Raamatun näkökanta

Kun sukulaisillasi on eri uskonto kuin sinulla

ERÄÄN arvion mukaan maailmassa on yli 10000 eri uskontoa ja lahkoa. Eräässä maassa noin 16 prosenttia aikuisväestöstä on jossakin vaiheessa vaihtanut uskontoaan. Eipä siksi ihme, jos sukulaiset ja ystävät ovat keskenään eri mieltä uskonnollisista kysymyksistä. Toisinaan tämä voi kiristää välejä. Miten kristittyjen tulisi kohdella perheenjäseniään ja sukulaisiaan, joilla on eri uskonto kuin heillä?

Erityinen suhde

Pohditaanpa esimerkiksi sitä, mitä Raamatussa sanotaan vanhempien ja lasten välisestä erityisestä suhteesta. 2. Mooseksen kirjan 20:12:ssa käsketään ’kunnioittaa isää ja äitiä’ – ilman mitään aikarajaa. Kun Jeesus käsitteli tätä käskyä Matteuksen 15:4–6:ssa, hän puhui aivan ilmeisesti kunnioituksesta, jota aikuiset lapset osoittaisivat vanhempiaan kohtaan.

Raamatun Sananlaskujen kirjassa lapsia varoitetaan kohtelemasta vanhempiaan epäkunnioittavasti. Sananlaskujen 23:22:n neuvo kuuluu: ”Äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi.” Sananlaskujen 19:26 sanoo painokkaasti: ”Joka kohtelee huonosti isäänsä ja ajaa äitinsä pois, on häpeällisesti  ja kunniattomasti toimiva poika.”

Raamatusta käy selvästi ilmi, ettei meidän tule laiminlyödä vanhempiamme. Vaikka he eivät hyväksyisikään uskontoamme, meidän suhteemme heihin ei katkea. Nämä Raamatun periaatteet soveltuvat yhtä lailla muihin verisukulaisiin ja aviopuolisoon. Kristityillä on selvästikin edelleen sekä moraalinen että raamatullinen velvollisuus rakastaa sukulaisiaan.

Järkevyys välttämätöntä

Raamatussa varoitetaan huonosta seurasta, jollaista voisi olla myös lähisukulaisten seura (1. Korinttilaisille 15:33). Monet uskolliset Jumalan palvelijat menneisyydessä puolustivat sitä, mikä on oikein, vaikka heidän vanhempansa olivat eri mieltä. Korahin pojat toimivat ilmeisesti juuri näin (4. Mooseksen kirja 16:32, 33; 26:10, 11). Tosi kristittyjen ei tule tinkiä uskostaan miellyttääkseen toisia – ei edes sukulaisiaan (Apostolien teot 5:29).

Vanhemmat tai muut lähisukulaiset saattavat joissakin tilanteissa vastustaa kiivaasti kristityn uskonkäsityksiä. Joistakuista saattaa jopa tulla tosi kristillisyyden vihollisia. Kristittyjen on silloin järkevää ryhtyä varjelemaan hengellisyyttään. Jeesus sanoi osuvasti: ”Ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa. Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni, ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” (Matteus 10:36, 37.)

Kristityt eivät suinkaan aina kohtaa ankaraa vastustusta sukulaistensa taholta. Näillä ei ehkä vain ole samaa käsitystä Raamatun opetuksista. Pyhässä Raamatussa Kristuksen seuraajia kehotetaan kohtelemaan ei-uskovia ”lempeästi” ja ”syvää kunnioitusta” osoittaen (2. Timoteukselle 2:25; 1. Pietarin kirje 3:15). Raamatun neuvo kuuluu: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan.” (2. Timoteukselle 2:24.) Lisäksi apostoli Paavali neuvoi kristittyjä, ’etteivät he puhuisi vahingoittavasti kenestäkään eivätkä olisi riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittaisivat kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan’ (Titukselle 3:2).

Pidä yhteyttä ja osoita rakkautta

1. Pietarin kirjeen 2:12:ssa kristittyjä kehotetaan: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien [ei-uskovien] keskuudessa, jotta he – – teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa.” Usein läheisemme, joilla ei ole samaa vakaumusta kuin meillä, näkevät, millaisia muutoksia Raamattu on aikaansaanut elämässämme. Kannattaa muistaa, että monet, jotka ovat suhtautuneet välinpitämättömästi Raamatun totuuteen tai jopa vastustaneet sitä, ovat muuttaneet mielensä. Jotkut ovat saattaneet vuosikausia seurata läheltä aviopuolisonsa tai lapsensa hyvää käytöstä, ennen kuin he ovat ottaneet selvää, mikä tuohon käytökseen on syynä. Kun jotkut eivät ota vastaan Raamatun totuutta, sen ei pitäisi johtua siitä, että heidän kristitty omaisensa on laiminlyönyt heitä.

Olosuhteet tietysti vaihtelevat, ja jotkut kristityt todistajat asuvat kaukana vanhemmistaan. Ei ole ehkä mahdollista käydä katsomassa heitä niin usein kuin olisi toivottavaa. Voimme kuitenkin lujittaa sukulaistemme luottamusta siihen, että rakastamme heitä, kirjoittamalla heille kirjeitä, soittamalla heille tai pitämällä heihin säännöllisesti yhteyttä jollakin muulla tavalla. Monet sellaisetkin, jotka eivät ole tosi kristittyjä, rakastavat vanhempiaan ja muita sukulaisiaan ja ovat säännöllisesti tekemisissä heidän kanssaan huolimatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Pitäisikö kristityiltä Jehovan todistajilta odottaa yhtään vähempää?

[Kuva s. 26]

Pitämällä yhteyttä sukulaisiisi voit lujittaa heidän luottamustaan siihen, että rakastat heitä