Praha – historiallinen jalokivi

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA TŠEKIN TASAVALLASTA

HALUAISITKO käydä kaupungissa, jonka historia ulottuu yli tuhannen vuoden päähän – jonka rakennukset edustavat monia tyylisuuntia 900-luvun romaanisesta tyylistä lähtien gotiikan, renessanssin, barokin, rokokoon, klassisismin ja uusklassisismin kautta aina 1900-luvun jugendiin asti? Siinä tapauksessa kutsumme sinut mukaan tutustumaan Prahaan, Keski-Euroopan jalokiveen.

Praha levittäytyy Moldaujoen (tšekiksi Vltava) varrelle. Kierroksemme kannalta meidän on kätevää jakaa kaupungin keskusta viiteen osaan (ks. sivun 23 karttaa). Ensimmäinen alue sijaitsee korkealla kukkulalla joen länsirannalla. Siellä ovat Prahan linna ja Hradčany, kaupunki joka syntyi linnan ympärille vuoden 1320 tietämillä. Linnanpihalla kohoaa valtava goottilaistyylinen Pyhän Vituksen katedraali, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1344 mutta päättyi vasta vuonna 1929. Kirkossa säilytetään kruununjalokiviä, ja siellä on myös muinaisen hallitsijan Venceslaus Pyhän hauta. Linnalle pääsee joukkoliikennevälineillä tai kävellen. Jalkaan kannattaa laittaa mukavat kengät, sillä kukkulalle on kova nousu. Linnan alueella ovat näkemisen arvoisia ”Kultaisen kujan”, Zlatá Uličkan, erikoiset pikkutalot ja lahjakaupat. Talot rakennettiin 1500-luvun lopulla palatsin vartijoille. Seuraavalla vuosisadalla niihin muutti kultaseppiä, mistä juontuu kujan nimi.

Linnan eteläpuolella on ”Pieni puoli”, Malá Strana. Eräässä opaskirjassa kuvaillaan: ”Tässä kaupunginosassa on paljon upeita barokkipalatseja sekä vanhoja taloja viehättävine kyltteineen.” Praha tunnetaan ”sadan tornin kaupunkina” (joskin noita kirkontorneja on paljon enemmänkin), mikä kertoo siitä, että monet tšekit ovat aikoinaan olleet uskonnollismielisiä. Osa kirkoista sijaitsee  ”Pienen puolen” kortteleissa, mutta näinä kommunismin jälkeisinä aikoina niissä käy hyvin vähän väkeä. Yksi kuuluisimmista on Pyhän Nikolauksen kirkko. Sitä rakennettiin vuosina 1703–61 – niin kauan, että vaikka arkkitehteina olivat isä ja poika, kumpikaan ei ehtinyt nähdä sitä valmiina.

Moldaun ylitys

Prahan itäosaan pääsee Moldaun yli ainakin seitsemää siltaa pitkin. Kuuluisin niistä on Kaarlensilta, Karlu̇v Most, joka on tarkoitettu jalankulkijoille. Se joka ei ole kävellyt tätä puolen kilometrin pituista siltaa pitkin, ei tiedä, mitä Praha todella on. Sillä kannattaa käydä aamulla ja illalla. Valon erilaisuus on kokemisen arvoinen.

Silta yhdistää vasemman rannan ”Pienen puolen” idässä oikealla rannalla sijaitsevaan vanhaankaupunkiin. Kaarlensilta on yleensä täynnä turisteja, katutaiteilijoita ja kaupustelijoita, ja ilmapiiri on leppoisa. Paikalla on luultavasti taitava tšekkiläinen jazzyhtye soittamassa New Orleansin tyylisiä ikivihreitä. Heiltä voi myös ostaa CD-levyjä ja kasetteja, joilla on heidän antaumuksellisia tulkintojaan. Sillalla saattaa olla myös opiskelijoita, jotka yrittävät hankkia hieman rahaa myymällä viehättäviä pieniä posliinitaloja, jotka esittävät vanhankaupungin keskustorin kuuluisimpia rakennuksia. Niistä saa koottua melkein koko torin kuulua tähtitieteellistä kelloa myöten oman kodin lasikaappiin.

