Öljy – siunaus vai kirous?

MISSÄ määrin teollisuusmaat ovat riippuvaisia öljystä ja öljytuotteista? Öljy – yhtä hyvin kuin maakaasu – on niille elintärkeää, ja näin onkin syntynyt ”hiilivety-yhteiskunta”, kuten Daniel Yergin sanoo kirjassaan The Prize. Ajatellaanpa vain lämmitysöljyä, voiteita, vahoja, asfalttia ja petrokemian tuotteita, joita käytetään lentokoneiden, autojen ja veneiden valmistuksessa ja joista valmistetaan liimoja, maaleja, polyesterivaatteita, lenkkitossuja, leluja, väriaineita, aspiriinia, deodorantteja, kosmeettisia aineita, äänilevyjä, tietokoneita ja televisioita. Monet käyttävät päivittäin useita niistä yli 4000 öljytuotteesta, jotka muovaavat elämäämme. Entä mitä on sanottava eliömaailmalle aiheutuneista vahingoista, jotka ovat leimanneet öljyn historiaa alusta asti?

Kuningas joka ”ei hallitse hyväntahtoisesti”

Vuoden 1940 lopulla natsidiktaattori Adolf Hitler ryhtyi nopeasti välittäjäksi Romanian ja Unkarin välisessä kiistassa, kun näytti väistämättömältä, että niiden välille syttyisi sota. Hyvän tahdon elekö? Todellisuudessa Hitler halusi estää Romanian öljylähteitä joutumasta Neuvostoliiton haltuun. Öljy näytteli merkittävää osaa myös silloin, kun Irak tunkeutui vuonna 1990 Kuwaitiin ja kun muut maat ryhtyivät sotaan Irakia vastaan. Eivätkä nämä ole olleet mitenkään ainutlaatuisia tapauksia. Halu päästä valvomaan öljyvaroja on ollut lukuisia kertoja syynä selkkauksiin ja kärsimyksiin.

Öljyllä ei ole ainoastaan tärkeä sija nykypäivän elämässä, vaan se liittyy keskeisesti myös politiikkaan ja muutaman vaikutusvaltaisen kansan intresseihin. Öljynviejämaiden järjestö Opec sanoi äskettäin, että öljy ei ole mikään tavallinen tuote, vaan se on ”strategisesti tärkeä aine”. Öljyä on käytetty kansojen välillä poliittisena vaikutuskeinona kauppasulkujen ja pakotteiden avulla. Lisäksi öljylähteet, jalostamot ja tankkerit ovat olleet terroristihyökkäysten kohteena, mistä on usein aiheutunut suuria ympäristövahinkoja.

Öljyteollisuuden on syytetty pahentavan ympäristöä vahingoittavia hiilidioksidipäästöjä, jotka saattavat myötävaikuttaa maapallon ilmastomuutokseen. Maailman suurimpiin kuuluva öljy-yhtiö PEMEX sanoo eräässä raportissaan, että raakaöljyn käsittelyn eri vaiheissa syntyy saastepäästöjä. Vaikka bensiinit ovat nykyään puhtaampia, niin nyt, lähes kuusi vuotta Kioton konferenssin jälkeen, johon kokoontui 161 maata tarkoituksenaan pienentää ilmaston lämpenemisen uhkaa, monista tuntuu, ettei tilanne ole kovinkaan paljon kohentunut. Toisaalta Opec sanoo, että monien maiden ”vauraus ja hyvinvointi perustuu öljyyn”. Onko asia aina näin?

Jotkut osoittaisivat sormellaan niitä vahingollisia vaikutuksia, joita öljynporaamisella ja öljyputkien rakentamisella on ollut. Toiset saattaisivat kiinnittää huomion siihen, että Saudi-Arabiassa, jossa on maailman suurimmat öljyesiintymät, työttömyys lisääntyy. Opecin puheenjohtaja Alí Rodríguez Araque sanoo: ”Teollisuusmaiden hallitukset hyötyvät suunnattomasti niistä uhrauksista, joita ne vaativat tuottajilta, jalostajilta ja kuluttajilta.”

CorpWatch -järjestö, joka pyrkii saattamaan yrityksiä vastuuseen esimerkiksi ympäristöoikeutta koskevissa kysymyksissä, sanoo: ”Öljy on edelleen kuningas. Mutta se ei hallitse hyväntahtoisesti.”

Millainen on öljyn tulevaisuus?