Toisten tuki

EHKÄ tunnet jonkun, joka kärsii masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Miten voisit tukea häntä? D. J. Jaffe Yhdysvaltain mielenterveyspotilaiden tukiyhdistyksestä (NAMI) antaa järkevän neuvon: ”Älä sekoita sairautta ja ihmistä toisiinsa. Inhoa sairautta mutta rakasta ihmistä.”

Susannalla oli kärsivällisyyttä ja rakkautta toimia juuri näin. Hänen ystävällään oli kaksisuuntainen häiriö. ”Välillä hän ei sietänyt minua ollenkaan”, Susanna kertoo. Mutta Susanna ei antanut periksi vaan hankki tietoa tuosta sairaudesta. ”Nyt ymmärrän, miten paljon sairaus vaikutti ystäväni käytökseen.” Se että yrittää ymmärtää sairasta, voi Susannan mielestä tuoda hienon palkinnon. ”Voimme kasvaa rakastamaan ja pitämään kallisarvoisena sairauden takana olevaa ihanaa ihmistä.”

Perheen tuki on sairaalle olennaisen tärkeää. Tämän oppi jo varhain Mario, joka mainittiin aiemmin kirjoitussarjassamme. Hänen vaimonsa Lucia, josta myös kerrottiin edellä, sairastaa kaksisuuntaista häiriötä. Mario kertoo: ”Aluksi minua auttoi se, että lähdin vaimoni mukaan lääkäriin ja otin selvää tästä oudosta taudista, niin että ymmärsin perin pohjin, millaisessa tilanteessa olimme. Puhuimme myös paljon keskenämme ja yritimme yhdessä selvittää kaikki tilanteet, joita eteemme tuli.”

Tukea kristillisestä seurakunnasta

Raamattu kehottaa kaikkia kristittyjä ’puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille ja olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan’ (1. Tessalonikalaisille 5:14). Miten tässä voidaan onnistua? Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää henkisen ja hengellisen sairauden ero. Esimerkiksi raamatunkirjoittaja Jaakob osoitti, että rukous voi tehdä hengellisesti huonovointisen terveeksi (Jaakobin kirje 5:14, 15). Jeesus kuitenkin totesi, että fyysisesti sairaat tarvitsevat lääkäriä (Matteus 9:12). Tietysti on aina oikein ja hyödyllistä kertoa Jehovalle rukouksessa mistä tahansa huolenaiheesta, myös terveydestä (Psalmit 55:22; Filippiläisille 4:6, 7). Raamattu  ei kuitenkaan sano, että hengellisen toiminnan lisääminen itsessään ratkaisisi nykyiset terveysongelmat.

Tarkkanäköiset kristityt eivät siksi vihjaa, että masentuneet olisivat itse syypäitä kärsimykseensä. Sellaiset huomautukset eivät auttaisi sen enempää kuin Jobin lohduttajien puheetkaan (Job 8:1–6). Tosiasiassa masennus ei monestikaan hellitä ilman lääkärinhoitoa. Tämä pätee etenkin vakaviin masennustiloihin, jolloin potilaalla saattaa olla jopa itsemurha-ajatuksia. Siinä tapauksessa ammattiapu on välttämätöntä.

Kristityt voivat silti tukea toveriaan monilla tavoin. Kärsivällisyyttä tietenkin tarvitaan. Esimerkiksi eräät kristillisen toiminnan piirteet voivat tuntua sairaasta ylivoimaisilta. Kaksisuuntaista häiriötä sairastava Diane sanoo: ”Minulle on kovan työn takana käydä kenttäpalveluksessa. On vaikea kertoa toisille Raamatun hyvää ja iloista uutista, kun olo ei ole yhtään hyvä eikä iloinen.”

Toisten tulisi tällöin pyrkiä olemaan empaattisia (1. Korinttilaisille 10:24; Filippiläisille 2:4). Yritä katsella asioita sairaan näkökulmasta äläkä omastasi. Älä kuormita häntä kohtuuttomilla odotuksilla. Masennusta sairastava Carl sanoo: ”Kun minut hyväksytään sellaisena kuin nykyään olen, yhteenkuuluvuudentunne vahvistuu vähitellen uudestaan. Muutaman vanhemman ystävän kärsivällisellä tuella olen onnistunut luomaan läheisemmän suhteen Jumalaan, ja olen saanut paljon iloa, kun olen voinut auttaa toisia edistymään samalla tavalla.”

Toisten tuki voi lievittää ahdistusta huomattavasti. Esimerkiksi kristitty Brenda, jolla on kaksisuuntainen häiriö, sanoo: ”Ystävät ovat seurakunnassa tukeneet minua suurenmoisella tavalla ja ymmärtäneet minua masennuskausina, eivätkä he ole koskaan tuominneet minua hengellisesti heikoksi. Välillä olen saanut lähteä heidän mukaansa kenttäpalvelukseen pelkästään kuuntelemaan tai he ovat pitäneet minulle valtakunnansalissa paikkaa, niin että olen voinut tulla sisään, kun kaikki ovat jo istuutuneet.”

Seurakunnan vanhinten rakkaudellinen ja empaattinen tuki on auttanut paljon edellisessä kirjoituksessa mainittua Cherietä, jolla on masennusta. Hän kertoo: ”Kun vanhimmat vakuuttavat, että Jehova rakastaa minua, ja kun he lukevat otteita Jumalan sanasta Raamatusta, puhuvat Jehovan tarkoituksesta luoda paratiisi, jossa vallitsee rauha ja hyvinvointi, ja rukoilevat kanssani jopa puhelimessa, minulle tulee parempi olo. Tiedän, ettei Jehova eivätkä hengelliset veljeni ole hylänneet minua, ja se antaa minulle voimaa.”

Perheenjäsenet ja ystävät voivat selvästikin edistää huomattavasti sairaan hyvinvointia, kun he tukevat häntä merkityksellisellä tavalla. ”Minulla on nyt aika hyvä ote elämään”, Lucia sanoo. ”Olemme mieheni kanssa tehneet kovasti työtä selviytyäksemme tästä yhdessä, ja meillä menee nyt paremmin kuin koskaan.”

Monet niistä, jotka kamppailevat jonkin mielenterveyshäiriön kanssa, tietävät, että taistelu tällaisia koettelevia sairauksia vastaan kestää pitkään. Raamatussa kuitenkin luvataan, että Jumalan uudessa maailmassa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Lukemattomia ihmisiä nykyään ahdistavat sairaudet kuuluvat silloin menneisyyteen. On sydäntä lämmittävää mietiskellä Jumalan lupausta uudesta maailmasta, jossa kaikki sairaudet mielialahäiriöitä myöten ovat pysyvästi poissa. Raamattu ennustaa, että siihen aikaan ei ole enää surua eikä valitushuutoa, ei kipua eikä tuskaa (Ilmestys 21:4).

[Huomioteksti s. 12]

Jeesus totesi, että sairaat tarvitsevat lääkäriä. (MATTEUS 9:12)

[Huomioteksti s. 13]

Raamatussa luvataan, että Jumalan uudessa maailmassa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (JESAJA 33:24)