Muuttuva muoti

TIEDOSTIMMEPA sitä tai emme, muoti sanelee ainakin jossain määrin, mitä panemme päällemme päivittäin, sillä se määrää pitkälti, millaisia vaatteita on kaupan.

Eräät sellaisetkin asusteet, jotka nykyään kuuluvat perusvaatteisiin, ovat joskus olleet uusinta uutta. Esimerkiksi miesten paita ja solmio olivat viimeistä huutoa runsaat sata vuotta sitten. Naisten neulepusero puolestaan löi itsensä läpi 1920-luvulla.

Muotiteollisuutta pitää käynnissä kaksi ihmisille luontaista halua: vaihtelunhalu ja mukautumisen halu. Suurin osa ihmisistä haluaa välillä ylleen jotain uutta, ja siksi ostamme joskus vaatteen pelkästään vaihtelun vuoksi, vaikkei entinen vaatekappale olisi vielä kulunut. Toisaalta emme halua pukeutua asiaankuulumattomasti, joten hankimme vaatteita, jotka ovat kutakuinkin samantyylisiä kuin muillakin. Vaateteollisuus on vuosisatojen varrella pyrkinyt tyydyttämään – ja toisinaan käyttämään sumeilematta hyväkseen – tätä vaihtelun ja mukautumisen haluamme.

Katsaus historiaan

Vaatteen tyyli syntyy viidestä peruselementistä: väristä, leikkauksesta ja yksityiskohdista sekä kankaan laskeutuvuudesta ja kudoksesta. Suunnittelijoiden ja ompelijoiden käytettävissä olevat mahdollisuudet ovat ajan myötä moninkertaistuneet kaikilla viidellä alueella. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä kaikkein hienointa kangasta oli sikäläinen läpikuultava pellava, joka oli ihanteellinen materiaali kuumassa ilmanalassa. Pellavaa ei kuitenkaan ollut helppo värjätä, joten se oli yleensä aina samanväristä – vaaleaksi valkaistua. Niinpä egyptiläiset muotisuunnittelijat loivat vaatemalleihin eloa ja kauneutta pliseerausten ja laskosten avulla, ja näin syntyi yksi historian pitkäikäisimmistä tyylisuunnista.

Ensimmäisellä vuosisadalla yleistä ajanlaskua käytössä oli uusia kankaita ja värejä. Varakkaat roomalaiset tuottivat silkkiä Kiinasta tai Intiasta, vaikka kuljetuskustannukset nostivat silkkikankaan hinnan kullan hinnan tasolle. Toinen muodikas kangas oli Tyroksen värjätty villa, joka maksoi kaksituhatta denaaria kilolta – tavallisen työmiehen kuuden vuoden palkan. Uusien värien ja kankaiden ansiosta rikkaat roomattaret saattoivat tehdä stolan – pitkän, runsaan vaipan – esimerkiksi Intian sinisestä puuvillasta tai Kiinan keltaisesta silkistä.

Uusia tyylejä ilmaantui aika ajoin, mutta kallis vaate pysyi entisaikaan muodissa todennäköisesti koko eliniän. Muutokset tapahtuivat hitaasti, ja yleensä ne vaikuttivat vain ylhäisöön. Teollinen vallankumous toi muodin kuitenkin paljon lähemmäksi tavallista kansaa.

 1800-luvulla syntyi kokonaisia elinkeinoaloja niin rikkaiden kuin köyhienkin vaatettamiseksi. Koneistetut puuvilla- ja villakehräämöt yleistyivät, ja kankaiden hinta laski. Ompelukoneet tekivät vaatteiden valmistamisesta edullisempaa, ja uudet synteettiset värit tarjosivat paljon entistä laajemmat värivalikoimat.

Yhteiskunnalliset ja tekniset muutokset vaikuttivat vielä enemmän suurten massojen pukeutumiseen. Ihmisillä oli Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa enemmän rahaa käytettävissään. Naistenlehdet ilmaantuivat 1850-luvulla, ja pian sen jälkeen alkoivat tavaratalot tarjota standardikokoisia valmisvaatteita. Samalla vuosisadalla Charles Frederick Worth järjesti ensimmäiset muotinäytökset, joissa ostohaluja heräteltiin mannekiinien välityksellä.

Kangasvalikoima laajeni 1900-luvulla, kun käyttöön tuli uusia tekokuituja, kuten viskoosi, nailon ja polyesteri. Tietokoneet helpottivat uusien tyylien suunnittelua, ja globalisaation johdosta uudet muotivirtaukset näkyivät lähes yhtaikaa Pariisin, New Yorkin, Tokion ja São Paulon kaduilla. Suunnittelijat ja valmistajat ovat lisäksi keksineet uusia tapoja mainostaa tuotteitaan.

Innokkaimpia muodin seuraajia eivät enää nykyään ole varakkaat vaan nuoret. Miljoonat heistä ostavat uusia vaatteita joka kuukausi, ja kauppaa käydään satojen miljardien eurojen arvosta vuosittain. * Mutta piileekö muodin seuraamisessa vaaroja?

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 4, 5]

 Suunnannäyttäjiä

Pukeutumisen normin sanelivat satojen vuosien ajan kuninkaat ja ylimystö. Kun 1600-luvulla Ranskaa hallinnut kuningas Ludvig XIII päätti peittää kaljunsa peruukilla, ei mennyt aikaakaan, kun muutkin Euroopan ylimykset ajelivat päänsä ja alkoivat käyttää peruukkeja. Tyyli piti pintansa yli sata vuotta.

1800-luvulla naistenlehdet alkoivat esitellä uusia muotisuuntauksia ja tarjosivat jopa edullisia kaavoja, joiden avulla muotivaatteita saattoi ommella itse. Kun elokuvat ja televisio yleistyivät 1900-luvulla, filmitähdistä tuli kansainvälisiä idoleja, jotka näyttivät muodin suunnan. Suositut muusikotkin omaksuivat mullistavia pukeutumistyylejä, joita monet nuoret jäljittelivät. Tilanne ei ole kovin paljon muuttunut. Mainosmaailma käyttää tehokkaasti hyväkseen muotinäytöksiä, katseen vangitsevia lehtiä, ulkomainoksia, näyteikkunoita ja televisiomainontaa luodakseen kysyntää uusille vaatteille.

[Kuva]

Kuningas Ludvig XIII

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Historian’s History of the World

[Kuva s. 4]

Tämä egyptiläinen pellavapuku oli historian pitkäikäisimpiä muotivaatteita

[Lähdemerkintä]

British Museum

[Kuva s. 4]

Antiikin Roomassa naiset käyttivät stolaa

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Historia del Traje, 1917

[Kuva s. 4, 5]

Kimonoa on käytetty vuoden 650 tietämiltä saakka

[Lähdemerkintä]

Lehdestä La Ilustración Artística, Volume X, 1891

[Kuva s. 5]

Kallis vaate pysyi entisaikaan muodissa todennäköisesti koko eliniän

[Lähdemerkintä]

EclectiCollections

[Kuva s. 5]

Teollinen vallankumous teki tavallisesta kansasta muotitietoisempaa

[Lähdemerkintä]

EclectiCollections