Tiede oli uskontoni

KERTONUT KENNETH TANAKA

”TOTUUS vapauttaa teidät.” Nämä sanat ovat eräässä Kalifornian teknillisen korkeakoulun (Caltech) leimassa, ja ne kannustivat minua pyrkimään tieteen harjoittamisessa pitkälle. Kun aloitin opiskelun tuossa oppilaitoksessa vuonna 1974, eteeni avautui tutkijan ura. Suoritettuani geologiassa kandidaatin- ja maisterintutkinnon jatkoin opintoja Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa.

Sitä mukaa kuin edistyin tiedemiehenä, myös hengelliset näkemykseni ja arvoni muuttuivat perin pohjin. Evoluutioteorian opiskelu oli vienyt uskoni Jumalaan, mutta myöhemmin minun oli pakko tarkistaa näkemystäni. Miten geologian tutkijasta saattoi tulla antaumuksellinen Jumalan palvelija? Minäpä kerron.

Pikkupoika maailmankaikkeuden lumoissa

Luonnontieteet kiehtoivat minua jo hyvin nuorena. Vartuin Seattlessa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, ja vanhempani kannustivat minua voimakkaasti pyrkimään pitkälle akateemisella uralla. Minulle olivat mieluista luettavaa maailmankaikkeuteen liittyvät asiat – aineen ja elämän rakennusosaset, perusvoimat, avaruus, aika, suhteellisuus. Ollessani noin kahdeksanvuotias kiinnostukseni pantiin merkille ja koulu ohjasi minut viikoittaisille luonnontieteiden yksityistunneille.

Kävin baptistikirkon pyhäkoulua, tosin lähinnä päästäkseni vaelluksille ja leireille. Muu perhe ei ollut kiinnostunut uskonnosta eikä Jumalasta. Kun opin tuntemaan historiaa ja sain tietää niistä julmuuksista, joihin uskonnot olivat syyllistyneet, omatuntoni ei enää  antanut minun toimia kirkon piirissä. Aloin myös epäillä Jumalan olemassaoloa, sillä tieteellä näytti olevan vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen.

Suunnanmuutos – ja lisää tulossa

Olin ajatellut lähteä opiskelemaan fysiikkaa, mutta viimeisenä lukiovuonna minulla oli geologian kurssi, johon kuului opintoretkiä Washingtonin osavaltiossa sijaitseville merkittäville kalliopaljastumille. Muistan ajatelleeni, miten mahtavaa olisi yhdistää luonnossa liikkuminen ja tiede, kaksi minulle rakasta asiaa.

Päästyäni yliopistoon vaihdoin heti pääaineen geologiaksi. Eräillä kursseilla opiskeltiin fossiiliston perusteella geologisia aikakausia ja maankamaran kehitystä. Minulle opetettiin, että fossiilien mukaan lajit kehittyivät. Ymmärsin, että evoluutioteoria piti vielä todistaa oikeaksi, mutta silti se tuntui järkevältä selitykseltä käytettävissä oleville geologisille todisteille, varsinkin kun tuota teoriaa vertasi yleiseen kreationismiin eli luomisoppiin. Kun kampuksella järjestettiin väittely kreationistien ja evolutionistien välillä, päätin jättää sen väliin. Oli päivänselvää, ettei maapalloa ollut tehty vajaassa viikossa, kuten jotkut kreationistit väittävät.

Voimakkaista uskonnonvastaisista näkemyksistäni huolimatta retket, joilla tutkin maan lounaisosien geologiaa, pakottivat minut tarkistamaan käsityksiäni Jumalan olemassaolosta. Kun katselin iltaisin aavikon yläpuolella levittäytyvän kirkkaan taivaan suurenmoista näkymää, en voinut olla myöntämättä, että maailmankaikkeuden takana täytyy olla Jumala. Tähtitieteilijät olivat vahvistaneet, että kaikkeudella on ollut alku, mutta tajusin, ettei tiede yksinään pystyisi koskaan selittämään, miksi se oli syntynyt. Tuntui järkevältä ajatella, että älykäs ja voimakas Luoja oli suunnitellut ja tuottanut meitä ympäröivän kosmoksen.

