Ondol – ainutlaatuinen lämmitysjärjestelmä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KOREAN TASAVALLASTA

HYTISEMME Korean kylmässä talvisäässä, kun talon emäntä pyytää meidät hymyillen sisään. Vastaan tulvahtaa suloinen lämpö, vaikkei näkösällä ole minkäänlaista lämmityslaitetta tai patteria. Otamme ovella kengät pois jalasta, ja kun astelemme lattialle, huomaamme, että se on lämmin. Istuudumme lattialle ja painamme kohmeiset kätemme sitä vasten sulamaan.

Koreassa lähes kaikissa taloissa on tällainen lattialämmitys. Järjestelmän nimi on ondol. Miten se toimii, ja miten se on vaikuttanut korealaiseen elämäntyyliin? Ennen kuin vastaamme näihin kysymyksiin, luomme silmäyksen ondolin pitkään historiaan.

Lattialämmityksen historiaa

Lattialämmityksen historia ulottuu aikaan ennen Jeesuksen Kristuksen maan päälle tuloa. Arkeologisten löytöjen ja historiallisten asiakirjojen mukaan antiikin roomalaiset olivat mahdollisesti ensimmäisiä lattialämmityksen käyttäjiä. * Tultaessa 300–400-luvulle järjestelmä oli yleistynyt koko Korean niemimaalla, ja se sai nimeksi ondol. Sana juontuu ’lämpimiä onteloja’ merkitsevistä kiinalaisista kirjainmerkeistä. Eräs muinainen kiinalainen historiateos viittaa tähän järjestelmään kertoessaan Koreasta: ”Talvella ihmiset pitivät itsensä lämpiminä tekemällä pitkänomaisia onteloja ja panemalla niihin tulta.”

Perinnäisen ondolin toimintaperiaate

Ondolin lämmönlähde oli ennen vanhaan tulisija, joka voitiin sijoittaa keittiöön tai olohuoneen ulkoseinälle. Keittiössä saattoi olla pari kolme tulisijaa ja sen ympärillä vastaava määrä ondol-lämmitteisiä huoneita. Vanhassa korealaisessa keittiössä tulisijan  päällä saattoi olla yksi tai kaksi suurta rautapataa. Riisi tai keitto keitettiin samoilla tulilla kuin viereinen huone lämmitettiin. Tehokasta, eikö totta?

Yleensä keittiö rakennettiin metrin verran alemmaksi kuin lämmitettävä huone. Korkeusero helpotti savun ja kuuman ilman kulkua korkeammalla olevan huoneen lattian alla. Oliko lattian alla tosiaan savuakin? Siinä ondolin salaisuus juuri piileekin.

Lämpöä ja savua johtavat ontelot eli kanavat kulkivat huoneen lattian alla vaakatasossa tulisijasta savupiippuun, ja matkalla  kuuma ilma lämmitti kivi- ja maalattian. Toteutus ei ollut aivan niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, sillä yhteen sovitettavina oli kaksi vastakkaista vaatimusta. Jotta tuli palaisi kunnolla, savun oli päästävä kulkemaan nopeasti kanavia pitkin ja esteettä savupiipusta ulos. Tähän tarkoitukseen sopivat parhaiten suorat ja lyhyet kanavat. Mutta jotta kuuma ilma ja savu ehtisivät lämmittää lattian, niiden oli pysyttävä kanavissa mahdollisimman kauan. Sitä varten kanavat rakennettiin mutkittelemaan koko lattian alalla. Kun nopean ja hitaan kulun välillä löytyi sopiva tasapaino, huone pysyi lämpimänä koko yön, vaikka pesässä pidettiin tulta vain pari tuntia.

Kerrotaan, että eräässä satoja vuosia sitten rakennetussa ondol-lämmitteisessä huoneessa saavutettiin uskomaton lämpöhyötysuhde. Kanavat oli suunniteltu siten, että lattia pysyi kuumana 45 päivää yhdellä ainoalla pesällisellä! Lämpimänä sen väitettiin pysyvän sata päivää. Valitettavasti huone tuhoutui Korean sodassa 1950-luvun alussa, mutta vuonna 1982 insinöörit rakensivat talon uudelleen, ja nykyään sen ondol-huone on turistinähtävyys. Lämpöhyötysuhde ei ole enää läheskään sama kuin alkuperäisessä huoneessa, mutta silti lattia pysyy yhden lämmityskerran jälkeen lämpimänä kymmenen päivää keväällä ja syksyllä sekä kolme päivää talvella, vaikka lämpötila laskisi alle kymmenen pakkasasteen.

Toinen ondolin salaisuus piilee lattian rakenteessa. Ennen lattian tekemistä valmistettiin kuumailmakanavat. Sitten ne peitettiin laakeilla, parin kolmen tuuman paksuisilla kivillä. Koska tulisijan lähellä oleva lattia on luonnostaan lämpimämpi, sen alle sijoitettiin paksumpia kiviä lämmönhukan estämiseksi. Seuraavaksi kivien päälle levitettiin keltaista savea ja lattia tasoitettiin. Lopuksi tälle pohjalle liimattiin useita kerroksia keltaisia paperiarkkeja.

