Pygmien opissa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KESKI-AFRIKAN TASAVALLASTA

”Ottakaa kengät jalasta. Kävelemme vedessä ja sitten norsujen polkua pitkin. Noudattakaa tarkasti ohjeitani. Jos kohtaamme gorillan, kyyristykää matalaksi älkääkä katsoko sitä silmiin. Jos kohtaamme norsun, seisokaa liikkumatta.”

ISTUSKELEMME ravintolan terassilla ja mietimme kaikkea sitä, mitä olemme juuri nähneet. Edessämme virtaa Sanghajoki, ja sen toiselta rannalta alkaa kaunis, tiheäkasvuinen metsä. Olemme Bayangan kaupungissa Keski-Afrikan tasavallan eteläkärjessä, joka jää Kamerunin ja Kongon tasavallan väliin (ks. sivun 19 karttaa).

Tulomatkan rasitukset unohtuivat heti kun olimme saapuneet Dzanga-Ndokin kansallispuiston informaatiopisteeseen. Puisto sijaitsee 480 kilometrin päässä maan pääkaupungista Banguista, ja tänne päästäksemme ajoimme lähes 11 tuntia kapeaa tietä pitkin. Paikoin tietä reunustivat bambutiheiköt. Ngoton kaupungin kohdalla meidän piti ylittää joki hyvin epätavallisella lautalla. Siinä ei ollut moottoria, vaan se liukui pelkän joen virtauksen avulla, vaijeriin kytkettynä. Muutaman nuoren miehen tehtäväksi jäi vain ohjata lautta paikoilleen.

Myöhemmin ylitimme Bambiojoen pitkin kelluvaa siltaa, joka kätevästi mukautuu kuivan ja sadekauden vaihteleviin vedenkorkeuksiin. Seutu on hyvin kaunista, ja saamme nähdä eläimiä luonnollisessa ympäristössään sekä tavata akka-heimon pygmejä *, jotka elävät yhä perinnäiseen tapaan.

 Haluaisitko lähteä mukaamme tälle jännittävälle retkelle, ainakin mielikuvituksen siivin? Meillä on oppaanamme pygmi, jonka nimi on Benoît. Suuntaamme ensin hänen kotikyläänsä, jossa seuraamme liittyy kaksi luonnonparantajaa, Germaine ja Valérie. Meillä riittää ihmettelemistä, kun he esittelevät meille rohtoina käytettäviä metsäkasveja.

Parantavia kasveja

Ajettuamme hetken metsätietä pitkin uudet matkatoverimme pyytävät meitä pysäyttämään auton ja seuraamaan heitä metsään jalkaisin. He raivaavat tietä viidakkoveitsillään, ja me yritämme parhaamme mukaan pysyä heidän kintereillään. Ensimmäisen yllätyksen tarjoaa mo nzambu nzambu -köynnöskasvi. Oppaamme katkovat siitä nopeasti puolen metrin pätkiä, ja juomme kasvista vuotavaa nestettä. Se on puhdasta ja raikasta ja vie janon.

Vähän matkan päässä meille näytetään guavapuun lehteä. Pygmit keittävät guavan lehdistä teetä, jota käytetään yskänlääkkeenä. Eräs toinen puu, ofuruma, tuottaa vaaleaa maitiaisnestettä, joka tepsii erinomaisesti silmätulehduksiin. Kysymme, mahtaako käärmeenpuremaan olla jotain rohtoa. ”Totta kai. Survomme bolo-liaanin lehtiä murskaksi ja panemme sitä pureman päälle”, meille vastataan. Näemme joka askeleella kasveja, joilla oppaidemme mukaan on parantavia ominaisuuksia. Niillä parannetaan haavoja, poistetaan suolistoloisia sekä hoidetaan korvatulehduksia, hampaissa olevia reikiä ja jopa hedelmättömyyttä.

Näillä ihmisillä, joita joskus pidetään alkukantaisina, on meille paljon opetettavaa. Pitkin matkaa kaksi luonnonparantajaa tekevät ”ruokaostoksia”: he poimivat mukaansa sieniä, luonnonvaraista salaattia sekä juuria, joita voi käyttää valkosipulin tapaan. Jotkin lehdet ovat varmaan todella hyviä, koska ne katoavat suihin saman tien! Tulee olemaan todella mahtavaa oppia koko ajan uutta Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa! (Jesaja 65:17; 2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:1–4.)

Nuolupaikka yhteiskäytössä

Iltapäivällä menemme katsomaan metsänorsuja nuolupaikalle, ja matkalla oppaamme antaa meille kirjoituksen alussa esitetyt ohjeet. Mikä nuolupaikka oikein on? Se on suuri aukea, jolla on paljon joillekin eläimille maistuvia kivennäissuoloja. Sinne kokoontuu päivittäin metsänorsuja, puhveleita, antilooppeja, suurikokoisia pensselisikoja ja muita eläimiä.

Metsän tiheyden vuoksi eläimiä on hyvin vaikea nähdä, ja siksi nuolupaikan reunalle on rakennettu katselutasanne. Sille päästäksemme meidän on kuitenkin ylitettävä suo, jolla vesi ulottuu puolireiteen. Oppaamme kuuntelee tarkasti ääniä ympärillämme ja tarkistaa säännöllisin väliajoin, että pysymme hänen kannoillaan. Mitä varten? Koska norsut käyttävät joskus samaa polkua!

