Mitä myrsky ei voinut hävittää

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJILTA SAKSASTA, ITÄVALLASTA, MEKSIKOSTA JA KOREASTA

RAJUT säät riepottelivat monia maita vuoden 2002 aikana. Euroopassa kärsittiin pahoista tulvista, Meksikossa teki tuhojaan hurrikaani, ja Koreassa raivosi taifuuni. Niin järkyttäviä kuin nämä tapahtumat olivatkin, ne toisaalta myös vahvistivat rakkauden siteitä tosi kristittyjen välillä.

Länsi-Saksan liittokanslerina toimineelta Helmut Schmidtiltä kysyttiin Euroopan tulvien jälkeen, millaista apua uhrit tarvitsivat. Hän vastasi: ”Ihmiset tarvitsevat ruokaa ja katon päänsä päälle, rahaa taskuunsa ja sielunhoitoa.” Jehovan todistajat antoivat merkittävässä määrin sekä käytännön apua että hengellistä tukea myrskyjen uhreille. Seuraavassa kokemuksia avustustyöstä, jota tehtiin Saksassa, Itävallassa, Meksikossa ja Koreassa.

Auttavia käsiä Saksassa

Kun tieto uhkaavasta tulvasta levisi, monet saksalaiset Jehovan todistajat lähtivät muiden kanssa rakentamaan tulvaveden esteeksi valleja. Dresdenissä asuva 19-vuotias Kathleen sanoo: ”En voinut vain istua kädet ristissä. Kun kuulin, että jotkut olivat vaarassa menettää kaiken, minun oli pakko lähteä auttamaan.”

Saksan Jehovan todistajat järjestäytyivät antamaan apua nopeasti ja tehokkaasti. Kristittyinä he tunsivat velvollisuudekseen auttaa erityisesti hengellisiä veljiään ja sisariaan, mutta he ilmaisivat lähimmäisenrakkautta muitakin kohtaan (Markus 12:31). Yli kaksituhatta vapaaehtoista jaettiin 8–12 hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai oman tehtävän katastrofialueella. Seltersissä sijaitsevassa haaratoimistossa puheluja otettiin vastaan 13 linjalla, kun tuhannet ihmiset soittivat kysyäkseen katastrofista ja tarjotakseen apua.

Ronnie ja Dina ovat Jehovan todistajien sananpalvelijoita, jotka opettavat ystäville ja lähimmäisille Raamatun totuuksia kokoaikaisesti. Kuultuaan tulvavesien noususta  he lähtivät ensi töikseen Dresdenin keskustaan, jossa yritettiin kuumeisesti pelastaa historiallisia rakennuksia. Kun vesi kääntyi laskuun, Ronnie ja Dina menivät toisten todistajien kanssa siivoamaan Freitalin valtakunnansalia, jonne oli tulvinut likaista vettä. Sitten ryhmä alkoi auttaa naapureita. Salia vastapäätä sijaitsevan ravintolan omistaja huokaisi helpotuksesta, kun todistajat siivosivat hänen kellarinsa ja ensimmäisen kerroksen hiekasta ja lietteestä.

Siegfried ja Hannelore asuvat pienessä Colmnitzin kylässä nelisenkymmentä kilometriä Dresdenistä lounaaseen. Kylän läpi virtaava joki paisui vuolaaksi virraksi, joka peitti alleen heidän talonsa ja puutarhansa. Kun vesi laski, naapurit saivat hämmästyksekseen nähdä, miten kolmisenkymmentä Jehovan todistajaa tuli muualta siivoamaan Siegfriedin ja Hanneloren talon. Seuraavaksi siivottiin naapurien puutarhat. Monet kyläläiset kysyivät, mikä oli saanut heidät tulemaan sadan kilometrin päästä auttamaan ventovieraita ihmisiä. Silloin todistajat saivat tarjota hengellistä rohkaisua tulvien uhreille Colmnitzissa.

Vesi nousi myös Wittenbergin esikaupunkialueilla. Todistajapariskunta Frank ja Elfriede olivat toisten kanssa monta päivää ennen tulvaa täyttämässä hiekkasäkkejä ja rakentamassa niistä valleja joentörmien vahvistukseksi. Kun tulva alkoi laskea, Frank ja  Elfriede kävivät viemässä ihmisille ruokaa ja lohduttamassa heitä. Frank kertoo: ”Eräs rouva ei ollut uskoa, että me vieraat ihmiset toimme hänelle aterian aivan ilmaiseksi. Kukaan ei ollut käynyt häntä katsomassa hänen omasta kirkostaan, ja järjestö, joka oli tuonut hänelle aterioita, oli veloittanut niistä joka kerta. Ihmiset olivat ihmeissään, kun näkivät Jehovan todistajien käsissä raamatullisen kirjallisuuden sijasta lämpimän aterian.”