Marsin kartoitusta ja kysymyksiä

Valmistuin geologian tohtoriksi 27-vuotiaana vuonna 1983 ja samaan aikaan tutkin Marsin geologiaa Yhdysvaltain geologiselle tutkimuslaitokselle. Olen sen jälkeen laatinut lehtiin kymmeniä artikkeleja ja karttoja planeettojen geologiasta sekä tiedeyhteisöä että suurta yleisöä varten. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen NASAn asiantuntijatoimikuntien jäsenenä osallistuin Mars-lentojen valmisteluun. Olen tutkimustyössäni ja muissa tehtävissä tavannut arvostettuja planeettatutkijoita monista maista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Koulutus ja tutkimustyö korjasivat vähitellen lapsuudessa muotoutunutta romanttista käsitystäni tieteestä. Tajusin, että tieteellä ei ole eikä koskaan tule olemaan kaikkia vastauksia. Oivalsin erityisesti, että tiede ei anna kestävää tarkoitusta elämälle. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus tulee joko luhistumaan itsestään tai laajenemaan hajanaiseksi massaksi. Jos olemassaolon päättyminen olisi lopullinen kohtalomme, miten elämässä voisi olla mitään mieltä?

Uudelle uralle

Syyskuussa 1981, jolloin asuin Flagstaffissa Arizonassa, tapasin Jehovan todistajia. Otin tarjotun raamatuntutkistelun vastaan siinä tarkoituksessa, että osoittaisin todistajien ja Raamatun olevan väärässä. Samalla näkisin vihdoinkin, mitä Raamattu oikein sisältää.

Aloin tutkia Raamatun opetuksia tarkkaan useita tunteja viikossa. Huomasin yllätyksekseni, että Raamatun sivuilla oli paikkansapitävää tietoa ja syvällistä viisautta. Oli todella kiehtovaa tutkia sen tieteellistä täsmällisyyttä sekä satojen yksityiskohtaisten ennustusten täyttymistä ihmiskunnan historian tuhansien vuosien varrella. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, miten lukuisat Raamatun ennustukset – Danielin  kirjassa ja Ilmestyskirjassa – osoittavat yhdessä selvästi meidän elävän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1).

Olin Raamattua tutkiessani päässyt tietämättäni hyvään seuraan. Kuulin myöhemmin, että yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedemiehistä, Sir Isaac Newton, oli ihaillut Raamattua ja tutkinut sitä syvällisesti. Keskityin Newtonin tavoin Danielin ja Ilmestyskirjan profetioihin, joissa ennustettiin merkittäviä, sittemmin toteutuneita historiallisia tapahtumia ja kehitysvaiheita. * Minulla on kuitenkin se etu Newtoniin nähden, että elän aikaa, jolloin monet hänen päivinään vielä toteutumattomat ennustukset ovat täyttyneet tai parhaillaan täyttyvät. Huomasin, että ne ovat hämmästyttävän monipuolisia ja laaja-alaisia sekä tarkkoja ja kiistattomia. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että Raamatussa, jonka on kirjoittanut yli 40 miestä runsaan 1600 vuoden aikana, on johdonmukainen, yhtenäinen ja vaikuttava sanoma ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevista suurista kysymyksistä.

Ei ollut kuitenkaan helppoa luopua evoluutioteoriasta. Sillä oli huomattavasti tieteellistä arvovaltaa, jota kohtaan tunsin kunnioitusta. Huomasin kuitenkin, että kaikki, mitä Raamatussa sanotaan fyysisestä maailmasta, on täysin sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa eikä sitä voida osoittaa vääräksi.

Aloin ymmärtää, että jos haluaa saada selvän kokonaiskuvan Raamatun laajasta sisällöstä, jossa kaikki liittyy kaikkeen, ei voi sivuuttaa yhtään opetusta, ei myöskään 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusta. Tajusin, että ainoa järkevä vaihtoehto oli hyväksyä koko Raamattu totuutena.

Kärsivällistä totuuden etsintää

Tieteellisessä tutkimustyössäni sain huomata, miten monta kertaa teoriat hyväksyttiin laajalti jonkin aikaa ja sitten osoitettiin vääriksi. Yksi haaste tieteen harjoittamisessa on se, että aiheet ovat monisyisiä ja materiaali ja tutkimusmenetelmät rajallisia. Olen siksi oppinut suhtautumaan varovaisesti todistamattomiin teorioihin, onpa ne rakennettu kuinka huolellisesti tahansa.

Jos ollaan realistisia, niin monia fyysisen maailman perusasioita ei voida selittää tieteen avulla. Esimerkiksi miksi elämän rakennusosaset ja niitä hallitsevat fysiikan lait sopivat täydellisesti luonnon monimutkaisten prosessien ja ekosysteemien ylläpitämiseen? Tieteellä ei ole keinoja todentaa Jumalan olemassaoloa, kun taas hänen Sanansa, joka on kirjoitettu hänen henkensä ohjauksessa, tarjoaa kouriintuntuvia todisteita hänen olemassaolostaan ja toiminnastaan Luojana (2. Timoteukselle 3:16). Tämän hengellisen tiedon ansiosta voimme oppia tuntemaan Hänet, joka on fyysisessä maailmassa ilmenevän voiman, viisauden ja kauneuden takana.

