Piñata – ikivanha perinne

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

NAAPURISTON lapsilla on kekkerit. Kuulemme heidän huutavan innoissaan: ”Dale! Dale! Dale!” (Iske! Iske! Iske!) Kurkistamme sisäpihalle ja näemme kirkkaanvärisen, paperimassasta tehdyn aasin, joka on ripustettu kahden puun väliin. Yksi lapsista yrittää silmät peitettyinä rikkoa aasia kepillä. Vieraat kannustavat häntä huudoin. Lopulta aasi halkeaa, ja ulos valuu makeisia, hedelmiä ja leikkikaluja. Kaikki ryntäävät naurun raikuessa kahmimaan lahjoja. Kaikilla näyttää olevan hauskaa. Meille kerrotaan, että tällaista aasia sanotaan piñataksi ja että täällä Meksikossa ja joissakin muissa Latinalaisen Amerikan maissa on perinteenä rikkoa piñata juhlissa.

Pohdiskelimme, miksi piñata on niin suosittu. Mikä on sen alkuperä? Onko piñatan rikkomisella jokin erityinen merkitys? Päätimme ottaa asiasta selvää.

Piñatan alkuperä

Yleisen käsityksen mukaan jotain piñatan tapaista ovat saattaneet käyttää ensimmäisinä kiinalaiset juhliessaan uuttavuotta, joka merkitsi myös kevään alkua. He tekivät lehmien, härkien ja puhvelien muotoisia esineitä, jotka oli päällystetty värikkäällä paperilla ja täytetty viidenlaisilla siemenillä. Niitä yritettiin rikkoa värikkäillä kepeillä. Koristeellinen paperi poltettiin ja tuhkat kerättiin ja pantiin talteen, minkä ajateltiin tuovan onnea tulevana vuonna.

Venetsialaisen tutkimusmatkailijan Marco Polon ajatellaan tuoneen tämän tavan 1200-luvulla Kiinasta Italiaan. Siellä se sai nykyisen nimensä italian sanasta pignatta ’hauras pata’. Siemenien sijasta se täytettiin rihkamalla, koruilla tai makeisilla. Sitten tapa levisi Espanjaan. Ihmisille tuli tavaksi rikkoa piñata paastonajan * ensimmäisenä sunnuntaina. Näyttää siltä, että espanjalaiset lähetyssaarnaajat toivat 1500-luvun alussa piñatan Meksikoon.

Lähetyssaarnaajat ovat saattaneet olla yllättyneitä (kuten me olimme) huomatessaan, että Meksikon alkuperäisasukkailla oli jo samanlainen perinne. Atsteekit viettivät vuoden lopussa auringon- ja sodanjumalan Huitzilopochtlin syntymäpäivää asettamalla hänen temppelissään saviastian pylvään päähän. Astia oli koristeltu värikkäin höyhenin ja täytetty pienillä kallisarvoisilla esineillä. Sitten astia rikottiin kepillä, ja maahan pudonneista kalleuksista tuli uhrilahja tätä jumalaa esittävälle patsaalle. Mayat taas pelasivat peliä, jossa osanottajat iskivät silmät peitettyinä narun varassa roikkuvaa saviastiaa.

 Espanjalaisten lähetyssaarnaajien tekemään intiaanien käännytyssuunnitelmaan kuului esimerkiksi se, että piñataa käytettiin nerokkaasti vertauskuvana muun muassa kristityn taistelusta Paholaista ja syntiä vastaan. Yleensä piñata oli värikkäällä paperilla päällystetty saviastia, jossa oli seitsemän tupsukärkistä sakaraa. Sakaroiden sanottiin edustavan seitsemää kuolemansyntiä: ahneutta, kohtuuttomuutta syömisessä ja juomisessa, hengellistä laiskuutta, ylpeyttä, kateutta, vihaa ja siveettömyyttä. Se, että piñataa iskettiin silmät peitettyinä, kuvasi varauksetonta uskoa ja lujaa päätöstä voittaa kiusaus tai paha. Piñatan sisällä olevat lahjat olivat palkinto.

Piñata nykyään

Myöhemmin piñatasta tuli osa joulun aikaan vietettävää posada-juhlaa *, ja sellaisena se on säilynyt tähän asti. (Tähdenmuotoinen piñata kuvaa tähteä, joka ohjasi tähdistäennustajat Betlehemiin.) Piñatan rikkomista pidetään myös syntymäpäiväjuhlien erottamattomana osana. Piñatat kuuluvat niin kiinteästi meksikolaiseen perinteeseen, että Meksiko jopa vie niitä ulkomaille.

Saimme selville, että monien meksikolaisten mielestä piñatalla ei ole enää uskonnollista merkitystä ja että useimmat pitävät sen rikkomista vain  harmittomana huvina. Meksikossa piñataa ei olekaan tapana rikkoa vain posada- tai syntymäpäiväjuhlissa vaan monenlaisissa muissakin juhlissa. Piñatoja voi myös ostaa monennäköisinä, ei vain perinteisen tähden muotoisena. Toisinaan ne muistuttavat eläimiä, kukkia ja klovneja.

Kun kristityt pohtivat, pitäisikö piñatan rikkominen sisällyttää illanvieton ohjelmaan, heidän on otettava herkästi huomioon toisten omatunto (1. Korinttilaisille 10:31–33). Tärkeintä ei ole se, millainen merkitys tällä tavalla oli satoja vuosia sitten, vaan se, miten paikalliset ihmiset suhtautuvat siihen. On selvää, että mielipiteet vaihtelevat paikkakunnan mukaan. Tällaisista asioista ei ole siksi viisasta tehdä suurta numeroa. Raamattu sanoo: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttilaisille 10:24.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Kun mietitään, tulisiko piñatan rikkominen sisällyttää illanvieton ohjelmaan, on otettava herkästi huomioon toisten omatunto

[Kuva s. 23]

Piñatoja on monenmuotoisia ja -kokoisia