Ympäristön pelastaminen – mitä on saatu aikaan?

TŠERNOBYL, Bhopal, Valdez, Three Mile Island. Nämä nimet tuovat luultavasti mieleen ympäristökatastrofit, joita on sattunut eri puolilla maailmaa. Jokainen niistä muistuttaa meitä siitä, että ympäristö on joutunut hyökkäyksen kohteeksi.

Lukuisat laitokset ja yksityishenkilöt ovat esittäneet varoituksia. Jotkut ovat tehneet kantansa julkisesti tunnetuksi. Muuan englantilainen kirjastonhoitaja kiinnitti itsensä ketjuin puskutraktoriin vastustaakseen tien rakentamista erään ekologisesti herkän alueen läpi. Kaksi australialaista aboriginaalinaista  johti kampanjaa, jossa vastustettiin uraanin louhimista eräästä kansallispuistosta. Louhintatyöt keskeytettiin. Tällaisia hyvää tarkoittavia tekoja ei ole aina katseltu suopein silmin. Esimerkiksi eräs neuvostohallituksen alaisuudessa toiminut merikapteeni oli huolissaan uponneiden ydinsukellusveneiden säteilyvuodoista. Kun hän julkisti sukellusveneiden sijaintipaikat, hänet pidätettiin.

Ympäristöuhkista ovat varoittaneet myös monet järjestöt, esimerkiksi YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma ja Greenpeace. Jotkut ilmoittavat ympäristöongelmista silloin, kun ne sattuvat liittymään heidän työhönsä. Toiset taas ovat ottaneet tehtäväkseen pitää ympäristökysymykset etualalla. Greenpeace tunnetaan siitä, että se lähettää aktivisteja paikkoihin, joissa ympäristöasioista on tullut polttava kysymys, ja kiinnittää yleisön huomion esimerkiksi ilmakehän lämpenemiseen, uhanalaisiin lajeihin ja eläinten ja kasvien geneettisen muuntelun vaaroihin.

Jotkut aktivistit sanovat, että he käyttävät ”omaperäisiä vastustusmenetelmiä paljastaakseen maailmanlaajuisia ympäristöongelmia”. He esimerkiksi saattavat kiinnittää itsensä ketjuilla sahalaitoksen portteihin protestoidakseen aarniometsien hävittämistä vastaan. Kun muuan valtio oli rikkonut valaanpyyntikieltoa, aktivisteja ilmaantui kyseisen maan lähetystöihin päässään valtavan suuret silmämunat osoittaakseen, että valtion toimia tarkkailtiin.

Esiin nostettavista kysymyksistä ei ole pulaa. Yksilöt ja järjestöt ovat varoittaneet toistuvasti esimerkiksi veden saastumisen vaaroista. Tilanne näyttää silti hyvin synkältä. Miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta juomavettä. Time-lehden mukaan ”vedestä johtuviin sairauksiin kuolee vuosittain 3,4 miljoonaa ihmistä”. Ilman saastuminen on vastaavanlainen ongelma. The State of World Population 2001 -julkaisussa kerrotaan, että ”ilmansaasteet tappavat vuosittain arviolta 2,7–3,0 miljoonaa ihmistä”, ja lisätään, että ”ulkoilman saastuminen vahingoittaa yli 1,1:tä miljardia ihmistä”. Julkaisussa mainitaan esimerkiksi, että ”pienhiukkassaaste on syynä kymmeneen prosenttiin eurooppalaisten lasten hengityselinsairauksista”. Varoituksista ja tähänastisista ponnisteluista huolimatta näihin elämän välttämättömyyksiin liittyvät ongelmat ovat vain pahentuneet.

Monista tilanne vaikuttaa järjenvastaiselta. Koskaan aiemmin ei ole ollut tarjolla yhtä paljon tietoa ympäristöasioista eikä yhtä paljon ympäristön puhtaudesta kiinnostuneita yksilöitä ja järjestöjä kuin nykyään. Ongelmia ratkomaan on perustettu valtion elimiä, ja niiden käsittelemiseen on käytettävissä enemmän tekniikkaa kuin koskaan ennen. Silti tilanne ei näytä paranevan. Mistä se johtuu?

Yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin

Teollisen kehityksen tarkoitus on ollut helpottaa elämäämme. Joissakin suhteissa näin on käynytkin. Tämä samainen ”kehitys” on kuitenkin myös pahentanut ympäristöongelmia. Annamme arvoa teollisille keksinnöille ja edistysaskeleille, mutta teolliset tuotteet ja niiden käyttö ovat turmelleet maapalloa.

Esimerkkinä tästä ovat moottoriajoneuvot, jotka ovat nopeuttaneet ja helpottaneet  matkustamista. Harva haluaisi palata hevoskärryjen aikakaudelle. Nykyaikainen liikenne on kuitenkin myötävaikuttanut monien ongelmien syntyyn. Yksi niistä on ilmakehän lämpeneminen. Ihmiset ovat muuttaneet ilmakehän kemiallista koostumusta käyttämällä keksintöjä, jotka syytävät ilmaan miljoonia tonneja erilaisia kaasuja. Näiden kaasujen sanotaan olevan syynä ilmakehän lämpenemistä aiheuttavaan kasvihuoneilmiöön. Sadan viime vuoden aikana lämpötilat ovat nousseet. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) kertoo, että 1900-luvun 10 lämpimintä vuotta osuivat tuon vuosisadan 15 viimeisen vuoden jaksoon. Jotkut tiedemiehet arvioivat, että maapallon keskilämpötila voi nousta tämän vuosisadan aikana 1,4–5,8 astetta.

Korkeampien lämpötilojen odotetaan taas aiheuttavan muita ongelmia. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite on pienentynyt. Vuoden 2002 alkupuolella hajosi kappaleiksi Etelämantereella sijainnut 3250 neliökilometrin suuruinen jäälautta. Merien pinta voi nousta merkittävästi tällä vuosisadalla. Tämä voi johtaa asuin- ja viljelyalueiden menettämiseen, sillä kolmasosa maailman väestöstä asuu lähellä merta. Merien pinnannoususta voi aiheutua myös suuria vaikeuksia rannikkokaupungeille.

Tiedemiehet uskovat, että korkeampien lämpötilojen vuoksi sademäärät kasvavat ja rajut myrskyt yleistyvät. Jotkut ovat sitä mieltä, että vuonna 1999 Ranskassa 90 ihmishenkeä vaatinut ja 270 miljoonaa puuta turmellut ankara myrsky ja muut samantapaiset myrskyt ovat olleet vain esimakua tulevasta. Jotkut muut tutkijat taas ajattelevat, että ilmastomuutokset johtavat sairauksien, esimerkiksi malarian, denguekuumeen ja koleran, leviämiseen.

Auto on esimerkki siitä, miten monimutkaisia tekniikan vaikutukset ovat. Keksinnöt, jotka hyödyttävät ihmisiä yleensä, voivat aiheuttaa samalla suuren määrän ongelmia, jotka vaikuttavat moniin elämän alueisiin. ”Inhimillisen kehityksen raportti 2001” sanoo paikkansa pitävästi: ”Jokainen tekniikan edistysaskel tuo etuja ja riskejä, joista osaa on vaikea ennakoida.”

Usein ympäristöongelmia yritetään ratkaista tekniikan itsensä avulla. Esimerkiksi ympäristönsuojelijat ovat jo pitkään tuominneet torjunta-aineiden käytön. Kun alettiin tuottaa sellaisia geenimuunneltuja kasveja, joiden ansiosta torjunta-aineita tarvittaisiin vähemmän tai ei ollenkaan, näytti siltä, että tekniikan avulla oli löytynyt hyvä ratkaisu. Tuhohyönteisiä maissiviljelmiltä karkottavan Bt-maissin osalta havaittiin kuitenkin, että se voi tappaa myös monarkkiperhosia. Joskus ”ratkaisu” tuottaa siis päinvastaisia tuloksia ja voi aiheuttaa lisää ongelmia.

Voivatko hallitukset auttaa?

