Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ovatko arvot alamäessä?

Ovatko arvot alamäessä?

Ovatko arvot alamäessä?

PARASTA, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, ovat heidän varaukseton rakkautensa sekä elämänarvot, joista he eivät pelkästään puhu vaan joiden mukaan he itse elävät.

Ilman kunnollisia arvoja elämä ei ole juuri muuta kuin kovaa eloonjäämistaistelua. Arvot antavat elämään tarkoitusta. Niiden pohjalta asiat pannaan tärkeysjärjestykseen. Ne asettavat moraaliset rajat ja ohjaavat käytöstä.

Tästä huolimatta monet perinnäiset arvot ovat nykyään nopeasti muuttumassa. Professori Ronald Inglehart kertoo esimerkin: ”Yhteiskunta on omaksumassa sukupuolinormit, jotka antavat enemmän tilaa ihmisen omalle tyydytykselle ja itseilmaisulle.” Vuonna 1997 tehdyssä galluptutkimuksessa 16 maan asukkailta kysyttiin mielipidettä lapsen hankkimisesta avioliiton ulkopuolella. Kanta vaihteli siten, että joissakin osissa Länsi-Eurooppaa sitä piti moraalisesti hyväksyttävänä vähintään 90 prosenttia vastaajista kun taas Singaporessa ja Intiassa sen hyväksyi alle 15 prosenttia.

Jotkut ovat ylistäneet uuden seksuaalisen vapauden erinomaisuutta, mutta toisaalta avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten suuri määrä ja perheiden hajoaminen mainitaan eräässä kirjassa ”selvinä merkkeinä moraalisesta rappiosta” (James A. Dorn, The Rise of Government and the Decline of Morality).

Muita rappeutuvia arvoja

Selvässä alamäessä on muitakin perinnäisiä arvoja. Professori Inglehartin johtamassa maailmanlaajuisessa arvotutkimuksessa kävi ilmi, että teollisuusmaissa ”vallan kunnioitus on vähentynyt”.

Vanhastaan on pidetty arvossa myös vahvaa työmoraalia, mutta näyttää siltä, että sekin on heikentymässä. Kun Yhdysvaltain yksityisyrittäjien liitto haastatteli yli puolta miljoonaa työnantajaa, 31 prosenttia vastaajista sanoi, että työpaikkojen täyttäminen oli vaikeaa, ja 21 prosentin mukaan työn laatu oli yleensä kehnoa. Eräs heistä sanoi: ”On yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä, jotka tulevat töihin ensimmäisen päivän jälkeenkin ja vielä ajoissa ja selvin päin.”

Alamäen taustalla saattaa olla taloudellisia syitä. Yrityksen tuloksen huonontuessa työntekijöitä sanotaan irti tai heidän etujaan leikataan. Eräässä aikakauslehdessä kirjoitetaan: ”Kun työnantaja ei ole uskollinen työntekijöitä kohtaan eikä sitoudu pitämään heitä töissä, työntekijät alkavat vastaavasti käyttäytyä kielteisesti työnantajaa kohtaan. Ahkeraan työntekoon ei sitouduta, koska lopputili saattaa tulla seuraavana päivänä.” (Ethics & Behavior.)

Arvot ovat selvästi madaltuneet myös hyvien tapojen suhteen. Australialainen tutkimus selvitti: ”Yli 87,7 prosenttia työntekijöistä kertoi, että huono käytös työpaikalla vaikuttaa henkilökunnan moraaliin.” Kun liike-elämän ammattilaisia haastateltiin Yhdysvalloissa, 80 prosenttia vastaajista kertoi epäkohteliaisuuden lisääntyneen alallaan. CNN-uutistoimiston mukaan ”huono asiakaspalvelu on yleistynyt niin paljon, että lähes puolet haastatelluista kertoi sen takia kävelleensä ulos kaupasta kuluneen vuoden aikana. Puolet sanoi näkevänsä usein ihmisten puhuvan matkapuhelimiin äänekkäästi tai häiritsevästi. Lisäksi kuusi autoilijaa kymmenestä sanoi näkevänsä säännöllisesti aggressiivista tai holtitonta ajoa.”

