Väkivaltarikollisuus – mitä ympärillämme oikein tapahtuu?

FRANK ja Gabriella kävelivät hiljalleen merenrantaa pitkin aamuvarhain Oregonissa Yhdysvalloissa katsellen auringonnousua. He eivät voineet aavistaakaan, mitä pian tapahtuisi. Muutaman minuutin kuluttua he olivat molemmat kuolleita – heitä oli ammuttu päähän lähietäisyydeltä. Oliko teon motiivina kostonhalu tai mustasukkaisuus? Ei kumpikaan. Tuntematon ampuja toteutti oman fantasiansa: hän halusi tietää, miltä tuntuu tappaa ihminen.

”Sunnuntaina 28. huhtikuuta 1996 Martin Bryant sai koko länsimaailman huomion osakseen huvitellessaan sydämensä kyllyydestä. Kulkiessaan Tasmaniassa Port Arthurin halki hän ampui kaikkia kohdalle sattuneita ihmisiä riemusta ja voimantunnosta kihelmöiden.” (Philip Atkinson, A Study of Our Decline.) Näin kuoli 35 ihmistä.

65-vuotias kanadalainen eläkeläinen oli joka-aamuisella pyörälenkillään, kun takaa lähestyvä auto törmäsi häneen ja jätti hänet kuolemaan maahan. Pyörä raahautui auton mukana lähes 700 metriä. Aluksi tapaus näytti onnettomuudelta, jossa syyllinen oli vain paennut paikalta, mutta lisätutkimukset osoittivat, että auto oli varastettu ja kuljettaja hurjasteli tieten tahtoen. Pyöräilijän päälle ajaminen oli ilmeisesti osa koko ”huvia”.

Uudenlaista rikollisuutta?

Rikoksia on tehty kautta aikojen, mutta edellisten esimerkkien kaltaiset tapaukset saavat ihmiset ihmettelemään tekojen syytä – miten kenellekään tulee edes mieleen tehdä jotain sellaista? Varkauksien, petosten ja muiden melko vähällekin huomiolle jäävien tavallisten rikosten lisäksi nykyään tehdään yhä enemmän uudenlaisia rikoksia, jotka nousevat uutisotsikoihin ja joiden järjettömyys puhuttaa ihmisiä ja panee heidät kysymään, mihin tämä maailma on menossa.

Nämä rikokset ovat erilaisia. Ne ovat usein järkyttäviä ja raakoja. Yleensä ne kohdistuvat edellisten esimerkkien tapaan viattomiin ihmisiin, jotka eivät tunne rikoksen tekijää. Usein väkivallalle ei myöskään näytä olevan mitään motiivia. Tarkoituksettomia rikoksia on hyvin monentyyppisiä.

Huhtikuussa 1999 kaksi oppilasta ampui koulussa Coloradossa Yhdysvalloissa 12 muuta oppilasta ja opettajan sekä lopuksi itsensä. Vuonna 1982 mies kuoli Kaliforniassa syötyään käsikauppalääkettä, johon joku oli lisännyt strykniini-nimistä myrkkyä.  Vuonna 1993 Bootlessa Merseysidessä Englannissa kaksi kymmenvuotiasta poikaa houkutteli kaksivuotiaan James Bulgerin mukaansa kauppakeskuksesta sillä aikaa kun hänen äitinsä oli lihakaupassa. He veivät pojan ratakiskoille ja nuijivat hänet hengiltä.

Jotkin teot voidaan luokitella terrorismiksi, kuten vuonna 1995 tapahtunut kaasumyrkytys Tokion maanalaisessa. Japanilaiset tyrmistyivät, kun uskonnollisen lahkon jäsenet päästivät Tokion maanalaisessa ilmaan myrkkykaasua, joka tappoi 12 ja aiheutti vammoja tuhansille. Harva pystyy unohtamaan New Yorkin World Trade Centeriin ja Washingtonissa olevaan Pentagoniin tehtyjä iskuja, jotka vaativat noin 3000 ihmishenkeä, tai Balissa Indonesiassa viime vuonna tapahtuneita räjähdyksiä, joissa kuoli lähes kaksisataa ihmistä.

Tämäntyyppiset väkivaltarikokset ovat selvästikin levinneet laajalle. Ongelma on maailmanlaajuinen, ja se vaikuttaa moniin kansoihin ja ihmisryhmiin.

Joissakin tapauksissa tuntuu melkein siltä kuin rikoksen tekijät kilpailisivat keskenään siitä, kuka onnistuu tekemään järkyttävimmän rikoksen. Myös silkkaan vihaan perustuvat rikokset ovat lisääntyneet. Ne kohdistuvat äärimmäisen raakoina tekoina sellaisia ihmisiä vastaan, joiden ainoana ”vikana” on kuuluminen toiseen rotuun, uskontoon tai etniseen ryhmään. Tästä syystä esimerkiksi Ruandassa murhattiin vuonna 1994 noin 800000 tutsia.

Kaikki tämä panee monet miettimään, mitä ympärillämme oikein tapahtuu. Onko tällaista ollut ennen? Mitä noiden hirvittävien rikosten taustalla voi olla? Mitä toivoa on niiden vähenemisestä tai loppumisesta? Näitä ja muita kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.

[Huomioteksti s. 4]

Väkivaltarikokset kohdistetaan usein satunnaisiin uhreihin ilman selvää motiivia