Toivoa sairaille

ENTISAIKOINA mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä yleensä välteltiin. Monet heistä jäivät sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle, ja jotkut syrjäytyivät työelämästä. Toiset taas suljettiin perhepiiristä. Usein tämä vain pahensi ongelmaa ja esti sairaita saamasta apua.

Viime vuosikymmeninä masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kuitenkin opittu ymmärtämään huomattavasti paremmin. Nyt tiedetään, että niitä voidaan hoitaa. Avun saaminen ei silti ole aina helppoa. Miksi ei?

Oireiden tulkitseminen

Mielialahäiriötä ei todeta yksinkertaisella verikokeella tai röntgenkuvauksella. Sen sijaan lääkärit tarkkailevat jonkin aikaa, miten henkilö käyttäytyy ja ajattelee ja millainen arvostelukyky hänellä on. Diagnoosiin tarvitaan useampia oireita. Vaikeutena on se, että joskus perheelle ja ystäville ei tule mieleen, että se, mitä he näkevät, voisi johtua mielialahäiriöstä. Tri David J. Miklowitz kirjoittaa: ”Silloinkin kun ollaan yhtä mieltä siitä, miten henkilön käytös poikkeaa normaalista, näkemykset poikkeamien syistä voivat vaihdella hyvinkin paljon.”

Lisäksi vaikka perheen mielestä tilanne on jo vakava, voi olla vaikea saada sairasta uskomaan, että hän tarvitsee hoitoa, tai hän vain ei ole halukas hakemaan apua. Lääkäri Mark S. Gold kirjoittaa: ”Hän ehkä uskoo masentuneen mielen tuottamiin ajatuksiin: että hän on täysin arvoton ja on turha etsiä apua, kun hänen kaltaisistaan ei kuitenkaan ole mitään toivoa. Ehkä hän haluaisi saada apua, mutta luulee, että masennus on jotain hävettävää, hänen oma vikansa. – – Ehkei hän tiedä, että tällaiset tunteet kuuluvat masennukseen.” Vakavaan masennukseen on kuitenkin  hyvin tärkeää saada lääkärinhoitoa.

Tietysti jokainen on silloin tällöin alamaissa, eikä se välttämättä merkitse mielialahäiriötä. Mutta entä jos tunne vaikuttaa voimakkaammalta kuin tilapäinen alavireisyys? Entä jos se jatkuu epätavallisen pitkään, kenties kaksi viikkoa tai kauemmin? Jos vielä masentuneisuus verottaa normaalia toimintakykyä työssä, koulussa tai sosiaalisissa tilanteissa, voisi olla viisasta keskustella asiasta ammattiauttajan kanssa, jolla on pätevyyttä määrittää masennus ja hoitaa sitä.

Jos kyse on biokemiallisesta häiriöstä, lääkäri voi määrätä lääkkeitä. Toisissa tapauksissa voidaan suositella terapiaa, jonka avulla potilas oppii elämään sairautensa kanssa. Joskus terapia ja lääkitys ovat yhdessä tuottaneet hyviä tuloksia. * Olennaista on hakea apua. ”Sairaat ovat monesti peloissaan ja häpeissään tilansa takia”, sanoo edellisessä kirjoituksessa mainittu Lenore, jolla on kaksisuuntainen häiriö. ”On kuitenkin todella sääli, jos epäilee olevansa sairas mutta ei hae kipeästi tarvitsemaansa apua.”

Lenore puhuu omasta kokemuksestaan. ”Olin melkein vuoteenomana vuoden verran”, hän kertoo. ”Kun sitten yhtenä päivänä olo tuntui hitusen paremmalta, päätin tilata ajan lääkärille.” Lenorella todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän sai siihen lääkkeitä. Se oli käännekohta. ”Tunnen itseni normaaliksi, kun syön lääkkeitä”, hän sanoo, ”vaikka minun pitääkin muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että jos lakkaan syömästä niitä, kaikki palaa ennalleen.”

Tilanne on samanlainen Brandonilla, joka sairastaa masennusta. Hän kertoo: ”Murrosiässä ajattelin usein itsemurhaa, koska tunsin itseni täysin arvottomaksi. Menin lääkäriin vasta yli 30-vuotiaana.” Hänkin syö lääkkeitä, mutta lisäksi hän on löytänyt muuta apua. ”Voin kaiken kaikkiaan paremmin, kun pidän huolta mielestä ja ruumiista. Lepään riittävästi ja katson, mitä syön. Täytän mieleni ja sydämeni myönteisillä ajatuksilla lukemalla Raamattua.”

Brandon kuitenkin tähdentää, että masennus on terveydellinen ongelma, ei hengellinen.  Tämän tajuaminen on ratkaisevan tärkeää toipumiselle. Hän kertoo: ”Kerran eräs hyvää tarkoittava ystävä sanoi, että koska ilo on Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n mukaan Jumalan pyhän hengen hedelmä, masennukseni täytyy johtua siitä, että teen jotain sellaista, mikä estää henkeä vaikuttamasta. Tunsin oloni entistä huonommaksi ja masentuneemmaksi. Mutta kun sain apua, tumma pilvi ylläni alkoi hälvetä. Minulla oli paljon parempi olo! Kunpa olisin etsinyt apua jo aiemmin.”