Itävalta – ripeitä toimia keskellä katastrofia

Tulvavedet aiheuttivat suurta tuhoa myös naapurimaassa Itävallassa. Jehovan todistajat muodostivat siellä kolme komiteaa järjestämään hätäapua. Ensi sijalla oli kolmen pahoin vaurioituneen valtakunnansalin korjaaminen. Tulvista kärsi myös lähes sata todistajaperhettä, ja heidän taloistaan 50 jäi tulvan alle. Jotkut menettivät kaiken lukuun ottamatta päällään olevia vaatteita. Itävallan haaratoimisto tiedotti tilanteesta paikallisille seurakunnille ja avasi hätäapurahaston. Syyskuuhun mennessä lahjoituksia oli tullut runsaat 30000 euroa.

Eräs äiti kirjoitti: ”Kahdeksanvuotias poikani on hyvin tarkka rahan suhteen, ja hän on pannut säästöön noin 12 euroa. Kun hän kuuli, että jotkut veljet olivat menettäneet melkein kaiken, hän halusi lahjoittaa kaikki säästönsä katastrofirahastoon.”

Jehovan todistajien valtakunnansalien rakentamista valvovien alueellisten rakennuskomiteoiden johdolla järjestettiin työryhmiä korjaamaan tulvien vahingoittamia taloja. ”Kyllä teidän aikaansaannoksistanne pitäisi kirjoittaa sanomalehdissä”, huudahti eräs tarkkailija. Jotkut jopa muuttivat käsitystään todistajista. Eräs todistajaäiti kertoi: ”Lapseni eivät ole todistajia, ja tähän asti he ovat aina kieltäytyneet kuuntelemasta, kun olen yrittänyt kertoa heille uskonkäsityksistäni. Mutta nyt he kuuntelevat ensimmäistä kertaa!”

Apu ulotettiin myös moniin sellaisiin, jotka eivät ole todistajia. Esimerkiksi eräs nainen liikuttui kovasti, kun muuan todistaja tuli hänen ovelleen puoli kahdeksalta  aamulla kysymään, tarvitsiko hän apua. Naisen oli lähdettävä evakkoon, sillä vesi alkoi nousta sisälle taloon. Kun hän myöhemmin palasi kotiin, todistajat olivat jättäneet hänelle porttiin viestin, jossa luki: ”Jos tarvitsette apua, ilmoittakaa meille viipymättä.” Todistajat auttoivat häntä puhdistamaan talon ja pihan lietteestä ja roskista.

Aun kaupunkiin saapui sadan todistajan ryhmä auttamaan paikallisia todistajia ja muita ihmisiä. Ryhmän vetäjät kulkivat ovelta ovelle kysymässä, tarvitsivatko asukkaat apua. Ihmiset huomasivat hämmästyksekseen, että todistajat olivat varustautuneet pumpuilla, harjoilla, lapioilla ja muilla vedenpoisto- ja siivousvälineillä. Työ, johon asukkailta olisi normaalisti mennyt viikko, tuli tehdyksi muutamassa tunnissa. Ihmiset katselivat työntekoa kyyneleet silmissä.

Avustustyössä oli mukana nelisensataa paikallista todistajaa, ja monet heistä tekivät töitä kellon ympäri. Se oli sivustakatsojille voimakas todiste tosi kristillisyyden voimasta.

Isidore iskee Meksikoon

Isidore syntyi trooppisena myrskynä Venezuelan pohjoispuolella. Syyskuun 22. päivänä 2002 se iski Meksikoon Jukatanin niemimaalle kolmannen tason hurrikaanina. Yli 50 metriä sekunnissa puhaltaneet tuulet ja kovat rankkasateet tuottivat Jukatanin ja Campechen osavaltioissa historian pahimpiin kuuluvat tuhot ja aiheuttivat jonkin verran vahinkoa myös Quintana Roon osavaltiossa. Pelkästään Jukatanilla vaurioitui pahoin noin 95000 taloa, mikä vaikutti suoranaisesti puoleen miljoonaan ihmiseen.

Jehovan todistajat osallistuivat Jukatanilla avustustyöhön niin tehokkaasti, että eräs pohjoismeksikolainen sanomalehti otsikoi: ”Jehovan todistajat tulevat apuun.” Avustuskomitea muodostettiin jo ennen myrskyn tuloa. Useammalle sadalle paikalliselle todistajalle järjestettiin majoitus, ja lähiseurakunnat lahjoittivat rahaa. Myrskyn johdosta kärsineille todistajille ja monille muille jaettiin vaatteita, lääkkeitä ja noin 20 tonnia ruokaa. Paikalliset vanhimmat saivat tehtäväksi käydä rohkaisemassa Isidoren uhreja.

