Omaksuin Jumalan näkemyksen verestä

Lääkäri kertoo tarinansa

OLIN sairaalan luentosalissa esittämässä lääkäreille tiivistelmää ruumiinavauksen tuloksista. Potilaalla oli ollut pahanlaatuinen kasvain, ja sanoin: ”On pääteltävissä, että välitön kuolinsyy oli hemolyysi [punasolujen hajoaminen] ja munuaisten äkillinen vajaatoiminta, jotka johtuivat monien veriyksiköiden siirrosta.”

Muuan professori nousi ylös ja huusi vihaisena: ”Väitättekö, että annoimme vääränlaista verta?” Vastasin: ”En tarkoittanut sitä.” Näytin diakuvia, joissa näkyi pieniä osia potilaan munuaisesta, ja jatkoin: ”Munuaisessa näkyy useiden punasolujen lyysi [hajoaminen], joka selvästikin aiheutti munuaisen äkillisen vajaatoiminnan.” * Ilmapiiri kiristyi ja suuni kuivui. Olin nuori lääkäri ja hän oli professori, mutta silti katsoin, etten voinut antaa periksi.

Tämän tapauksen aikaan en ollut Jehovan todistaja. Synnyin vuonna 1943 Sendaissa Pohjois-Japanissa. Isäni oli ollut patologi ja psykiatri, ja siksi minäkin päätin lähteä opiskelemaan lääketiedettä. Vuonna 1970, kun olin toista vuotta lääketieteellisessä tiedekunnassa, menin naimisiin Masuko-nimisen nuoren naisen kanssa.

Patologiksi

Masuko elätti meitä käymällä ansiotyössä, kunnes sain opiskeluni loppuun. Lääketiede  kiinnosti minua valtavasti; ihmisruumis herätti minussa suurta ihailua. Siitä huolimatta en koskaan ajatellut Luojan olemassaoloa. Uskoin, että lääketieteellinen tutkimus antaisi elämälleni tarkoituksen. Valmistuttuani lääkäriksi jatkoin opintoja patologian saralla, jolla tutkitaan tautien luonnetta, syitä ja vaikutuksia.

Kun tein ruumiinavauksia syöpään kuolleille potilaille, aloin epäillä verensiirtojen hyödyllisyyttä. Pitkälle kehittynyt syöpä voi aiheuttaa potilaassa anemiaa verenvuodon johdosta, ja koska kemoterapia pahentaa anemiaa, lääkärit määräävät tällaisille potilaille usein verensiirtoja. Minä kuitenkin epäilin, että ne vain saisivat syövän leviämään entisestään. Nykyään tiedetään, että verensiirrot heikentävät elimistön vastustuskykyä, mikä voi lisätä kasvaimen uusiutumisen todennäköisyyttä ja syöpäpotilaiden kuolleisuutta. *

Alussa mainitsemani tapaus sattui vuonna 1975. Professori oli vastannut potilaasta, jolle olin tehnyt ruumiinavauksen, ja hän oli hematologi, veritautien asiantuntija. Ei siis ollut ihme, että hän raivostui, kun sanoin, että potilas oli kuollut verensiirron takia. Jatkoin kuitenkin esitystäni, ja vähitellen hän rauhoittui.

Ei sairauksia eikä kuolemaa

Näihin aikoihin eräs iäkäs nainen, Jehovan todistaja, tuli ovellemme ja tapasi vaimoni. Hän käytti puhuessaan sanaa ”Jehova”, ja vaimoni kysyi, mitä se tarkoitti. Todistaja vastasi: ”Jehova on tosi Jumalan nimi.” Masuko oli lukenut Raamattua pienestä pitäen, mutta hänen Raamatussaan Jumalan nimi oli korvattu sanalla ”Herra”. Nyt hän oppi, että Jumala on persoona, jolla on nimi!

Masuko alkoi heti tutkia Raamattua tuon todistajan kanssa. Kun tulin töistä yhden aikaan yöllä, vaimoni kertoi minulle innoissaan: ”Raamatussa sanotaan, että sairaudet ja kuolema tullaan hävittämään!” Vastasin, että sehän olisi hienoa. Hän jatkoi: ”Toivon, ettet tuhlaisi aikaasi, sillä uusi maailma tulee pian.” Ymmärsin hänen sanansa siten, että hän halusi minun jättävän lääkärin työt, mikä sai minut suuttumaan, ja välimme kiristyivät.

