Tanssia kurkien kanssa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

PUSANIN kaupungissa Etelä-Koreassa voi nähdä hyvin poikkeuksellista kansantanssia. Valkoisiin pukuihin ja korkeisiin, mustiin päähineisiin sonnustautuneet miehet heiluttelevat käsiään, pyörivät, kumartelevat ja jopa seisovat yhdellä jalalla.

Näihin erikoisiin, improvisoituihin liikkeisiin on yksinkertainen selitys. Miehet matkivat mantsuriankurkia, jotka ovat satojen vuosien ajan talvehtineet Etelä-Koreassa. Niiden ainutlaatuinen tanssi teki paikallisiin ihmisiin aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että he loivat niiden asentojen ja liikkeiden pohjalta uuden tanssityylin.

Tuhannenviidensadan kilometrin päässä Hokkaidossa Japanissa luontoihmiset parveilevat Kushiro Shitsugenin kansallispuistoon nähdäkseen itse linnun. Talviruokinnan ansiosta puistossa elää nykyään satoja mantsuriankurkia. Näiden sirojen, mustavalkoisten lintujen lennokas ryhmätanssi hangella on hyvin kaunista katseltavaa. Jennifer Ackerman kuvailee National Geographic -lehdessä ihastustaan japanin sanalla aware, jonka hän selittää tarkoittavan tunteita, joita ohikiitävien tilanteiden kauneus synnyttää.

Kurkia on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelä-Amerikkaa ja Etelämannerta, ja ihmiset ovat jo kauan ihailleet niitä. Ne on ikuistettu Afrikan, Australian ja Euroopan luolamaalauksiin. Kaukoidässä ne ovat pitkän iän ja onnellisuuden vertauskuvina taiteilijoiden suosikkiaiheita. Kurjet kuvaavat myös avio-onnea – ehkä siksi että ne viettävät saman kumppanin kanssa koko elämänsä – ja niiden hahmo näkyy usein hääkimonoissa. Korealaiset ovat nimenneet mantsuriankurjen ”luonnonmuistomerkiksi” sen harvinaisuuden ja kauneuden vuoksi. Japanilaisilla on tuhannen jenin seteleissä kuva tanssivista kurjista. Kiinalaiset puolestaan loivat jo 2500 vuotta sitten ”valkoisten kurkien tanssin”. Ehkä juuri tämä ainutlaatuinen viehtymys tanssimiseen selittää, miksi ihmiset ovat niin kiintyneitä niihin.

Tanssi

Kaikki 15 kurkilajia tanssivat, ja askeleita tapailevat jo alle kahden päivän ikäiset poikaset. ”Jotkin muutkin linnut tanssivat”, selitetään eräässä lintukirjassa, ”mutta eivät yhtä paljon eivätkä yhtä kauniisti.” (Handbook of the Birds of the World.) Kurkien tanssi on hyvin monimuotoista ja aina näyttävää: lintu on kookas, ja se liikkuu sirosti ja hypähtelee ilmaan dramaattisesti siivet levällään. Tanssiin kuuluu ”pitkiä ja monimutkaisia kumarrusten,  loikkien, juoksupyrähdysten ja lyhyiden lentojen sarjoja”, jatketaan samaisessa lintukirjassa. Muutaman kurjen aloitteesta yleensä koko parvi intoutuu tanssimaan, aivan kuten ihmisetkin tekevät. Afrikassa on nähty, miten peräti 60 etelänkruunukurkiparia tanssii harmonisesti yhdessä.

Miksi kurjet tanssivat? Onko se liikuntaa, viestintää, soidinkäyttäytymistä, varoituskeino vai pelkästään osoitus hyvästä mielestä? Ehkä mitä tahansa näistä tai kaikkia niitä. Kurjet selvästikin tanssivat mielellään pareina, ja tanssi on osa niiden soidinta. Mutta tanssia harrastavat nekin kurjet, jotka eivät vielä ole sukukypsiä, ja kaikkein innokkaimpia tanssijoita ovat yleensä poikaset. Edellä mainitussa lintukirjassa todetaan: ”Olipa syy mikä hyvänsä, se on kaunista katseltavaa.”