Tasanteella katselemme eläimiä kaikessa rauhassa. Aukiolla on yli 80 norsua, joitakin puhveleita ja muutama antilooppi. Paikalla on myös tiedenainen, joka on tutkinut norsuja 11 vuotta. Hän kertoo: ”Niillä kaikilla on oma luonne. Olen luetteloinut 3000 yksilöä, joista 700 tunnen nimeltä.” Valitettavasti metsänorsun syöksyhampaat ovat erittäin haluttua sinettileimasimien raaka-ainetta. * Tällaisilla norsunluisilla leimasimilla painettuja sinettejä käytetään  joissakin Aasian maissa allekirjoituksena asiakirjoissa ja maalauksissa.

Verkkopyyntiä

Seuraavana aamuna lähdemme kymmenen metsästäjän mukaan katsomaan verkkopyyntiä. Noilla miehillä ja naisilla on mukanaan liaaneista tehtyjä verkkoja, joista kukin on noin 20 metriä pitkä ja runsaan metrin levyinen. Tunkeudumme syvemmälle viidakkoon, ja ryhmä levittää toisiinsa yhdistetyt verkot auki ja pingottaa ne kireälle noin kahdensadan metrin matkalle. Sitten metsästäjät hajaantuvat tämän esteen ympärille laajaksi piiriksi, ja palatessaan takaisin he ravistelevat oksia ja pitävät kovaa ääntä ajaakseen lähistöllä mahdollisesti liikkuvat eläimet verkkoihin. Tällä paikalla saalista ei tule. Metsästäjät kokoavat verkot, menevät syvemmälle metsään ja toistavat saman. Paikkaa saatetaan vaihtaa pyynnin aikana kymmenenkin kertaa.

Aamupäivän lopulla olemme aivan poikki. Pygmit ovat nähneet kolme sinisukeltaja-antilooppia, mutta niitä ei saatu verkkoihin. Meitä ei kuitenkaan kiinnosta niinkään eläinten saaminen verkkoon kuin se, että saamme tutustua kekseliäisiin menetelmiin, joiden avulla ihmiset pysyvät täällä hengissä vähin välinein ja ilman mitään teollistuneen maailman työkaluja. Siksi emme ole yhtään pettyneitä, sillä se mitä näimme, oli jo sinänsä elämys.

Kanootilla Sanghalla

Kenestäpä ei olisi mukavaa lipua äänettömästi vedenpintaa pitkin? Vielä jännittävämpää se on puunrungosta koverretulla kanootilla, jossa ollaan melkein veden tasalla. Iltapäiväretkellämme näemme harmaahaikaroita ja lukuisia muita värikkäitä, toinen toistaan kauniimpia lintuja. Jotkin niistä pyrähtelevät oksalta toiselle pitkin joenvartta, niin että näyttää siltä kuin ne seuraisivat meitä soljuessamme eteenpäin.

Paikoin näemme simpansseja, jotka hyppivät liaanilta toiselle ihan vain huvin vuoksi – tai ehkä ne haluavatkin huvittaa meitä! Oppaamme Alain Patrick meloo rivakasti viedäkseen meidät vielä muutama sata metriä pitemmälle, missä hän edellisenä päivänä näki virtahepoja. Näyttäytyvätkö ne tänään? Ikävä kyllä ne ovat siirtyneet jonnekin muualle. Mutta ylimääräisellä osuudella pääsemme näkemään useita joenvarren kyliä ja ihastelemme monia lapsia, jotka ohjailevat omia pieniä kanoottejaan hämmästyttävän näppärästi. Emme varmasti koskaan unohda tätä Sanghajoen-kanoottiretkeä.

Kotimatkan ajatuksia

Ajaessamme takaisin kohti Banguita mieleemme palaa lukemattomia näkymiä ja muistoja. Monet asiat ovat tehneet meihin suuren vaikutuksen, ja toiset ovat herättäneet meissä hämmästystä. Emme koskaan unohda varsinkaan pygmien ja metsän välillä vallitsevaa sopusointua tai sitä, miten viisaasti he käyttävät hyödykseen kaikkea, mitä ympäröivä luonto tarjoaa.

Lisäksi vaikka emme ehtineet nähdä kaikkea, saimme vierailla ainutlaatuisessa paikassa, missä liikkuu metsänorsuja, gorilloja, simpansseja, virtahepoja, antilooppeja, panttereita sekä värikkäitä lintuja ja perhosia. Dzanga-Sanghan ja Dzanga-Ndokin luonnonpuistojen tiheiden metsien suojissa elää noin 7000 kasvilajia ja 55 nisäkäslajia.

Kaikki tämä verraton monimuotoisuus tuo mieleemme seuraavan raamatunkohdan: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.” (Psalmit 104:24.) Unohtumaton oppituntimme on vahvistanut päätöstämme noudattaa saman psalmin sanoja: ”Tahdon laulaa Jehovalle läpi elämäni, tahdon antaa sävelmän soida Jumalalleni niin kauan kuin olen. Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa. Minä puolestani tulen iloitsemaan Jehovassa.” (Psalmit 104:33, 34.)

[Alaviitteet]

[Kartat s. 19]

(Ks. painettu julkaisu)

KAMERUN

KONGON TASAVALTA

KESKI-AFRIKAN TASAVALTA

Bangui

Bayanga

Dzanga-Ndokin kansallispuisto

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

© Jerry Callow/Panos Pictures