Ihmiselämän arvo

Joskus ihmiset sanovat kannattavansa tiettyjä arvoja, mutta heidän sanansa eivät välttämättä näy tekoina. Esimerkiksi kun eettistä käytöstä edistävä järjestö Institute for Global Ethics haastatteli ihmisiä 40 maasta, 40 prosenttia laski viiden tärkeimmän arvon joukkoon ”elämän kunnioituksen”. *

Mutta millainen onkaan todellisuus? Teollisuusmailla on varmastikin resursseja poistaa paljon inhimillistä kärsimystä. Silti YK:n lastenavun rahaston pääsihteeri Carol Bellamy sanoi kirjassaan vuonna 1998 aliravitsemuksesta: ”Se on osasyynä yli puoleen lähes 12 miljoonan alle viisivuotiaan lapsen kuolemasta kehitysmaissa vuosittain. Vastaavaa ei ole nähty sitten mustan surman, joka teki Euroopassa tuhojaan 1300-luvulla.” Tällaiset raportit huolestuttavat jokaista, joka arvostaa ihmiselämää. Silti Bellamyn mukaan ”maailmanlaajuinen aliravitsemus ei ole herättänyt kovin suurta kiinnostusta siitä huolimatta, että painavia tieteellisiä todisteita tilanteen vaarallisuudesta on yhä enemmän. Maailman pörssimarkkinoiden vaihteluihin tuhlataan paljon enemmän huomiota kuin aliravitsemuksen odotettavissa oleviin laajoihin tuhovaikutuksiin – tai terveellisen ravinnon yhtä merkittäviin hyötyihin.”

Lääketieteen piirissä ilmenee erikoisella tavalla kaksijakoinen suhtautuminen elämään. Vielä 1970-luvun alussa 23 viikon ikäisellä keskosella ei ollut kovin suuria mahdollisuuksia jäädä eloon. Nyt jopa 40 prosenttia sen ikäisistä keskosista voi selvitä. Tämän valossa on hyvin nurinkurista, että maailmassa tehdään arviolta 40–60 miljoonaa aborttia vuodessa. Suurin osa noista sikiöistä tuhotaan vain muutamaa viikkoa nuorempana kuin ovat keskoset, joita lääkärit yrittävät kaikin keinoin pelastaa! Eikö tämä osoita, että ihmiset ovat moraalisesti eksyksissä?

Tarvetta moraalisesta kompassista

Kun galluptutkimuksessa kysyttiin, mikä elämässä on vähiten tärkeintä, enemmistö sijoitti ”uskollisuuden omalle uskonnolle” ensimmäiselle tai toiselle sijalle. Kirkoissa käykin yhä vähemmän väkeä. Professori Inglehart arvelee, että länsimaiden hyvinvointi on tuonut mukanaan ennen kokemattoman turvallisuudentunteen ja että sen takia ihmiset eivät enää kaipaa uskonnon tuomaa turvaa samalla tavalla kuin ennen.

Sitä mukaa kuin luottamus on hiipunut järjestäytynyttä uskontoa kohtaan, se on vähentynyt myös Raamattua kohtaan. Eräässä kansainvälisessä tutkimuksessa ihmisiltä kysyttiin, keneen tai mihin he luottivat moraalikysymyksissä. Valtaenemmistö piti luotettavimpana omaa kokemusta. ”Jumalan sana tuli pitkän matkan päässä toisena”, tutkimusraportissa kerrotaan.

Ei ihme, että arvot ovat muuttumassa huonompaan suuntaan. Moraalisen kompassin puute sekä materialististen päämäärien ja itsekkään yksilöllisyyden yhä voimakkaampi korostaminen ovat tuottaneet kulttuurin, jolle ovat ominaisia ahneus ja piittaamattomuus toisten tunteista. Mitä tärkeää näiden muutosten vuoksi on menetetty?

[Alaviite]

^ kpl 12 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi runsaat 50 vuotta sitten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Sen 1. artiklassa sanotaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”

[Kuvat s. 4, 5]

Perheiden hajoaminen, huono työmoraali ja kurittomuus heijastavat nykypäivän madaltuvia arvoja

[Kuva s. 6]

Joka vuosi abortoidaan miljoonia lapsia, jotka ovat vain muutaman viikon nuorempia kuin tämä keskonen