Lento

Kurjet voi usein kuulla jo hyvän aikaa ennen kuin niitä näkee. Läpitunkeva, trumpettimainen huuto ilmoittaa niiden läsnäolosta, vaikka ne saattavat olla vielä kaukana. Ääntely pitää parven ilmeisesti koossa pitkillä muuttomatkoilla. Useimmat kurkilajit muuttavat syksyllä kaukaisilta pohjoisilta pesimäalueiltaan Skandinaviasta, Siperiasta ja Kanadasta lämpimämmille seuduille Välimerelle, Intiaan, Kiinaan, ja Yhdysvaltoihin (Texasiin). Matkat ovat vaarallisia ja uuvuttavia. Joidenkin Euraasiassa pesivien kurkien on havaittu lentävän lähes kymmenen kilometrin korkeudessa, kun ne ovat ylittäneet Himalajan matkallaan Intiaan. Ne lentävät aurassa ja käyttävät hyväkseen nousevia lämpimiä ilmavirtauksia voidakseen liidellä mahdollisimman pitkään. Vesien yläpuolella ne ovat kuitenkin täysin riippuvaisia siipiensä voimasta. *

Espanjalainen lintutieteilijä Juan Carlos Alonso on lähes 20 vuoden ajan tutkinut Espanjassa talvehtivien 70000 kurjen muuttoreittejä. ”Jotkin linnut rengastetaan ja toisiin kiinnitetään pieni radiolähetin, jotta voimme seurata niiden muuttoa”, hän selittää. ”Tuntuu mahtavalta nähdä Espanjan talvehtimisalueella lintu, jonka olen itse rengastanut Pohjois-Saksassa sen ollessa poikanen. Kurkien muuttoreitit ovat pysyneet samoina satojen vuosien ajan. Eräs Suomessa rengastettu kurki talvehti aina Etiopiassa saakka, ja jotkin Siperian kurjet talvehtivat Meksikossa.”

 Taistelua eloon jäämisestä – ihmisen avulla

Tätä nykyä 15 kurkilajista yhdeksän on uhanalaisia. Kaikkein pahin tilanne on Pohjois-Amerikassa elävillä trumpettikurjilla, joita oli vuonna 1938 jäljellä vain 14 yksilöä. Ne saatiin kuitenkin lisääntymään tarhoissa, ja kun tärkeimmät elinalueet vielä suojeltiin, määrä on hiljalleen noussut yli 300:aan. Luonnontieteilijät kasvattavat nykyään poikasia tarhassa ja päästävät ne sitten luontoon suojelualueille. Viime aikoina on muutamia nuoria trumpettikurkia opetettu muuttamaan erittäin kevyiden lentokoneiden opastuksella. Venäläisillä tutkijoilla on samantyyppisiä hankkeita uhanalaisen lumikurjen suojelemiseksi.

Yksi koskettavimmista menestystarinoista tulee Japanista. Eräs Hokkaidon pieni mantsuriankurkiyhdyskunta ei muuttanut, koska linnuille riitti talvella ravintoa kuumien lähteiden lähellä sijaitsevissa joissa. Talvi oli kuitenkin vuonna 1952 niin ankara, että nämäkin joet jäätyivät, ja tuo 30 yksilön parvi näytti tuhoon tuomitulta. Mutta paikalliset koululaiset levittivät jokien jäälle jyviä, ja linnut pelastuivat. Kurkia on siitä pitäen ruokittu säännöllisesti, ja pieni yhdyskunta on kasvanut lähes 900 linnuksi, mikä on noin kolmannes kaikista maailman mantsuriankurjista.

Epävarma tulevaisuus

Kurjet ovat monien muiden lajien tavoin kärsineet kosteikkojen kuivattamisesta ja arojen supistumisesta. Niiden on hengissä pysyäkseen täytynyt opetella elämään ihmisten läheisyydessä. Yleensä ne pysyttelevät turvallisesti useiden kilometrien päässä, mutta ellei niitä häiritä, ne voivat tottua ihmisiin. Intiassa saruskurjet – maailman suurimmat lentävät linnut – ovat alkaneet lisääntyä kylien lammissa. Toiset menestyvät kurkilajit ovat oppineet noukkimaan tähkiä pelloilta muuttoreittiensä varrella tai talvehtimisalueillaan.

Toivottavasti monien maiden luonnonsuojelijoiden yhteisponnistelut tuottavat tulosta, niin että nämä viehättävät linnut säilyvät. Olisi todella surullista, jos tulevat polvet eivät saisi koskaan nähdä kurkien upeaa tanssia tai kuulla niiden toitotusta, kun ne lentävät syksyisellä taivaalla kohti etelää!

[Alaviite]

 [Kuva s. 15]

Mantsuriankurkia, Aasia

[Kuva s. 16]

Yksityiskohta korealaisessa posliinissa

[Kuva s. 16]

Neitokurjilla on korvatöyhdöt

[Kuva s. 16, 17]

Eurooppalaisia kurkia lennossa

[Kuva s. 17]

Kruunukurkia