Lukijoiden kirjeitä

Avustushankkeet. Kirjoitan kertoakseni, kuinka kovasti nautin artikkelista ”Rakkaus toiminnassa – pitkäaikainen avustushanke” (22.11.2002). Kun tulviminen alkoi Houstonissa Texasissa vuoden 2002 kesäkuussa, veljeni oli sairaalassa koomassa verentungosta aiheuttavan sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tulvavedet tuhosivat hänen talonsa lähes täysin. Kristityt veljemme alkoivat kuitenkin korjata hänen kotiaan hänen ollessaan yhä koomassa. He repivät pois märän kokolattiamaton ja kostuneet kipsilevyt sekä desinfioivat talon. Heidän apunsa ansiosta saatoin olla sairaalassa veljeni luona. Lopulta hän heräsi koomasta. Lyhyessä kirjeessä ei voi millään ilmaista, millaista rakkautta ja kiitollisuutta tunnen Jehovaa ja hänen suurenmoista järjestöään kohtaan.

P. H., Yhdysvallat

Olen erittäin liikuttunut ja haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että minulla on suurenmoinen etu kuulua huolehtivaiseen ja rakkaudelliseen veljesseuraan. Oli jännittävää lukea siitä, miten vapaaehtoiset antoivat aikaansa ja voimiaan auttaakseen tulvan uhreja. Se oli todellinen osoitus kristillisestä rakkaudesta.

A. M., Uusi-Seelanti

Tukehtumisvaara. Olin järkyttynyt lukiessani Herätkää!-lehden numerosta 22.11.2002 ”Lukijoiden kirjeitä” -palstalta vastauksen lukijalle, joka sanoi nakkien voivan aiheuttaa pikkulapsille tukehtumisen. Lapsi voi tukehtua myös porkkanaan!

A. R., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Olemme kiitollisia lukijalle näistä ajatuksista. Eräässä lastenhoitoa käsittelevässä tiedotteessa sanotaan: ”Vaikka lasten tiedetään tukehtuneen omenan lohkoihin, raa’an porkkanan suikaleisiin, kekseihin ja popcorniin, niin ne neljä ruoka-ainetta, jotka ovat aiheuttaneet eniten kuolemia, ovat nakit, pähkinät, kovat karamellit ja viinirypäleet.” Terveydenhoidon ammattilaiset varoittavat kuitenkin, että porkkanan suikaleet voivat olla vaarallisia alle vuoden ikäiselle lapselle.

Uskonnonvapaus. Muuan mies antoi minulle Herätkää!-lehden numeron 22. kesäkuuta 2002, jossa oli kirjoitus ”Suvaitsevainen valtakunta suvaitsemattomuuden aikana”. Koska hän tiesi minun olevan unitaari, hän ajatteli sen kiinnostavan minua. Hän oli oikeassa. Opiskelin yliopistossa Yhdysvalloissa ja tulin henkilökohtaisesti tuntemaan Earl Morse Wilburin (jota lainataan kirjoituksessa). Olen myös kuunnellut useita luentoja unitaarien historiasta. En kuitenkaan uskaltaisi edes yrittää laatia tästä aiheesta niin monipuolista kirjoitusta kuin te olitte laatineet!

M. M., Tšekin tasavalta

Raamattujen painaminen. Kiitoksia kirjoituksesta ”Raamattujen turvallinen painopaikka” (8.9.2002). Nykyään meidän on niin helppoa hankkia Raamattu omalla kielellämme, että unohdamme ne uhraukset, joita ihmiset ovat aikaisemmin tehneet sen hyväksi. Tämän kirjoituksen lukeminen lisäsi arvostustani rakkaudellista taivaallista Isäämme kohtaan ja sitä kohtaan, että hän on järjestänyt Raamatun kaikkien sydämeltään rehellisten ihmisten saataville.

E. S., Brasilia

Synnytyksen jälkeinen masennus. Minun oli pakko kirjoittaa artikkelin ”Voitin synnytyksen jälkeisen masennuksen” (22.7.2002) johdosta. Minustakin tuntui oudolta lapseni syntymän jälkeen, ja minulla oli kaikkia kirjoituksessanne kuvailtuja tunteita. Minua hävetti keskustella siitä toisten kanssa. Pelkäsin jopa sitä, että mieheni ei ymmärtäisi minua. Niinpä kärsin yksin tietämättä edes, mikä minua vaivasi. Kuinka kiitollinen olenkaan Jehovalle ja teille tästä avusta! Vaikka saatan joutua kokemaan masennusta aika ajoin, minun on helpompi kestää sitä.

F. L., Valko-Venäjä

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

Kuva: Houston Chronicle