Miten Kaukasuksen tulvista selviydyttiin

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA VENÄJÄLTÄ

POHJOIS-KAUKASUKSELLA Venäjällä satoi viime vuonna vain kahdessa päivässä saman verran vettä kuin tavallisesti sataa kolmessa kuukaudessa. Lukuisat joet tulvivat yli äyräittensä. Pienistäkin joista tuli vuolaita virtoja, jotka veivät mennessään kaiken tielleen osuvan. Patoja murtui, ja taloja ja muita rakennelmia sortui. Tuhannet ihmiset olivat yhtäkkiä kodittomia. Monet saivat surmansa siksi, että he eivät päässeet riittävän nopeasti ulos kodeistaan. Toiset katsoivat avuttomina, kun vuolaana virtaavat vedet veivät mennessään heille rakkaita ihmisiä.

Nevinnomysskin kaupungissa muuan perhe yritti paeta traktorilla. Tulva-aalto kuitenkin kaatoi traktorin, ja koko perhe menehtyi. Jotkut kuolivat yrittäessään pelastaa muita. Virallisten arvioiden mukaan tulvat koettelivat 335000:ta ihmistä. Heistä yli 200 kuoli, ja monia ilmoitettiin kadonneiksi.

Tulvien alle jäi kymmeniätuhansia taloja. Vesijohtoja ja viemäreitä tuhoutui. Vuolaat vedet paljastivat jopa haudattuja ruumiita, esimerkiksi pernaruttoon kuolleita eläimiä. Tulvavahingot nousivat arviolta noin 16 miljardiin ruplaan eli noin 400 miljoonaan euroon.

Tästä kauniista ja hedelmällisestä alueesta, joka on ollut monien laulujen ja runojen aiheena, oli tullut sydäntä särkevä näky! Katastrofi ei kuitenkaan tuhonnut aitoa lähimmäisenrakkautta.

Apua annetaan nopeasti

Aluksi saatavilla ei ollut puhdasta vettä, sähköä eikä kaasua eivätkä puhelimet toimineet. Ihmiset menettivät yhteyden toisiinsa. Tuhoalueella asuu  yli 3000 Jehovan todistajaa, joista runsaat 700 asuu Nevinnomysskissa ja sen lähialueilla. Heti kun tulvista tuli tieto, todistajat perustivat hätäapukomiteoita huolehtimaan uhreista. Komiteat aloittivat toimintansa ennen kuin valtion pelastustyöntekijät edes ehtivät paikalle.

Vesi nousi nopeasti pienessä Orbeljanovkan kaupungissa, joka sijaitsee 60 kilometriä Nevinnomysskista kaakkoon. Kahdeksan ihmistä, joiden joukossa oli kaksi todistajaa, pakeni erään kukkulan laelle. Mutta niin tekivät myös pienet eläimet ja monet käärmeet. Niinpä heidän oli pidettävä käärmeitä loitolla läpi pitkän yön.

Seuraavana aamuna paikalliset todistajat etsivät keinoa päästä noiden kahden eristyksiin jääneen kristityn sisarensa luo. Lopulta alkuiltapäivästä he löysivät pienen kumiveneen. Ennen sisarten pelastamista todistajat kuitenkin veivät sillä turvaan erään halvaantuneen iäkkään miehen. Kun he jälkeenpäin olivat viemässä sisaria turvaan, paikalle saapui helikopteri, joka poimi muut kukkulan laella olevat.

Myöhemmin tuona päivänä todistajat pelastivat kumiveneellä muitakin. Todistajat kysyivät heiltä: ”Tiedättekö, keitä me olemme?” Nämä vastasivat: ”Hätätilaministeriöstä tietenkin.” He yllättyivät saadessaan tietää asian todellisen laidan.

Nevinnomysskin todistajat ostivat kenttäkeittiön ja valmistivat kuumia aterioita tarpeessa oleville. He eivät jakaneet vain ruokaa vaan myös vettä, vaatteita ja lääkkeitä. Lisäksi todistajien vapaaehtoisryhmät siivosivat koteja ja pihoja.

Zelenokumskissa asuva todistajapariskunta, jolla on oma liikeyritys, kuljetti autollaan vettä, ruokaa ja vaatteita, joita he ostivat tukusta. Kun vaimon tuttavat kysyivät, kenelle ostokset menivät, hän selitti niiden menevän hänen uskonveljilleen, jotka olivat joutuneet onnettomuuden uhreiksi. Hänen huolehtivainen asenteensa kosketti noita tuttavia, ja hekin halusivat auttaa. Muuan liikenainen antoi säkillisen nauhamakaronia ja eräs toinen suuren laatikollisen saippuaa, ja jotkut taas lahjoittivat säkeittäin sokeria.

Apua kaukaisista paikoista

Koska monet Venäjän Jehovan todistajista halusivat tietää, miten he voisivat auttaa tulvien uhreja, perustettiin rahasto näiden tarpeessa olevien hyväksi. Lähellä Pietaria toimivan Jehovan todistajien Venäjän-hallintokeskuksen vapaaehtoistyöntekijätkin halusivat tarjota apuaan. Jotkut ostivat uhreille uusia tavaroita. Eräs nainen selitti: ”Olen antanut parhaita tavaroitani, koska minulla on jotakin, mutta näillä veljillä ja sisarilla ei ole mitään.”