Vaimoni ei kuitenkaan luopunut toivosta minun suhteeni. Hän etsi rukouksen hengessä sopivia raamatunkohtia ja näytti niitä minulle. Varsinkin Saarnaajan 2:22, 23:n sanat koskettivat minua: ”Mitä ihminen lopulta saa kaikesta kovasta työstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän tekee kovasti työtä auringon alla? – – yölläkään hänen sydämensä ei asetu levolle. Tämäkin on pelkkää turhuutta.” Tämä päti minun työhöni: omistauduin lääketieteelliseen tutkimukseen yötä päivää saamatta siitä todellista tyydytystä.

Eräänä sunnuntaiaamuna heinäkuussa 1975, kun vaimoni lähti Jehovan todistajien valtakunnansalille, päätin yhtäkkiä lähteä sinne itsekin. Se oli hänelle täydellinen yllätys. Minut otettiin lämpimästi vastaan, ja kävin siitä pitäen kokouksissa joka sunnuntai. Noin kuukauden kuluttua aloin tutkia Raamattua erään  todistajan kanssa. Kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun Jehovan todistajat olivat ensimmäisen kerran tulleet ovellemme, vaimoni meni kasteelle.

Omaksun Jumalan näkemyksen verestä

Sain pian tietää, että Raamattu käskee kristittyjä ’karttamaan verta’ (Apostolien teot 15:28, 29; 1. Mooseksen kirja 9:4). Minun ei ollut vaikea omaksua Jumalan näkemystä verestä, olinhan jo valmiiksi epäillyt verensiirtojen hyödyllisyyttä. * Ajattelin, että jos kerran Luoja on olemassa ja hän sanoo näin, niin sen täytyy olla oikein.

Opin myös, että sairauksien ja kuoleman pohjimmainen syy on Aadamilta peritty syntisyys (Roomalaisille 5:12). Tutkin siihen aikaan valtimonkovettumistautia. Iän myötä valtimot kovettuvat ja ahtautuvat, mikä voi aiheuttaa muun muassa sydäntauteja, aivoverenkiertohäiriöitä ja munuaistauteja. Peritty epätäydellisyys oli tälle järkevä selitys. Sen jälkeen innostukseni lääketiedettä kohtaan alkoi vähentyä. Ainoastaan Jehova Jumala voi poistaa sairaudet ja kuoleman!

Maaliskuussa 1976, tutkittuani Raamattua seitsemän kuukautta, lopetin tutkimukseni yliopistollisessa sairaalassa. Pelkäsin, etten voisi enää koskaan toimia lääkärinä, mutta sainkin työtä toisesta sairaalasta. Kävin kasteella toukokuussa 1976. Päätin, että paras tapa käyttää elämääni olisi palvella kokoaikaisena evankelistana eli tienraivaajana, ja aloitin tämän palveluksen heinäkuussa 1977.

Puolustan Jumalan näkemystä verestä

Marraskuussa 1979 muutimme Masukon kanssa toiseen seurakuntaan Chiban prefektuuriin, missä oli suuri tarve saarnaajista. Sain osa-aikatyötä sairaalasta. Ensimmäisenä työpäivänä ryhmä kirurgeja ympäröi minut. He kysyivät minulta haastavasti: ”Mitä teette Jehovan todistajana, jos eteenne tuodaan verensiirtoa tarvitseva potilas?”

Selitin heille kunnioittavasti, että toimisin verta koskevan Jumalan käskyn mukaisesti. Sanoin, että käytettävissä oli muitakin hoitoja ja menetelmiä ja että tekisin parhaani potilaideni hyväksi. Keskustelimme asiasta tunnin verran, ja päätteeksi johtava kirurgi sanoi: ”Ymmärrän. Mutta jos sairaalaan tuodaan potilas, joka on menettänyt paljon verta, me muut hoidamme tilanteen.” Kirurgi tunnettiin hankalana persoonana, mutta tuon keskustelun jälkeen meillä oli aina hyvät välit ja hän kunnioitti näkemyksiäni.