Koska ympäristön tuhoutuminen on valtavan suuri ongelma, tilanteen korjaamiseksi vaadittaisiin hallitusten yhteistoimintaa. Joissakin tapauksissa hallitusten edustajat ovat osoittaneet kiitettävää rohkeutta ja ehdottaneet ympäristöä säästäviä ratkaisuja. Todelliset voitot ovat silti olleet harvassa.

Esimerkistä käy kansainvälinen huippukokous, joka pidettiin Japanissa vuonna 1997. Valtiot kiistelivät sanamuodoista laatiessaan sopimusta päästöistä, joiden sanotaan aiheuttavan ilmakehän lämpenemistä. Lopulta sopimukseen päästiin, mikä oli monille yllätys. Sopimusta sanotaan Kioton pöytäkirjaksi. Korkean elintason alueet, kuten Euroopan unioni, Japani ja Yhdysvallat, leikkaisivat päästöjään vuoteen 2012 mennessä 5,2 prosenttia. Se kuulosti hyvältä. Vuoden 2001 alkupuolella Yhdysvaltain hallitus kuitenkin ilmoitti irtautuvansa Kioton pöytäkirjasta. Tämä on herättänyt paljon ihmetystä, sillä Yhdysvaltojen osuus maailman päästöistä on neljännes, vaikka siellä asuu vain viisi prosenttia maailman väestöstä. Muutkin valtiot ovat hidastelleet sopimuksen ratifioinnissa.

Edellä olevasta käy ilmi, miten vaikeaa valtioiden on saada aikaan merkityksellisiä ratkaisuja. On vaivalloista saada hallituksia saman pöydän ääreen, ja niiden on vaikea päästä yksimielisyyteen siitä, miten ongelmiin pitäisi käydä käsiksi. Silloinkin kun sopimuksia allekirjoitetaan, jotkut osapuolista vetäytyvät myöhemmin sitoumuksistaan.  Toiset huomaavat, että sopimuksia on vaikea panna täytäntöön. Joistakin hallituksista tai yrityksistä taas tuntuu, etteivät ne voi ottaa kannettavakseen ympäristön puhdistamisesta aiheutuvia kustannuksia. Joissakin paikoissa on kyse yksinkertaisesti ahneudesta. Kauppamaailman voimakkaat jätit painostavat hallituksia, jotta nämä eivät ryhtyisi sellaisiin toimiin, jotka syövät liikevoittoja. Kokemuksesta tiedetään, että monet yritykset pyrkivät ottamaan maaperästä irti kaiken,  minkä voivat, seurauksista välittämättä.

Asiaa mutkistaa vielä se, että tiedemiehet eivät ole yhtä mieltä maapallon saastumisen vaikutuksista. Siksi valtioiden päättäjät eivät ehkä tiedä, miten paljon heidän pitäisi rajoittaa talouskasvua pitääkseen kurissa ongelman, joka ei ehkä olekaan niin suuri kuin he luulevat.

Ihmiskunta on tukalassa tilanteessa. Jokainen tietää, että ongelma on olemassa ja että sille pitäisi tehdä jotain. Jotkin maat tekevät asian hyväksi tunnollisesti työtä, mutta useimmat ympäristöongelmat pahenevat. Tuleeko maapallosta väistämättä paikka, jossa ihminen ei voi asua? Tarkastelemme tätä kysymystä seuraavaksi.

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

MELUSAASTE

On saastetta, jota ei voi nähdä mutta jonka voi kuulla, nimittäin melusaastetta. Asiantuntijoiden mukaan siitäkin on syytä olla huolissaan, sillä se voi aiheuttaa huonokuuloisuutta, stressiä, korkeaa verenpainetta ja unettomuutta ja heikentää työtehoa. Lapsilla, jotka käyvät koulua meluisassa ympäristössä, voi ilmetä lukemisvaikeuksia.

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

METSIEN HÄVITTÄMINEN KASVATTI ROTTAKANTAA

Kun rottien määrä kasvoi rajusti 15:ssä Samarin saaren kaupungissa Filippiineillä, tilanteesta syytettiin eräässä hallituslähteessä metsien hävittämistä. Metsien huvetessa vähenivät myös rottia syövät eläimet ja rottien ravinnonlähteet. Niinpä nämä jyrsijät lähtivät etsimään ravintoa tiheämmin asutuilta alueilta.