Myrskyn jälkeen muodostettiin paikallisia avustuskomiteoita etsimään kateissa olevia todistajia. Useat heistä olivat jääneet maaseutualueilla eristyksiin jopa kolmeksi päiväksi ilman ruokaa tai vettä. Vesi oli  paikoin noussut niin korkealle, että se peitti lyhtypylväät! Veljet hankkivat käyttöönsä moottoriveneitä, joilla he lähtivät etsimään uhreja, viemään heille ruokaa ja kuljettamaan heitä turvallisemmille seuduille.

Paikalliset viranomaiset lainasivat veneitä ja muuta välineistöä todistajille, kun nämä tarjoutuivat auttamaan alueilla, joille harva uskalsi mennä. Muuan upseeri ei ensin halunnut päästää todistajia tuolle vaaralliselle etsintäretkelle, mutta nähtyään heidän pelottomuutensa hän sanoi: ”Te menisitte varmasti vaikka helikopterilla pelastamaan omianne, jos tarve vaatisi. Kulkuneuvomme ovat käytettävissänne, minne vain haluatte mennä.”

Eräs kauppias halusi tietää, mitä varten todistajat ostivat pullotettua vettä niin suuret määrät. Kun he selittivät, että vesi tulisi heidän hengellisille veljilleen ja muille tarvitseville, kauppias päätti antaa heille koko vesivarastonsa – ilmaiseksi. Seuraavana päivänä hän lahjoitti vettä lisää huomattavan määrän. Toisessa liikkeessä muuan asiakas kysyi todistajilta, miksi nämä ostivat niin paljon ruokatarvikkeita. Kuultuaan, että ruoka menisi tulvan uhreille, hän lahjoitti heille rahaa, jolla ostaa sitä lisää.

Isidore aiheutti aineellisia menetyksiä lähes 3500 todistajaperheelle, mutta yksikään Jehovan todistaja ei kadonnut eikä kuollut. Uudelleenrakennusohjelmaa kuitenkin tarvittiin, sillä 331 todistajien taloa oli vahingoittunut tai tuhoutunut. Rakennustaitoiset todistajat kävivät kaikissa taloissa ja valtakunnansaleissa arvioimassa vahingot. Tähän mennessä on korjattu jo 258 taloa ja rakennettu 172 uutta taloa. Lisäksi korjaustöitä tehdään 19 vaurioituneella valtakunnansalilla.

Eräs Jukatanin osavaltiossa toimivan seurakunnan vanhin sanoi: ”Olen lukenut julkaisuistamme muissa maissa annetusta hätäavusta. Mutta on aivan toista kokea se itse. Minun ja monien veljien usko on vahvistunut, kun olemme nähneet, miten nopeasti ja asiaan paneutuen Jehovan järjestö ja rakkaat veljemme ovat tulleet avuksemme.”

Muuan nainen sanoi: ”Olisin toivonut, että oma kirkkoni olisi auttanut samalla tavalla kuin te todistajat.” Eräs toinen nainen sanoi todistajien pelastettua hänet: ”Olemme hengissä Jehovan todistajien ansiosta. He osoittivat rakkautta ja vaaransivat henkensä pelastaakseen meidät veden valtaan joutuneesta talostamme.”

Taifuuni iskee Koreaan

31. elokuuta ja 1. syyskuuta 2002 taifuuni Rusa teki tuhojaan Koreassa. Seurakunnan vanhimpana toimiva Song-pil Cho kuvailee: ”Tuntui kuin olisi seissyt suihkussa. Ja sade jatkui aina vaan.” Vajaassa vuorokaudessa vettä tuli 870 millimetriä, mikä on suurin kirjattu yhden päivän sademäärä tuossa maassa.

The Korea Herald -lehden mukaan veden alle jäi kaikkiaan 28100 taloa ja 85000 hehtaaria viljelysmaata. Evakkoon joutui noin 70000 henkeä. Hirmumyrskyssä kuoli 301000 karjaeläintä ja upposi 126 alusta, ja veden alle jäi satoja sähköpylväitä. Yli 180 ihmistä ilmoitettiin kuolleeksi tai kadonneeksi. Heidän joukossaan oli kaksi Jehovan todistajaa.

