Kasveista arvokkaita lääkeaineita

Arviolta neljäsosa kaikista nykyisin käytettävistä lääkeaineista on kokonaan tai osittain peräisin kasveista. Tämän seikan mainitsevat usein kasvilääkinnän kannattajat.

Lääkekasvien tutkimuksessa tavoitteena on useimmiten eristää kasveista tehoaineita. Hyvä esimerkki tästä on asetyylisalisyylihappo (aspiriini), jonka valmistuksessa käytettävää salisyylihappoa on hopeapajun kuoressa.

Kasvin tehoaineita voidaan eristämisen jälkeen annostella potilaalle riittävän suuri ja tarkka määrä. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Pajunkuoren salisyylihappoa ja sormustinkukan digitalista on paljon helpompi nauttia riittävä määrä tabletteina kuin itse luonnontuotteena, jos niistä haluaa saada täyden hyödyn.”

Toisaalta tehoaineen eristämisellä lääkekasvista on haittapuolensakin. Ensinnäkin siinä menetetään kasvin muut aineet, joilla voisi olla ravitsemuksellisia ja lääkinnällisiä vaikutuksia. Lisäksi eräät taudinaiheuttajat ovat tulleet vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi lääkkeille, joilla näitä taudinaiheuttajia yritetään nujertaa.

Esimerkkitapaus eristämisen haitoista on kiniini, jota saadaan kiinapuun kaarnasta. Kiniini tuhoaa tehokkaasti malarialoisioita, mutta samalla jäljelle jäävät loisiot lisääntyvät nopeasti. Erään lähteen mukaan ”tällaisesta [lääke]resistenssistä on tullut suuri huolenaihe terveydenhuoltoalalla”.

[Kuvat s. 15]

Aspiriinin sisältämää salisyylihappoa saadaan hopeapajusta

[Lähdemerkintä]

USDA-NRCS PLANTS Database/Herman, D.E. et al. 1996. North Dakota tree handbook

[Kuvat s. 15]

Kiinapuusta saadaan kiniiniä

[Lähdemerkintä]

Satoru Yoshimoto