Nuoret kysyvät:

Miten pääsen pois vanhempieni varjosta?

”Isä on tunnettu vanhin eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Kunnioitan häntä paljon, mutta joskus harmittaa, että minut tunnetaan joka paikassa vain Billin poikana.” (Larry *)

”Minusta tuntui, että kaikki odottivat minulta paljon, koska isä on näkyvässä asemassa vanhimpana. Oli tosi vaikeaa olla oma itsensä.” (Alexander)

KUN lapsi syntyy, vanhemmat valitsevat sille mieleisensä nimen. Vartuttuaan nuoreksi lapsi haluaa luonnostaan saada omaa ”nimeä” – hän haluaa, että toiset muodostaisivat hänestä käsityksen sen perusteella, mitä hän on, omana itsenään.

Kuningas Salomo kirjoitti: ”Parempi on valita [hyvä] nimi kuin runsaasti rikkautta; suosio on jopa hopeaa ja kultaa parempi.” (Sananlaskut 22:1.) Haluat todennäköisesti jo nuorena alkaa rakentaa omaa identiteettiä.

Vanhempien varjossa

Larryn ja Alexanderin tavoin jotkut nuoret tuntevat elävänsä vanhempiensa nimen tai saavutusten varjossa. Vanhemmat ovat ehkä paikkakunnalla näkyvässä asemassa työnsä tai koulutuksensa vuoksi, tai he ovat tunnettuja kristillisessä seurakunnassa. Jos jompikumpi pitää paikkansa sinun vanhemmistasi, sinusta voi välillä tuntua, että olet jatkuvasti valokeilassa ja kaikkea toimintaasi tarkastellaan suurennuslasilla. Voit tuntea painetta käyttäytyä tietyllä tavalla vain siksi, keitä vanhempasi ovat, ja se saattaa ärsyttää sinua.

Esimerkiksi Ivanin isä palvelee Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimpana. Ivan kertoo: ”Monet tunsivat isän ja kunnioittivat häntä, ja siksi minusta tuntui aina, että minun piti olla esimerkillinen koulussa ja kotona. Ajattelin, että muut vanhemmat pitivät minua mittapuuna sille, mitä he odottivat omilta lapsiltaan. Se oli toisaalta imartelevaa mutta toisaalta tuotti kovia suorituspaineita. Tämä johti siihen, etten aina ollut kovin vaatimaton enkä myöntänyt omia puutteitani.” Alexander sanoo: ”Tuntui kuin minua olisi tarkkailtu koko ajan, ja jos tein virheen,  syyttävät sormet olivat heti osoittamassa minua.”

Johdannossa lainattu Larry yritti välttää huomiota siten, ettei kertonut sukunimeään. ”Kun tapasin kutsuilla uusia ihmisiä, kerroin vain etunimeni. Käytin allekirjoituksenakin pelkkää etunimeä, jos se vain mitenkään kävi päinsä. Pelkäsin, että minua kohdeltaisiin eri tavalla, jos tiedettäisiin, kuka isäni on. Halusin kavereilta normaalia kohtelua.”

On tietenkin aivan luonnollista, että toiset odottavat sinulta paljon, jos isäsi palvelee kristittynä vanhimpana tai avustavana palvelijana. Näissä asemissa toimivien miestenhän tulisi ’johtaa hyvin lapsia ja omaa huonekuntaansa’ (1. Timoteukselle 3:5, 12). Ei ihme, että ihmiset odottavat sinulta esimerkillistä käytöstä. Mutta onko se pelkästään huono asia? Ei, kun ajatellaan, että Paavali valitsi nuoren kristityn Timoteuksen toverikseen matkalle ja tärkeään palvelustyöhön, kun tämä oli ehkä vasta teini-ikäinen (1. Tessalonikalaisille 3:1–3). Sinun tulisi yrittää olla hyvänä esimerkkinä, olipa isäsi nimitetty vanhin tai ei.

Kapina on huono vaihtoehto

Jotkut nuoret yrittävät päästä vanhempiensa varjosta kapinoimalla. Ivan kertoo: ”Välillä minua ärsytti olla esimerkkinä. Kapinoin sillä tavalla, että katsoin, miten pitkäksi pystyin kasvattamaan hiukseni ennen kuin joku sanoi siitä.”

Absalom, yksi kuningas Daavidin pojista, lähti kapinalliselle tielle. Hänen isänsä oli kuuluisa antaumuksestaan Jehovaa kohtaan ja hyvin pidetty Israelin kansan keskuudessa. Absalomilta odotettiin ymmärrettävästikin paljon Daavidin poikana. Mutta sen sijaan että hän olisi toiminut noiden odotusten mukaisesti, hän päättikin luoda itselleen nimen kapinoimalla isäänsä vastaan. Koska Daavid oli Jehovan voideltu edustaja, Absalom kapinoi todellisuudessa Jehovaa vastaan. Hänen toimintansa toi häpeää hänen perheelleen ja johti hänet tuhoon. (2. Samuelin kirja 15:1–15; 16:20–22; 18:9–15.)

