Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Barcelona – monien tyylisuuntien värikylläinen ulkomuseo

Barcelona – monien tyylisuuntien värikylläinen ulkomuseo

Barcelona – monien tyylisuuntien värikylläinen ulkomuseo

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

KUVITELLAANPA hetki, että olemme kävelemässä suuren taidemuseon läpi. Esillä on lukuisia töitä, jotka vangitsevat huomion ja antavat mielikuvitukselle siivet. Katsoopa minne tahansa, voi nähdä loputtomasti uskomattoman ihmeellisiä muotoja, kuvioita ja värejä. Tätä yllätyksellistä taidekokoelmaa ei kuitenkaan ole sijoitettu mihinkään palatsiin tai muuhun rakennukseen, vaan se muodostaa valtavan ulkomuseon. Sellainen on Barcelonan kaupunki, erityisesti sen Quadrat d’Or * (Kultainen kortteli). Näytteillä ei ole maalauksia eikä veistoksia vaan rakennuksia. Silmien eteen levittäytyy ainutlaatuinen tyylien ja ornamenttien kirjo.

Barcelona sijaitsee Espanjan koillisnurkassa Välimeren rannikolla vain 160 kilometriä Ranskan rajalta etelään, ja se on luultavasti Espanjan kaupungeista eurooppalaisin. Se on sadan viime vuoden aikana tullut kuuluisaksi luovasta arkkitehtuuristaan ja taiteellisesta tyylistään.

Kaupunki oli ajoittain roomalaisten, länsigoottien, maurien ja frankkien hallussa, mutta siitä huolimatta se kasvoi kauppakeskuksena. 1300-luvulle tultaessa siitä oli tullut Espanjan tärkein tuotantokeskus ja Välimeren satama. Tuolta vuosisadalta ovat peräisin goottilaistyyliset rakennukset ja katedraali, jotka nykyään muodostavat merkittävän kokonaisuuden kaupungin sydämessä. Ylväs goottilainen arkkitehtuuri (1), jolle oli ominaista taitava rakennustekniikka, todistaa Barcelonan silloisesta vauraudesta.

1500-luvulla Espanjan huomio kohdistui länteen, sillä kaupankäynti siirtomaiden kanssa oli tuottoisampaa. Teollinen vallankumous 1800-luvulla teki Barcelonasta kuitenkin Espanjan tekstiiliteollisuuden johtavan kaupungin, ja se alkoi jälleen vaurastua.

Uusi kaupunki syntyy

1800-luvun nopea kasvu toi mukanaan vaurauden lisäksi myös ongelmia. Vuosisadan loppupuoliskolla väestö lisääntyi räjähdysmäisesti, mutta kaupunkialue ei laajentunut. Tilanahtaudelle oli tehtävä jotain. Kaupunkisuunnittelija Ildefons Cerdà sai tehtäväkseen laatia asemakaavan, jonka pohjalta kaupunkia laajennettaisiin.

Cerdàn suunnitelma vuodelta 1859 oli nimeltään Eixample, ja tällä nimellä tuota keskusta-aluetta kutsutaan vieläkin. Suunnitelman mukaan puistokadut ja lähes täydellisen symmetrisesti järjestetyt, nelikulmion muotoiset korttelit muodostaisivat ikään kuin šakkilaudan ruudukon. Syntyisi uusi, näyttävä ja terveellisempi Barcelona.

Kaupunki alkoi hyvin nopeasti kasvaa Cerdàn piirustusten mukaisesti. Kukin kortteli suunniteltiin yksilölliseksi, minkä ansiosta alueella näkee nykyään monenlaisia erittäin kauniita arkkitehtonisia ratkaisuja. Kaavaan kuului myös tyylikkäitä bulevardeja. Eräässä Barcelonaa käsittelevässä kirjassa (Robert Hughes, Barcelona) Eixamplea pidetään arkkitehtuurinsa vuoksi yhtenä Euroopan kiinnostavimmista kaupunkialueista.

Vaurastuminen toi Barcelonalle vuoden 1888 maailmannäyttelyn isännyyden. Tärkeän tapahtuman muistoksi keskustan tuntumaan rakennettiin Arc de Triomf (2) (Riemukaari). Tämä uudenlainen monumentti enteili samalla myös tulevaa tyylisuuntaa, joka tekisi Barcelonasta täysin omintakeisen maailman kaupunkien joukossa.

Uusi tyyli piristää kaupunkia

Vuosisadan vaihteessa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin levisi koristeellinen, luonnosta ideoita ammentanut tyylisuunta jugend. * Barcelonalla oli rahaa, valmis asemakaava kaupungin laajentamista varten ja uuden kokeilemisesta innostuneita arkkitehteja. Niinpä jugend painoi kaupunkiin omintakeisen leimansa. Uuden tyylin huomattavin edustaja oli Antoni Gaudí (1852–1926), ja hän jätti kaupunkikuvaan lähtemättömästi jälkensä.

