Kultainen lahja Pohjan perukoilta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA RUOTSISTA

Ennen Ruotsista lähtöämme pohdiskelimme vaimoni kanssa, mitä kotimaallemme tyypillistä veisimme tuliaisiksi ystävillemme Englantiin. Halusimme heidän oppivan jotakin valitsemamme lahjan, kotitekoisen lakkahillon, välityksellä, ja niinpä teimme siihen etiketin, jonka tiedot pohjautuivat omiin havaintoihimme ja joihinkin paikallisiin lähteisiin. Tässä tutkimuksemme tulos.

Mikä lakka on?

Lakka eli suomuurain eli hilla on latinalaiselta nimeltään Rubus chamaemorus, ja sen marja kasvaa alle 30 senttimetrin korkuisessa varressa. Kuhunkin versoon tulee vain yksi valkoinen kukka ja yksi marja. Raakana marja on kova ja punainen, mutta kypsyessään se muuttuu kullankeltaiseksi tai -ruskeaksi ja pehmenee ja mehevöityy. Pohjois-Englannissa lakkoja kasvaa vuoristossa matalalla olevien pilvien rajassa, mistä johtuu sen englanninkielinen nimi cloudberry eli ”pilvimarja”. Niitä kasvaa myös kosteikoilla, pääasiassa tundralla ja soilla eri puolilla pohjoiskalotin eteläosia. Ruotsissa ne kypsyvät tavallisesti elokuussa, jolloin Pohjolassa ollaan jo syksyn kynnyksellä.

Soiden kultaa

Lapin asukkaat ovat satojen vuosien ajan keränneet lakkoja talvea varten. Niissä on runsaasti C-vitamiinia ja muita vitamiineja, ja koska niissä on luonnon säilöntäainetta, lakkahillo pysyy tuoreena vuosia, jos sitä säilytetään kylmässä. Pohjoisten seutujen varhaiset asukkaat söivät pääasiassa lihaa ja kalaa, joten lakat olivat tärkeä vitamiinilisä. Ei ihme, että niitä onkin sanottu soiden kullaksi!

Nykyään lakkoja kerätään suuret määrät tavarataloihin myytäväksi ja elintarviketeollisuuden käyttöön. Esimerkiksi Ruotsissa saatetaan normaalina vuotena myydä yli tuhat tonnia lakkoja, jotka on kaikki poimittu käsin! Ahkerat lakkojen noukkijat – usein lomalla olevat koululaiset – saattavat näin ansaita erittäin tervetullutta taskurahaa. Suomalaiset pitävät lakkaa niin suuressa arvossa, että ovat jopa lyöneet sen kuvan uuteen kahden euron kolikkoonsa.

Makuelämys

Lakoissa on raikas, makean kirpeä maku. Lakkahilloa ja jopa lakkalikööriä saattaa löytää Euroopan ja Yhdysvaltojen suurten kaupunkien herkkupuodeista tai muista ruokakaupoista. Lakkaparfee on ollut usein jälkiruokalistalla, kun Nobelin palkinnon saajille järjestetään vuosittain juhlaillalliset Tukholmassa. Hienoissa ravintoloissa lakkahilloa saatetaan tarjota kuumana vaniljajäätelön kera. Lisäksi lakkahillo sopii täydellisen hyvin ruotsalaisen juustokakun tai tiristetyn camembertin kanssa ja on myös herkullista tortun täytteenä. Suomessa valmistetaan kullankeltaista lakkalikööriä, ja Ruotsissa tuli äskettäin markkinoille lakkaviini.

Jos joskus osut lakkojen kasvupaikalle, poimi niitä ja maista niitä tuoreeltaan. Ripaus sokeria ja nokare kermavaahtoa kruunaavat nautinnon. Huomaat, että lakat ovat kullanarvoisia – ja voit tuntea halua kiittää Luojaa tästä herkullisesta lahjasta.