Lukijoiden kirjeitä

Diabetes. Haluan sydämestäni kiittää teitä kirjoitussarjasta ”Elämää diabeetikkona” (8.5.2003). Minulla on ollut diabetes nelivuotiaasta asti. Olin aina ajatellut, että esimerkiksi avioliitto ja kokoaikainen sananpalvelus eivät tulisi minun kohdallani kysymykseenkään, mutta nämä kirjoitukset antoivat minulle toivoa. Olen nyt 17-vuotias. Olen ottanut kokoaikaisen sananpalveluksen tavoitteekseni ja teen parhaani saavuttaakseni sen.

T. A., Japani

Minusta oli erittäin hyödyllistä muistuttaa perheenjäseniä ja ystäviä siitä, että diabeetikkoja ei pitäisi yllyttää syömään heille sopimattomia ruokia. On kovaa valmistaa perheelle ruokaa, kun ei itse pysty syömään sitä. Tämä voi tuntua pikkujutulta niistä, joilla ei ole diabetesta, mutta voin vakuuttaa, että diabeetikosta se ei ole.

V. N., Italia

Olen sairaanhoitaja ja toimin opetustyössä. Seuraavan lukukauden alussa minun pitäisi käsitellä tunneilla diabetesta. Sivuilla 8 ja 9 oleva kaavio oli helppotajuinen, ja aion käyttää sitä opetuksessa. Kiitos näistä kansantajuisista lääketieteen kirjoituksista.

C. B., Ranska

Kiitos kirjoituksista, jotka käsittelivät diabetesta. En itse ole diabeetikko, mutta 14-vuotias sisareni on. Nyt ymmärrän, millaista hänellä on. Joudun tietysti tekemään uhrauksia hänen vuokseen, mutta ne eivät ole mitään sen rinnalla, että sairastaa diabetesta!

E. D. M., Italia

Äidilläni on ollut diabetes viisi vuotta. Olen usein huolissani hänen terveydestään, koska asun kaukana. Aion lähettää hänelle tämän lehden. Siitä voi olla apua, kun itse olen poissa.

R. W., Indonesia

Vamma. Pidin kovasti kirjoituksesta ”Vamma muutti elämääni” (22.4.2003). Se auttaa minua kestämään omaa selkävammaani, jonka sain yli 30 vuotta sitten. Olen käynyt läpi samoja asioita kuin veli Stanley Ombeva. Oli lohdullista nähdä, että Jumalan sana lujittaa luottamusta Jehovaan.

G. G., Yhdysvallat

Oli liikuttavaa lukea veli Ombevan rehellinen kuvaus omista reaktioistaan vammautumiseensa. Tajusin, kuinka merkityksettömiä omat ongelmani ovat siihen verrattuna, mitä hän kohtaa. Kirjoitus opetti minua näkemään oman elämäni siunaukset.

S. C., Kanada

Upea! Näin kuvailisin tätä kirjoitusta. En malttanut laskea sitä kädestäni. Oli vaikuttavaa nähdä, miten raamatunjakeet avautuivat veli Ombevalle aivan uudella tavalla, kun hän tarvitsi niitä kipeimmin. Tämä auttaa minua olemaan myötätuntoisempi, kun tarjoan toisille apua.

R. G., Yhdysvallat

Minusta oli rohkaisevaa lukea, että jopa seurakunnan vanhimpana palveleva kristitty on tuntenut tällaista suuttumusta ja myöntää, että sopeutuminen vie aikaa. Veli Ombeva kertoi, että hän toimi sananpalveluksessa säännöllisesti silloinkin, kun koettelemus oli pahimmillaan. Olen päättänyt toimia samoin.

M. K., Japani

Kaaduin nuorempana niin monta kertaa, että joudun kärsimään seurauksista nykyään. Kipuja on jatkuvasti, käveleminen on vaikeaa, ja voimia on vähän. Rajoitukseni kristillisessä sananpalveluksessa masentavat minua. Sain kuitenkin apua tästä kirjoituksesta, jossa veli Ombeva kertoi omasta selviytymisestään. Tuhannet kiitokset!

E. E., Yhdysvallat