksi Kenya Wildlife Service, maan johtava luonnonsuojeluelin, on vuokrannut maata puiston vierestä. Ongelmista huolimatta Nairobin kansallispuiston monipuolinen kauneus houkuttelee joka vuosi tuhansia vieraita.

[Kuva s. 24]

Kirahvi

[Kuva s. 25]

Leopardi

 [Kuva s. 26]

Afrikanmarabuja

[Kuva s. 26]

Krokotiili

[Kuva s. 26]

Leijona

[Kuva s. 26]

Kruunukurki

[Kuva s. 26]

Mustasarvikuono

[Kuva s. 26]

Strutsi