Lisäksi hallintokeskus lähetti noin 150:lle Jehovan  todistajien seurakunnalle Pietariin ja Moskovaan kirjeitä, joissa selitettiin, miten veljet voisivat lahjoittaa rahaa, ruokaa ja vaatteita. Lahjoitukset olivat runsaskätisiä, vaikka Venäjän taloudellisessa tilanteessa on paljon toivomisen varaa ja useimmilla todistajilla on vain vähän aineellista. Tämä toi mieleen Makedonian köyhät kristityt, jotka auttoivat Juudeassa asuvia puutteenalaisia veljiään ja sisariaan (2. Korinttilaisille 8:1–4).

Kun lahjoitetut tavarat oli lajiteltu pääkeräyspisteissä, ne lastattiin rekkoihin ja vietiin tuhoalueelle. Näiden tavaroiden lisäksi hallintokeskus osti kymmenen tonnia ruokaa, hygieniatuotteita ja 500 lakanasettiä sekä työvälineitä ja työvaatteita onnettomuuden jälkien puhdistamiseen. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Kaukasukselle vei avustustarvikkeita kuusi 50 tonnin rekkaa.

Anteliaisuus koituu todistukseksi

Työ, jonka todistajat tekivät onnettomuusalueen puhdistamisen aikana, ei jäänyt huomaamatta. Ajatellaanpa lomailijoiden suosimaa kaunista Kislovodskin kaupunkia, jossa asuu yli 300 todistajaa. He ilmoittivat kaupungin viranomaisille haluavansa auttaa, ja heille annettiin alue puhdistettavaksi.

Aamukahdeksalta 28. kesäkuuta paikalle kokoontui työvälineineen noin 150 todistajaa, joiden joukossa oli kokonaisia perheitä. Jotkut olivat ottaneet työstään palkatonta lomaa voidakseen olla mukana. Pian paikalle ajoi auto, ja ulos astui ensimmäinen varapormestari. ”Keitä nämä ihmiset ovat?” hän kysyi.

”He ovat Jehovan todistajia”, hänelle kerrottiin. ”He ovat tulleet siivoamaan kaupunkia onnettomuuden jäljiltä.”

Hän oli yllättynyt siitä, että paikalla oli niin paljon väkeä, ja sanoi: ”Hienoa toimintaa! Kiitos! Tämä on mahtavaa!”

Myöhemmin, juuri ennen lounasaikaa, toinen viranomainen ajoi ohi. Hän pysähtyi, nousi autostaan ja lähestyi todistajia. ”Olemme seuranneet työskentelyänne ja olemme aivan ihmeissämme”, hän sanoi. ”Emme ole koskaan nähneet ihmisten työskentelevän tällä lailla. Te olette saaneet jo paljon aikaan!”

Samoihin aikoihin muuan ohi kulkeva iäkäs nainen pysähtyi ja kysyi: ”Miksi nämä ihmiset tekevät niin kovasti työtä?” Kun hänelle kerrottiin, että Jehovan todistajat auttoivat kaupunkia, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. ”Te olette tosi uskovaisia”, hän sanoi. ”Katastrofien aikana ihmisen todellinen luonne tulee esiin.” Eräs toinen nainen sanoi: ”Suurenmoista! En ole nähnyt tällaista pitkiin aikoihin.”

Seuraavana päivänä paikallinen sanomalehti Na Vodah ylisti Jehovan todistajia ja sanoi, että he olivat poistaneet kaupungista yli 100 tonnia lietettä. Kislovodskin viranomaiset lähettivät Jehovan todistajille kiitoskirjeen, jossa sanottiin: ”Teidän korvaamattoman apunne ansiosta kaupunki saatiin palautettua entiseen kauneuteensa – – Epäilemättä kaupunkiimme tulevien lukuisten turistien kiitokset tulevat olemaan paras palkkanne.”

Vaikka Pohjois-Kaukasuksella sattunut luonnononnettomuus aiheutti paljon vahinkoa ja sekasortoa, Jehovan todistajat olivat onnellisia voidessaan osoittaa rakkautta uskonveljiään ja muita lähimmäisiään kohtaan. Erityistä iloa heille tuotti tietoisuus siitä, että tällaiset rakkaudenosoitukset kirkastavat Jehovaa, Luojaamme.

[Kartat s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Mustameri

KAUKASUSVUORET

Nevinnomyssk

Orbeljanovka

Zelenokumsk

Kislovodsk

Kaspianmeri

[Lähdemerkintä]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 17]

Jehovan todistajat ostivat kenttäkeittiön ja valmistivat aterioita tarpeessa oleville

[Kuva s. 17]

Tämä Jehovan todistaja jakoi perheensä autolla ruokaa ja muita tarvikkeita

[Kuva s. 18]

Kislovodskin viranomaiset kiittivät Jehovan todistajia siitä, että nämä auttoivat kaupungin puhdistamisessa