Kapinoinnista voi olla tuhoisat seuraukset  sinullekin. Mietihän, mitä Raamattu kertoo Nehemiasta. Jotkut hänen vihollisensa yrittivät juonen avulla saada hänet käyttäytymään jumalattomasti. Mitä varten? ”Jotta he voisivat tuhota maineeni ja nöyryyttää minua”, sanoi Nehemia (Nehemia 6:13, Today’s English Version). Kapinointi voi pilata nimesi – ja ihmisten on ehkä vaikea unohtaa sitä.

Ei pidä vähätellä sitäkään, miten kapinointi voi vaikuttaa toisiin. Joka tapauksessa tuottaisit turhaa surua ainakin vanhemmillesi (Sananlaskut 10:1). Toimintasi voi vaikuttaa kielteisesti myös toisiin nuoriin. Ivan myöntää: ”Käytökselläni oli huono vaikutus veljeeni. Hän jätti kristillisen seurakunnan kokonaan joksikin aikaa ja teki kaikkea sellaista, minkä tiesi olevan vastoin Raamatun normeja. Onneksi hän tuli järkiinsä ja palvelee nykyään taas Jehovaa onnellisena.”

Parempi vaihtoehto

Absalomin velipuoli Salomo valitsi toisen tien. Hän oli halukas ottamaan nöyrästi oppia isästään Daavidista (1. Kuninkaiden kirja 2:1–4). Hän ei etsinyt omaa kunniaansa vaan halusi tehdä hyvän nimen Jumalan edessä. Niin kauan kuin hän toimi siten, hän toi kunniaa perheelleen ja hänet tunnettiin yhtenä Israelin suurimmista kuninkaista. (1. Kuninkaiden kirja 3:4–14.)

Salomon hyvä esimerkki tuo esiin kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin omaa identiteettiä voi rakentaa ottamalla oppia perheen vahvuuksista, ei ottamalla perheeseen etäisyyttä. Adolescence-lehdessä sanottiin: ”Nuoruuden ei missään nimessä pitäisi olla aikaa, jolloin erottaudutaan vanhemmista siksi, että saataisiin vahva identiteetti.” Siinä jatkettiin: ”Vanhempien tuki ei estä – – [persoonallisuuden kehittymistä] vaan pikemminkin vahvistaa [sitä].”

Salomo itse esitti kiinnostavan kehotuksen: ”Kuuntele isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi.” (Sananlaskut 23:22.) Hän ei selvästikään kirjoittanut pienille lapsille, koska siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ’tulleet vanhoiksi’, lapsi on yleensä jo aikuinen. Mikä oli asian ydin? Vielä silloinkin kun olet jo aikuinen ja sinulla on oma perhe, voit hyötyä vanhempiesi viisaudesta. Ivan oivalsi tämän. Hän sanoo: ”Yritän iän myötä jäljitellä vanhempieni vahvoja puolia ja välttää heidän virheitään.”

Toiseksi Salomolle ei ollut tärkeintä rakentaa omaa identiteettiä vaan miellyttää Jehovaa. Häneltä kyllä odotettiin paljon Daavidin poikana. Mutta koska hän luotti Jehovaan, hän kykeni kantamaan vastuunsa. Alexanderilla on samanlainen asenne. Hän sanoo: ”Nykyään hyväksyn sen, että vanhinten lapsilta odotetaan yleensä enemmän. Olen päättänyt kääntää sen edukseni, ja se on ollut minulle suojaksi. Olen oppinut, että kaikkein tärkeintä on se, mitä Jehova ajattelee minusta. Hän tuntee minut sellaisena kuin olen eikä vain perheen kautta.”

Darynin isä on käynyt Vartiotornin raamattukoulun Gileadin *, joka kouluttaa lähetystyöntekijöitä, ja myös Daryn on oppinut suhtautumaan tasapainoisesti siihen, että hänen vanhempansa ovat tunnettuja. Hän sanoo: ”Kun menin kasteelle, vihkiydyin Jehovalle enkä kellekään muulle. Kun yritän parhaani elääkseni vihkiytymisen mukaisesti, minulla on mielenrauha, koska tiedän, että Jehova on minuun tyytyväinen, vaikken pystykään aivan samaan kuin vanhempani.”

Kuningas Salomo totesi: ”Jo menettelytavoillaan poika tekee tunnetuksi, onko hänen toimintansa puhdasta ja rehtiä.” (Sananlaskut 20:11.) Loppujen lopuksi sinut muistetaan omista sanoistasi ja teoistasi. Ole esimerkkinä toisille ”puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa”. Silloin sinua rakastetaan ja kunnioitetaan omana itsenäsi! (1. Timoteukselle 4:12.)

Toisilla nuorilla voi olla haasteena päästä pois menestyvien sisarusten varjosta. Katsomme tulevassa kirjoituksessa, miten kohdata tämä haaste.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 26]

Kapinointi aiheuttaa vanhemmillesi surua ja vahingoittaa mainettasi

[Kuva s. 26]

Hyvä esimerkkisi voi hyödyttää toisia