Sain lisävahvistusta Raamatun tieteellisestä täsmällisyydestä tutkimalla huolellisesti Jehovan todistajien julkaisuja, kuten kirjoja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja Onko Luojaa joka välittää sinusta? Niissä tarkastellaan syvällisiä tieteellisiä kysymyksiä ja eritellään teräväkatseisesti nykytutkimusta ja johtavien asiantuntijoiden päätelmiä. Lisäksi niissä käsitellään tunnettujen tieteellisten tosiasioiden  ja Raamatun täsmällisen ymmärryksen välistä sopusointua.

Esimerkiksi fossiilisto tukee järjestystä, jonka mukaisesti eliöt ilmaantuivat maan päälle 1. Mooseksen kirjan mukaan. Lisäksi luomispäivä sellaisena kuin muinoin eläneet ihmiset sen ymmärsivät, voi tarkoittaa pitkää ajanjaksoa, paljolti samalla tavalla kuin tiede puhuu erilaisista kausista ja epookeista maapallon historian yhteydessä. Raamattu ei siis ole ristiriitainen tieteen havaintojen kanssa. Se osoittaa, että luomispäivät kestivät hyvin kauan, eikä tue kreationistien tulkintaa, jonka mukaan kukin luomispäivä kesti 24 tuntia.

Tosi usko ja herkkäuskoisuus vastakkain

Tiedemiehenä en ole lainkaan kiinnostunut herkkäuskoisuudesta. Kunnioitan kuitenkin syvästi uskoa, jolla on kunnolliset perusteet. Tällainen luotettava usko määritellään Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Luottamus Jumalan lupauksiin perustuu varmoihin todisteisiin siitä, että Raamattu on syntynyt Jumalan hengen ohjauksessa. On hylättävä yleiset mutta perusteettomat uskonnolliset opit, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Näitä ovat muun muassa opit sielun kuolemattomuudesta, helvetintulesta ja kolminaisuudesta. Monet tällaiset erheelliset opit juontavat juurensa antiikin filosofiasta ja mytologiasta tai heikosta Raamatun tuntemuksesta. Väärät opetukset ovat tuottaneet sokean uskon, jollainen on suurimmalla osalla uskovista ja joka on saanut monet tiedemiehet väheksymään uskontoa.

Tärkeimpiä tehtäviäni tiedemiehenä on ollut selittää, puolustaa ja levittää tutkimusteni tuloksia. Samoin tunsin sisäistä pakkoa opettaa Raamatun totuutta toisille, sillä mikään muu tieto ei voisi olla tärkeämpää. Ryhdyin tähän antoisaan työhön parikymmentä vuotta sitten, jolloin minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Syyskuussa 2000 minulle avautui mahdollisuus käyttää saarnaamiseen enemmän aikaa, keskimäärin 70 tuntia kuussa. Sen jälkeen olen saanut johtaa raamatuntutkisteluja kuukausittain jopa kymmenelle kiinnostuneelle ihmiselle ja nähdä, miten useista heistä itsestään on tullut innokkaita Raamatun totuuden opettajia.

Minulle on yhä hyvin mieluista tutkia Marsia ja muita maailmankaikkeuden osia niiden pitkälle kehitettyjen avaruusalusten ”silmin”, joita aurinkokuntaamme on lähetetty. Tieteellä on edelleen monia arvoituksia ratkaistavanaan. Odotan innokkaasti tulevaisuutta, jolloin uteliaisuutemme niin hengellisiä kuin tieteellisiäkin asioita kohtaan tullaan tyydyttämään ja saamme vastauksia syvällisimpiinkin kysymyksiimme. Olen oivaltanut, että täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen ihmiskuntaa koskevasta tarkoituksestaan antaa elämälle todellista sisältöä, ja juuri tätä tarkoittavat Jeesuksen sanat, jotka ovat Caltechin leimassa: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 19]

”Tieteellä näytti olevan vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen”

[Huomioteksti s. 20]

”Tieteellä ei ole eikä koskaan tule olemaan kaikkia vastauksia”

[Huomioteksti s. 21]

”Raamatun sivuilla oli paikkansapitävää tietoa ja syvällistä viisautta”

[Kartat s. 18]

Marsin kartta

[Kuvat s. 20]

Minuun tekivät vaikutuksen samat Raamatun kirjat kuin Newtoniin – Daniel ja Ilmestyskirja

[Lähdemerkintä]

University of Florida

[Kuva s. 21]

Kerron toisille, mitä olen oppinut Raamatusta

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Yllä vasemmalla: USGS Astrogeology Research Program, http://astrogeology.usgs.gov; Marsin kartta: National Geographic Society, MOLA Science Team, MSS, JPL, NASA; Marsin pintaa: NASA/JPL/Caltech