Useimmat Gaudín parhaista töistä, joista monet kuuluvat maailmanperintöluetteloon, ovat Barcelonassa. Hyvä esimerkki on Casa Milà (3) eli Pedrera keskustan lähellä Passeig de Gràcialla. Talossa ei ole ainuttakaan suoraa seinää. Aaltoileva julkisivu näyttää siltä kuin se olisi hakattu taltalla hiekkakivestä. Sitä koristavat parvekkeiden kaiteet, joissa takorautaiset lehdet ja köynnöskasvit rönsyilevät valtoimenaan. Sisäpuolella on mitä mielikuvituksellisimpia holvikattoja ja pylväitä.

Toinen loistava esimerkki Gaudín neroudesta on saman kadun varrella sijaitseva Casa Batlló (4). Vuosina 1904–06 Gaudí uudisti rikkaan teollisuusmiehen Josep Batlló i Casanovasin omistaman rakennuksen. Tuloksena oli talo, joka on kuin mielikuvitusmaailmasta. Aaltomainen katonharja muistuttaa dinosauruksen selkärankaa, ja seinälaatat ovat kuin kalan suomut. Rakennus on nähtävä omin silmin, jotta voisi uskoa sellaista olevankaan.

Gaudín keskeneräiseksi jäänyt mestariteos Sagrada Familia -kirkko (5) on kenties paras esimerkki hänen omaleimaisesta tyylistään. Pohjoisen julkisivun neljä tornia ovat kuin neljän kynttilänjalan ympärille kovettuneita steariininoroja. Näistä korkeista torneista, jotka saavat ympäristön rakennukset näyttämään kovin pieniltä, on tullut Barcelonan symboli.

Yhtä yllätyksellinen on Gaudín suunnittelema Güellin puisto (6), joka sijaitsee kukkulalla kaupungin länsilaidalla. Kauniiden istutusten keskellä on vinoja veistoksia ja pylväitä, värikkäitä mosaiikkeja sekä merkillisiä rakennuksia ja savupiippuja. Muotojen ja värien ilottelua on myös kaupungin konserttitalo Palau de la Música Catalana (7), jonka on suunnitellut Gaudín aikalainen Domènech i Montaner.

Vuorten ja meren välissä

Rakennustyylien lisäksi Barcelonalle antaa oman sävynsä myös sen sijainti. Lännessä sitä ympäröi Collserolan vuoristo, ja idässä rajana on Välimeri. Kaupungin vauraus ja asema Espanjan tärkeänä kauppasatamana on pitkälti juuri meren ansiota. Ei siksi olekaan yllättävää, että satamassa on Kristoffer Kolumbuksen patsas (8) käsi ojennettuna kohti merta.

Suojaavien vuorten ja meren väliin jäävässä kaupungissa on leuto ilmasto, joka suosii ulkoilmaelämää. Kaduilla on tungosta ympäri vuoden aamuvarhaisesta iltamyöhään. Lähes joka kulmassa on katukahviloita ja ravintoloita, jotka houkuttelevat ohikulkijoita vastajauhetun kahvin tuoksulla tai mahdollisuudella maistella paikallisia herkkuja. Tarjolla on myös mitä uskomattomimpia hedelmiä, kasviksia ja kaloja, esimerkiksi kuuluisassa Boquería-kauppahallissa, joka sijaitsee Ramblas-puistokadulla.

Käynti Barcelonassa jää jostain paitsi, ellei nouse Montjuïcin kukkulalle, joka kohoaa jyrkkäreunaisena rannan tuntumassa. Tarjolla on museoita ja taidegallerioita sekä suurenmoisia näkymiä kaupunkiin ja Välimerelle. Siellä sijaitsee myös vuoden 1992 olympialaisten päästadion. Jehovan todistajat aikovat pitää Barcelonassa kansainvälisen konventin 31.7.–3.8. Tapahtumaa varten tarvitaan valtaisa Camp Noun jalkapallostadion.

Barcelonalla on omat ongelmansa, kuten suurkaupungeilla yleensä, mutta niistä huolimatta turistit nauttivat aina sen välimerellisestä tunnelmasta. Olipa kyse Ramblasin kukkakojuista ja kahviloista, goottilaisen korttelin kapeista kujista ja muinaisesta loistosta tai kaupungin kiehtovasta arkkitehtuurista, Barcelona on monien tyylisuuntien värikylläinen ulkomuseo, jota ei hevin unohda.

[Alaviitteet]

^ kpl 3 Nimi on katalaania, joka on Barcelonan ja koko Katalonian virallinen kieli. Se kuuluu romaanisiin kieliin kuten espanja ja ranska. Suurin osa kaupungin asukkaista puhuu sekä espanjaa että katalaania.

^ kpl 13 Tyylisuunta tunnetaan Espanjassa nimellä modernismo.

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

Barcelona

Madrid

Sevilla

[Kuva s. 16]

Casa Milàn tuuletuskanavia ja savupiippuja

[Lähdemerkintä]

Godo-Foto

[Kuvien lähdemerkintä s. 15]

Ylälaidan kuvat: Godo-Foto

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Sandra Baker/Index Stock Photography

Godo-Foto