Mutta nyt kiinnitämme huomiota siltaa reunustaviin lukuisiin veistoksiin, jotka esittävät katolisia pyhimyksiä. Ne kertovat paljon tšekkien uskonnollisesta historiasta. Niitä pystytettiin vähitellen: ensimmäisenä patsaan sai Johannes Nepomuk (v. 1683), ja viimeiset kaksi esittävät Kyrillosta ja Methodiosta (v. 1938). Monille Raamatun tutkijoille kiinnostavin hahmo on kuitenkin Kristus, joka on vuodelta 1629. Mikä siinä on erikoista?

Patsaassa on kaareva, kullattu hepreankielinen teksti, johon sisältyy Tetragrammi eli Jumalan nimeä Jehova edustavat neljä heprean kirjainta. Nimi esiintyy lähes seitsemäntuhatta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa.

Vanhakaupunki yllättää

Kaarlensillan ja sen päässä olevan porttitornin jälkeen (etsi portin itäisestä seinästä veistetty kuningaskalastaja, joka oli Venceslaus IV:n suosikkisymboli) tullaan vanhaankaupunkiin, Staré Městoon, missä kameraa ei malta panna hetkeksikään pois! Alue on silmälle yhtä loputonta arkkitehtonista juhlaa. Jos sillalta jatkaa suoraan eteenpäin, tulee Karlovalle, Kaarlenkadulle. Se johtaa sokkeloisille kapeille kaduille, joilla on lukemattomia pikkuputiikkeja ja niissä asiakkaita tungokseen asti. Talot edustavat renessanssia ja barokkia.

Seuraavaksi tässä ihmemaassa tulee vastaan keskustori, ja aivan ensimmäiseksi silmät saattavat osua ihmisjoukkoon, joka tuijottaa erästä kelloa, vallankin jos pian on tasatunti. Kyseessä on raatihuoneen jännittävä tähtitieteellinen kello. Turha kuitenkaan odottaa mitään tähtitieteellistä tarkkuutta. Kello on niiltä ajoilta, jolloin vielä uskottiin, että maa on maailmankaikkeuden napa ja että aurinko ja tähdet kiertävät sitä. Siitä huolimatta se on kellonrakennuksen ja insinööritaidon mestarinäyte (ks. sivun 23 tekstiruutua). *

Keskustoria reunustavat talot ovat tavattoman kauniita ja kaikki erilaisia. Tori on  niin suuri, että se näyttää avaralta väenpaljoudesta huolimatta. Nähtävää on paljon. Älä kiirehdi eteenpäin vaan katso opaskirjastasi, mitä ympärilläsi oikein on. Valtava kirkko, jossa on kaksi vierekkäistä tornia ja lisäksi monia pienempiä torneja, on nimeltään Týnin kirkko, ja se on peräisin vuodelta 1365. Tämän ainutlaatuisen torin upeista rakennuksista, kuten rokokootyylisestä Golz-Kinskýn palatsista, olisi paljon kerrottavaa, jos vain tila sen sallisi.

Torin keskellä on tšekkiläisen uskonpuhdistajan Jan Husin (1372–1415) suuri patsas. Tämä katolinen pappi sai muiden pappien vihat päälleen, kun hän rohkeni paljastaa papiston turmeltuneen moraalin ja nousi vastustamaan anekauppaa. Husille luvattiin Konstanzin kirkolliskokoukseen turvallinen saapuminen ja poistuminen, jos hän tulisi sinne selittämään näkemyksiään, mutta hänet tuomittiinkin kerettiläisyydestä ja poltettiin roviolla.

Prahan juutalainen menneisyys

Neljäs ehdottomasti näkemisen arvoinen alue on juutalainen kaupunginosa, Josefov. Se nimettiin Josef II:n mukaan vuonna 1784, jolloin juutalaisten syrjintä hieman lieveni. Yksi sen nähtävyyksistä on Vanhauusi synagoga, Staronová, joka rakennettiin vuoden 1270 paikkeilla. Se on Euroopan vanhin edelleen käytössä oleva synagoga ja Prahan ensimmäisiä goottilaisia rakennuksia. Synagogaan pääsee sisään, ja jos katsoo tarkkaan ympärilleen, voi nähdä Jumalan nimen heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna – mutta älä vain yritä valokuvata mitään. Ellet tottele kuvauskieltoa, saatat joutua ulos vartijan saattamana.