[Lähdemerkintä]

© Michael Harvey/Panos Pictures

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

MYRKYLLISTEN JÄTTEIDEN UHREJA?

Kolmen ja puolen kuukauden ikäisellä Michaelilla todettiin neuroblastooma, eräs syövän muoto. Jos kyseessä olisi ollut yksittäinen tapaus, asiassa ei ehkä olisi ollut mitään epätavallista. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että samalla pienellä alueella oli sata muutakin lasta, joilla oli syöpä. Monet vanhemmat pelästyivät. Jotkut ajattelivat, että ehkä syöpätapausten suhteettoman suuri määrä oli yhteydessä alueella toimiviin kemian alan yrityksiin. Muuan tutkimus paljasti, että itsenäinen jätteenkuljetusyritys oli vienyt erään yrityksen myrkkytynnyreitä entiselle kanafarmille, ja toisinaan tynnyrien sisältö oli kaadettu maahan. Tutkijat löysivät myrkkyjäämiä alueen kaivoista. Vanhemmille tuli väkisinkin mieleen, mahtoiko tämä olla syynä heidän lastensa sairastumiseen.

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

MYRKYLLISET KEMIKAALIT

Toisen maailmansodan jälkeen suljettiin laivoihin 120000 tonnia myrkyllisiä aineita, pääasiassa fosgeenia ja sinappikaasua, ja sitten laivat upotettiin mereen, osa Pohjois-Irlannin luoteispuolelle. Venäläisten tiedemiesten mukaan nyt on olemassa vaara, että nämä aineet vuotavat mereen.

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

ILMANSAASTEET TAPPAVAT

Maailman terveysjärjestö (WHO) sanoo, että ilmansaasteet aiheuttavat vuosittain 5–6 prosenttia kaikista maailman kuolemantapauksista. Yksistään Ontariosta Kanadasta kerrotaan, että asukkailta kuluu miljardi dollaria saastuneesta ilmasta johtuvien terveyskulujen ja työstä poissaolojen vuoksi.

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

KORALLIRIUTTOJA KUOLEE

Jotkut Kaakkois-Aasian kalastajat tainnuttavat kaloja syanidiliuoksen avulla, minkä ansiosta niitä on helppo pyydystää. Myrkky huuhtoutuu kaloista, joten ne ovat syötäviä. Mutta se jää meriveteen ja tappaa koralliriuttoja.

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

PITÄISIKÖ KÄYTTÄÄ SUU-NENÄSUOJUSTA?

Asiaweek-lehdessä kerrotaan, että suuri osa aasialaiskaupunkien ilmansaasteista on peräisin autojen pakokaasuista. Suurimpia saastuttajia ovat diesel- ja kaksitahtimoottorit, jotka syytävät ilmaan suuret määrät pienhiukkasia. Nämä aiheuttavat monenlaisia terveysongelmia. Lehdessä sanotaan: ”Taiwanin johtava saastumisen vaikutuksiin erikoistunut asiantuntija, tri Chan Chang-chuan sanoo, että dieselpakokaasut aiheuttavat syöpää.” Jotkut aasialaiskaupunkien asukkaat yrittävät suojella itseään kirurgisen suu-nenäsuojuksen avulla. Onko siitä apua? Chan Chang-chuan sanoo: ”Tällaiset suojukset ovat tehottomia. Yksinkertainen suojus ei suodata suurta osaa siitä saasteesta, joka ilmenee kaasuina ja hienojakoisina hiukkasina. Sitä paitsi – – ne eivät ole ilmatiiviitä. Ne tuudittavat siis vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen.”

[Kuva s. 7]

Ympäristöä yritetään pelastaa istuttamalla uutta metsää

[Kuvien lähdemerkinnät s. 8]

AFP/Getty Images; ylhäällä vasemmalla: The Trustees of the Imperial War Museum, London (IWM H 42208); ylhäällä oikealla: Howard Hall/howardhall.com