Vanhoissa ondol-lämmitteisissä huoneissa lattia oli usein viileä etäämmällä olevalta laidalta. Siksi isovanhemmat, vanhemmat ja muut iäkkäät ihmiset sekä vieraat pyydettiin istumaan lämpimämmälle alueelle kunnioituksesta heitä kohtaan.

Vanhan ajan ondol-huoneet rakennettiin hieman eri tavoin Korean niemimaan pohjois- ja eteläosissa. Pohjoisessa huoneen ja keittiön välillä ei ollut seinää, jolloin huonetta lämmitti lattian lisäksi myös tulisija. Etelässä keittiön ja olohuoneen väliin tehtiin seinä, jottei savu olisi häirinnyt olohuoneessa istuvia ihmisiä.

Ondol-järjestelmän tulisijoissa poltettiin perinnäisesti puuta. Siksi keittiöön tuotiin ennen lämmityksen aloittamista kasa kuivia polttopuita. Sytykkeenä käytettiin paperia ja olkia. Toinen mahdollinen polttoaine oli puuhiili. 1900-luvulla tilalle tulivat hiilibriketit. Järjestelmä on tietenkin pidettävä hyvässä kunnossa. Jos kanaviin syntyy säröjä, huoneeseen  voi päästä hengenvaarallista häkää.

Nykypäivän ondol

Nykyään vanhan ajan ondol-järjestelmää tapaa Koreassa enää harvoin. Sen on uusissa omakotitaloissa ja ondol-lämmitteisissä kerrostaloissa korvannut moderni ondol-järjestelmä, säteilylämmitys, jossa lattian alla kiertää kuuman ilman sijasta kuuma vesi. Tämä tekniikka ei kylläkään ole korealaisten keksintö.

Kun kuuluisa amerikkalainen arkkitehti Frank Lloyd Wright oli 1900-luvun alussa rakentamassa hotellia Japaniin, hänet kutsuttiin vierailulle erään japanilaisen ylimyksen luo. Siellä hän näki huoneen, joka ei muistuttanut tavallisia japanilaisia huoneita. Lattiaa peitti keltainen paperi, ja se oli lämmin. Kyseessä oli korealainen ondol-huone! Isäntä oli Koreassa käynyt sellaisessa eikä ollut voinut unohtaa sitä. Palattuaan kotiin hän oli rakennuttanut taloonsa samanlaisen huoneen. ”Alapuolelta nouseva sanoin kuvaamattoman miellyttävä lämpö” teki Wrightiin vaikutuksen. Hän päätti siltä istumalta, että ondol oli ihanteellinen lämmitysjärjestelmä, ja alkoi käyttää sitä rakennuksissaan. Hän keksi korvata kanavissa kulkevan kuuman ilman putkissa juoksevalla kuumalla vedellä.

Uusi järjestelmä sopi hyvin korealaisten senaikaiseen elämäntyyliin. Yksinkertaistettu lattialämmitys yleistyi nopeasti, ja nykyään se on lähes kaikissa korealaisissa taloissa.

Ondol ja elämäntyyli

Ondol on vaikuttanut merkittävästi korealaiseen elämäntyyliin. Ensinnäkin ihmiset istuvat mieluummin lämpimällä lattialla kuin huoneilman viilentämillä tuoleilla. Lattialla myös syödään, seurustellaan ja nukutaan. Joskus lattiaa lämmitetään lisää peittämällä se paksulla ibul-täkillä. Kun perheenjäsenet tulevat ulkoa sisälle, he työntävät kylmät jalat täkin alle ja nauttivat miellyttävästä lämmöstä vieretysten. Todella yhdistävä kokemus!

Korealaisten elämäntyyli on länsimaistunut yhä enemmän, ja nuorempi polvi istuu useimmiten tuoleilla pöydän ääressä ja nukkuu sängyssä. Silti kotoisa kuumavesilämmitteinen ondol-lattia on useimpien korealaisten mielestä parempi. Jos tulet Koreaan, saat varmastikin nauttia ainutlaatuisesta ondol-lämmityksestä.

[Alaviite]

[Kaavio/Kuvat s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Kanavien pohjapiirros

1 Tulisija

2 Vaakatasossa kulkevia kanavia

3 Savupiippu

→ → 2 → →

→ → 2 → →

→ → 2 → →

● 1 → → 2 → → ● 3

→ → 2 → →

→ → 2 → →

→ → 2 → →

[Kuvat]

Tulisijaa käytettiin sekä ruoanvalmistukseen että viereisen huoneen lämmittämiseen

”Ondolin” tehokkuus riippui kanavien ja savupiipun toimivuudesta

[Lähdemerkintä]

Korean Folk Village

[Kuva s. 24, 25]

”Ondol”-huoneen lämpimin alue on varattu iäkkäille

[Lähdemerkintä]

Korean Folk Village