Samoilla kulmilla voi katsoa porttien läpi  myös vanhalle juutalaiselle hautausmaalle, jossa on tuhansia hautakiviä hepreankielisine teksteineen. Lähellä sijaitsee juutalaisten raatihuone, jossa on kaksi kelloa: toisessa on roomalaiset numerot ja toisessa heprealaiset kirjaimet.

Pinkasin synagoga ”on nykyään niiden 77297 böömiläisen ja määriläisen juutalaisen muistomerkki, jotka kuolivat natsien kaasukammioissa”. Heidän sekä 36000 prahalaisen juutalaisen nimet on kirjoitettu synagogan sisäseiniin. (Prague Art and History.)

Ikivanha ”Uusi kaupunki”

Viimeinen alue, jolla käymme, on ”Uusi kaupunki”, Nové Město. Vaikka sitä sanotaan uudeksi, sen perusti Kaarle IV jo vuonna 1348, jolloin hän järjesti siellä hevosmarkkinoita. Kuuluisin maamerkki on Václavin aukio, jota pidetään ”nykypäivän Prahan liikekeskuksena”. Aukion reunalla on muutamia jugendtaloja, kuten kaunis Hotel Evropa, mutta kiinnostavin nähtävyys on Venceslaus Pyhän ratsastajapatsas, joka on vuodelta 1912.

Prahan-käynnillä ei pidä unohtaa myöskään sen kulttuuriperintöä, varsinkaan musiikin saralla. Muista siis käydä kansallisteatterissa ja valtionoopperassa. Miljoonat klassisen musiikin ystävät on kuunnelleet Antonín Dvořákin sinfonian ”Uudesta maailmasta”. Tälle säveltäjälle omistettu museo sijaitsee punaisen ja okran värisessä barokkihuvilassa. ”Tšekkiläisen musiikin isänä” tunnettu Bedřich Smetana oli ”säveltäjä, jolla on aito tšekkiläinen sydän”, kuten Franz Liszt kirjoitti. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat sinfonisten runojen sarja ”Má Vlast” (”Isänmaani”) ja siitä osa nimeltä ”Moldau”, joka kuvailee tämän Prahan läpi virtaavan joen näkymiä. Smetana-museo sijaitsee vanhankaupungin rannalla.

Prahassa on valtavasti kiinnostavaa katseltavaa! Se on nähtävä omin silmin. Tule tutustumaan tuhannen vuoden historiaan ja kulttuuriin!

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Tähtitieteellinen kello

Kelloon kuuluu kolme kokonaisuutta. Tasatunnein ylinnä olevat kaksi ikkunaa aukeavat ja esiin tulevat perä perää 12 apostolia. Juudas Iskariot ja Jaakob, Alfeuksen poika, on kiinnostavasti korvattu Paavalilla ja Barnabaalla, joita ei Raamatussa lueta 12 apostolin joukkoon. Näiden hahmojen alapuolella on luuranko, Kuolema. Se aloittaa näytöksen juuri ennen kuin apostolit ilmaantuvat. Sillä on vasemmassa kädessään tiimalasi, jonka se nostaa ylös ja sitten kääntää ympäri. Kellon reunoilla liikkuvat myös kiekuva kukko, päätään puistava Turkkilainen, peiliin katsova Turhamaisuus sekä Saituri ahneen koronkiskurin hahmossa.

Tähtitieteellinen kello näyttää kolmea aikaa: vanhaa böömiläistä aikaa arabialaisin numeroin, nykyistä aikaa roomalaisin numeroin ja babylonialaista aikaa, jossa päivänvalon aika jakautuu 12 osaan. Tämän koristeellisen kellon tutkimiseen täytyy selvästikin varata aikaa!

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Prahan keskusta

Prahan linna ja Hradčany

”Pieni puoli”

Moldau

Juutalaiskortteli

Vanhakaupunki

”Uusi kaupunki”

[Kuva s. 22]

Heprealainen teksti sisältää Tetragrammin

[Kuva s. 24]

Jugendpalatsi jossa barokkikoristeita

 [Kuva s. 24, 25]

Kaarlensilta

[Kuva s. 25]

Vanhankaupungin raatihuoneen kellotorni sekä Pyhän Nikolauksen kirkko

[Kuva s. 25]

Näkymä Pyhän Vituksen katedraalin sisältä

[Kuva s. 25]

Václavin aukio