Kuten Euroopassa ja Meksikossa täälläkin Jehovan todistajat ryhtyivät ripeästi toimiin. Todistajat lähettivät joka puolelta maata lahjoituksina vaatteita, peittoja ja muita välttämättömyyksiä. Jotkut seurakuntien jäsenet asuivat kuitenkin alueilla, jotka jäivät eristyksiin. Tiet olivat tuhoutuneet ja sillat sortuneet. Sähkönjakelu ja puhelinlinjat eivät toimineet. Niinpä alueelle lähetettiin jalkaisin ryhmiä antamaan tarvittavaa apua. Song-pil Cho työskenteli yhdessä tällaisessa avustusryhmässä, ja hän kertoi eräästä alueesta: ”Tulvissa oli hävinnyt seitsemän siltaa ja pitkät pätkät maantietä. Kun vihdoin pääsimme kaupunkiin, joka puolella näkyi vaurioituneita taloja. Ilmassa leijui kammottava haju, ja kaikkialla oli kuolleita eläimiä. Mutta miten iloisia olimmekaan, kun löysimme kuusi kristittyä veljeämme ja  sisartamme! He olivat menettäneet omaisuutensa, mutta kaikki olivat elossa ja voivat hyvin.”

Jehovan todistajat olivat varautuneet katastrofiin hyvin. Tulvat eivät ole harvinaisia monsuunikaudella, ja siksi Soulin alueellinen rakennuskomitea oli jo ryhtynyt organisoimaan hätäapua tulevien katastrofien varalta. Se oli vuodesta 1997 lähtien järjestänyt vuosittain kursseja, joilla vapaaehtoisia valmennettiin toimimaan hätätilanteessa.

Syyskuun 2. päivänä alueellisen rakennuskomitean avustustyöntekijät saapuivat itärannikolla sijaitsevaan Kangnŭngin kaupunkiin ja perustivat keskuspaikan sikäläiseen Jehovan todistajien konventtisaliin. Alkajaisiksi uhreille järjestettiin puhdasta vettä. Kovat tulvat vaurioittavat yleensä vesijohtoja, ja tulvavesi on hyvin saastunutta. Komitea lähetti onnettomuusalueille kuorma-autoja, joissa oli suuret vesisäiliöt.

Kun tulvavedet vetäytyvät, joka paikkaa peittää paksu kerros pahanhajuista mutaa. Puhdistamiseen on kuitenkin kehitetty tehokas menetelmä. Lähes kaikki talot on tuolla seudulla tehty betonista, joten ne voidaan siivota repimällä huoneista tapetit ja korkkimatot pois ja pesemällä pinnat painepesurilla.

Yleensä sähkölaitteet, kuten jääkaapit ja kuumanvedenvaraajat, menevät tulvissa epäkuntoon. Mutta jos pätevät sähköasentajat purkavat, puhdistavat, kuivaavat ja kokoavat ne muutaman päivän kuluessa, ne saadaan useimmiten toimimaan. Alueellinen rakennuskomitea on varautunut tähän työhön. Niitä kuumanvedenvaraajia, joita ei tarvitse vaihtaa, voidaan käyttää talojen kuivattamisessa. Kuivuminen kestää kahdesta kolmeen viikkoa.

Tulvan kastelemat vaatteet ja peitotkin on pestävä kunnolla muutaman päivän kuluessa, muuten ne joudutaan heittämään pois. Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vapaaehtoiset keräsivät likapyykkiä kristityiltä veljiltään. Liete oli tarttunut kankaisiin tiukasti kiinni, ja vaatteet oli pestävä käsin jääkylmässä joessa. Kun eräs lehtitoimittaja kuuli tästä rakkauden teosta, paikallisessa sanomalehdessä oli suuri valokuva pyykkiä pesevistä todistajista.

Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian tuhoisissa tulvissa menetettiin taloja, omaisuutta ja lukemattomia viattomia ihmishenkiä. Niin järkyttäviä kuin tällaiset tapahtumat ovatkin, ne eivät ole harvinaisia tämän asiainjärjestelmän ”viimeisten päivien – – kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Katastrofit voivat myös muistuttaa kouriintuntuvasti siitä, että tosi kristityt rakastavat toisiaan ja lähimmäisiään. Sellaista epäitsekästä rakkautta ei mikään myrsky voi hävittää.

[Kuva s. 10]

SAKSA

Myrskyssä tuhoutunut talo

[Kuvat s. 11]

SAKSA

Avustustyöhön ryhtyi ripeästi yli kaksituhatta vapaaehtoista

[Kuvat s. 12]

ITÄVALTA

Ottensheimin valtakunnansalia korjataan

Vasemmalla: Vapaaehtoisten ryhmä palaa Austa, missä he olivat auttamassa paikallisia Jehovan todistajia ja muita asukkaita

[Kuvat s. 13]

MEKSIKO

Oikealla: Avustuskomitea jakaa myrskyn uhreille juomavettä

Alla: Uusi talo nousee tuhoutuneen tilalle

[Kuvat s. 15]

KOREA

Vasemmalta oikealle: Tulvan vallassa olevaa kaupunginosaa; puhdistusta painepesurilla; pyykinpesua läheisellä joella