Kunnioitus verta kohtaan koetellaan

Palvellessamme Chibassa Ebinaan rakennettiin Jehovan todistajien uutta Japanin-haaratoimistoa, Beteliä. Ajoimme sinne kerran viikossa huolehtimaan vapaaehtoisten rakentajien terveydestä. Muutaman kuukauden kuluttua meidät kutsuttiin palvelemaan Ebinan Beteliin kokoaikaisesti. Muutimme maaliskuussa 1981 väliaikaisiin asuntoihin, joihin oli majoitettu yli 500 vapaaehtoistyöntekijää. Aamupäivisin siivosin työmaan pesutiloja ja vessoja, ja iltapäivisin tein lääkärintarkastuksia.

Yksi potilaistani oli Ilma Iszlaub, joka oli tullut Australiasta Japaniin lähetystyöhön vuonna 1949. Hänellä oli leukemia, ja lääkärit sanoivat, että hänellä olisi vain muutama kuukausi elinaikaa. Ilma kieltäytyi pidentämästä elämäänsä verensiirtojen avulla ja päätti tulla Beteliin jäljellä oleviksi päivikseen. Siihen aikaan ei vielä ollut  käytettävissä punasolujen tuotantoa tehostavia lääkkeitä, esimerkiksi erytropoietiinia. Ilman hemoglobiiniarvo laski välillä jopa 30–40 grammaan litraa kohti! (Normaaliarvo on 120–150.) Tein hänen hyväkseen sen, minkä voin. Ilma osoitti järkkymätöntä uskoa Jumalan sanaan loppuun saakka. Hän kuoli tammikuussa 1988 – seitsemisen vuotta myöhemmin!

Vuosien varrella jotkut Japanin haaratoimiston vapaaehtoistyöntekijät ovat tarvinneet leikkausta. Lähisairaaloiden lääkärit ovat kiitettävällä tavalla olleet yhteistoiminnallisia ja leikanneet heidät ilman verensiirtoja. Minut on usein kutsuttu leikkaussaliin tarkkailijaksi, ja joskus olen jopa avustanut kirurgeja. Olen kiitollinen noille lääkäreille, jotka kunnioittavat Jehovan todistajien kantaa veren suhteen. Työskennellessäni heidän kanssaan olen usein saanut kertoa heille näkemyksistäni. Eräästä lääkäristä tuli hiljattain kastettu Jehovan todistaja.

Kun lääkärit ovat pyrkineet hoitamaan todistajia ilman verta, he ovat vieneet lääketiedettä merkittävällä tavalla eteenpäin. Verensiirrottomat leikkaukset ovat antaneet näyttöä siitä, miten hyödyllistä on välttää verensiirtoja. Tutkimukset osoittavat, että potilaat toipuvat silloin nopeammin ja heillä on vähemmän ongelmia leikkauksen jälkeen.

Suurimman Lääkärin opissa

Yritän pysyä lääketieteen kehityksen tasalla. Mutta lisäksi opin jatkuvasti lisää Jehovalta, suurimmalta Lääkäriltä. Hän ei katso pelkästään pintaa, vaan näkee koko ihmisen (1. Samuelin kirja 16:7). Lääkärinä pyrin hoitamaan jokaista potilasta kokonaisuutena; en keskity pelkästään hänen sairauteensa. Näin potilas saa laadukkaampaa hoitoa.

Palvelen edelleen Betelissä. Suurimpia ilonaiheita minulle on yhä se, että saan opettaa toisia tuntemaan Jehovan, mihin sisältyy myös hänen näkemyksensä verestä. Toivon hartaasti, että Suuri Lääkäri, Jehova Jumala, tekee pian lopun kaikista sairauksista ja kuolemasta. (Kertonut Yasushi Aizawa.)

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

”Sanoin, että käytettävissä oli muitakin hoitoja ja menetelmiä ja että tekisin parhaani potilaideni hyväksi”

[Huomioteksti s. 15]

”Verensiirrottomat leikkaukset ovat antaneet näyttöä siitä, miten hyödyllistä on välttää verensiirtoja”

[Kuvat s. 15]

Yllä: Pidän raamatullista esitelmää

Oikealla: Vaimoni Masukon kanssa nykyään