Hyödyllinen loinen

VARSINAINEN loispistiäinen näyttää omituiselta, jopa pelottavalta. Se on nimensä mukaisesti loinen, sillä se yleensä lisääntyy laskemalla munansa toisen hyönteisen tai hämähäkin toukan päälle tai sisään.

Pohjois-Amerikassa on varsinaisia loispistiäisiä yli 3000 lajia ja Suomessa noin 2000. Ne taas ovat osa erilaisten loispistiäisten suurta yläheimoa. Tiedemiehet arvioivat, että tähän maailmanlaajuiseen hyönteisten heimoon kuuluu yli 40000 lajia.

Varsinaiset loispistiäiset ovat 0,3–5 senttimetriä pitkiä. Niiden hoikka, käyrä takaruumis on pitempi kuin pää ja keskiruumis yhteensä. Niillä on myös hyvin pitkät tuntosarvet.

Varsinaisten loispistiäisten tunnusomaisin piirre on takaruumiin päässä oleva neulamainen putki, niin sanottu munanasetin, joka on usein ruumista pitempi. Se ei ole hevosen jouhta paksumpi, ja siinä on kolme lankamaista säiettä, jotka liukuvat edestakaisin työntäen munaa putkessa alaspäin.

Miten varsinainen loispistiäinen löytää mahdollisen isäntätoukan? Näihin loispistiäisiin kuuluvan Megarhyssa-naaraan on nähty painelevan puuta tuntosarvillaan, jotta se voisi aistia värähtelyt, joita vähintään kahden senttimetrin syvyydessä kaarnan alla elävä toukka aiheuttaa. Kun se havaitsee toukan, painelu kiihtyy. Lopulta se alkaa ikään kuin kairata puuta työntämällä munanasettimensa kaarnan sisään.

Havainnoijat ovat sanoneet: ”Heti kun pistiäisen munanasettimen kärki koskettaa toukkaa, pistiäinen puristaa putkea pitkin yhden munan tuhoon tuomitun isäntäeläimen viereen tai päälle.” Kun muna kuoriutuu, uusi toukka syö isäntätoukan rasvat ja ruumiinnesteet. Sitten se kutoo itselleen silkkikotelon, jossa se kehittyy aikuiseksi pistiäiseksi. Kun pistiäinen pääsee puun pinnalle, se on valmis ahdistamaan uutta hyönteissukupolvea.

Joku voisi sanoa, että varsinaiset loispistiäiset ovat säälimättömiä loisia, mutta niillä on tärkeä tehtävä. Niiden toukat syövät ravintokasveja turmelevia hyönteisiä, esimerkiksi puuvillakärsäkkäitä, omenakääriäisiä ja parsakukkoja, muutamia mainitaksemme. Ne siis hillitsevät viljelykasveja vahingoittavien tuholaisten lisääntymistä.

Vaikka varsinaisia loispistiäisiä on runsaasti, ihmiset näkevät niitä harvoin, koska yleensä ne syövät, lisääntyvät ja munivat alueilla, joilla ihminen ei juuri käy. Varsinaiset loispistiäiset ovat jälleen yksi esimerkki monimuotoisesta ja tasapainoisesta eliömaailmasta, jota ihminen ei vielä täysin ymmärrä.

[Kuva s. 24]

Varsinainen loispistiäinen valmistautuu laskemaan munansa

[Lähdemerkintä]

Scott Bauer/Agricultural Research Service, USDA