Voitolle taistelussa

Senkin jälkeen kun ongelma on diagnosoitu ja hoito alkanut, mielialahäiriö tuottaa todennäköisesti edelleen joitakin ongelmia. Vakavaa masennusta sairastava Kelly on kiitollinen saamastaan lääkärinhoidosta, mutta lisäksi toisten tuki on ollut hänelle hyvin tärkeää. Ensin hän ei ollut valmis puhumaan asiasta muille, koska ei halunnut olla taakaksi. ”Minun piti opetella paitsi pyytämään apua myös ottamaan sitä vastaan”, hän sanoo. ”Alamäki loppui vasta sitten kun avauduin.”

Jehovan todistajana Kelly käy kristillisissä kokouksissa valtakunnansalissa. Toisinaan nämäkin iloiset tilaisuudet tuntuvat haasteellisilta. ”Monesti valot, kaikki ihmiset ympärillä ja hälinä ovat liikaa. Sitten tunnen syyllisyyttä, ja masennus pahenee, koska ajattelen, että ongelmani johtuu hengellisyyden puutteesta.” Mitä hän tekee tällaisessa tilanteessa? Hän kertoo: ”Olen oppinut, että masennus on sairaus, jonka kanssa on tultava toimeen. Se ei peilaa rakkauttani Jumalaa tai toisia kristittyjä kohtaan. Se ei ole hengellisyyteni mittari.”

Aiemmin kirjoitussarjassamme mainittu Lucia on kiitollinen saamastaan hyvästä hoidosta. ”Keskustelut mielenterveysalan ammattilaisen kanssa  ovat olleet ehdottoman tärkeitä, koska olen niiden kautta oppinut selviytymään sairauteeni kuuluvasta mielialan vaihtelusta”, hän sanoo. Hän korostaa myös levon tärkeyttä: ”Nukkuminen on tärkeä asia manian hallitsemisessa. Mitä vähemmän nukun, sitä suuremmilla ylikierroksilla käyn. Ja kun uni ei tule, olen opetellut pysymään sängyssä ja lepäämään sen sijaan että nousisin jalkeille.”

Sheila, joka myös mainittiin edellä, on huomannut hyväksi pitää päiväkirjaa, johon hän voi vuodattaa tunteensa. Hän on pannut merkille, että hänen asenteensa on selvästi parantunut, mutta vaikeuksia on edelleen. ”Jostain syystä kielteiset ajatukset valtaavat mielen, kun olen väsynyt”, hän kertoo. ”Olen kuitenkin oppinut torjumaan ne tai ainakin vaimentamaan niiden ääntä.”

Lohdutusta Jumalan sanasta

Raamattu on vahvistanut monia sellaisia, joilla on ”levottomuutta herättäviä ajatuksia” (Psalmit 94:17–19, 22). Esimerkiksi Cherien mielestä psalmi 72:12, 13 on hyvin rohkaiseva. Siinä psalmista sanoo Jumalan asettamasta Kuninkaasta, Jeesuksesta Kristuksesta: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut.” Cherietä ovat lohduttaneet myös apostoli Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 8:38, 39:ssä: ”Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.”

Kaksisuuntaista häiriötä sairastavalle Elainelle suhde Jumalaan on kuin ankkuri. Häntä lohduttavat suuresti psalmistan sanat: ”Särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, oi Jumala, halveksi.” (Psalmit 51:17.) ”On todella lohdullista tietää, että rakkaudellinen taivaallinen Isämme Jehova ymmärtää”, hän sanoo. ”Olen saanut voimaa rukouksesta, varsinkin hyvin ahdistavina aikoina.”

Kuten näemme, mielialahäiriö tuo elämään erikoishaasteita. Cherie ja Elaine ovat todenneet, että turvautuminen Jumalaan ja oikeanlainen hoito ovat parantaneet heidän elämäänsä. Entä miten perhe ja ystävät voivat auttaa sairaita?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 10]

”Kun sain apua, tumma pilvi ylläni alkoi hälvetä. Minulla oli paljon parempi olo!” (BRANDON)

[Tekstiruutu s. 9]

Puolison havaintoja

”Ennen kuin Lucia sairastui, hänen syvä ymmärtämyksensä kosketti monia. Vielä nykyäänkin vaimoni sydämellisyys näyttää tekevän ihmisiin vaikutuksen, kun he näkevät hänet rauhallisena. Useimmat eivät tiedä, että hänen mielialansa vaihtelee syvästä masennuksesta maniaan. Se kuuluu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jota hän on sairastanut neljä vuotta.

Maanisen jakson aikana Lucia valvoo usein yhteen, kahteen tai jopa kolmeen asti yöllä ja hänellä on pää täynnä luovia ajatuksia. Hän pursuaa energiaa. Hän ylireagoi pieniinkin asioihin ja käyttää rahaa hetken mielijohteesta. Hän saattaa itsensä todella vaarallisiin tilanteisiin siinä uskossa, että hän on vahingoittumaton eikä häntä uhkaa mikään vaara moraalisesti, fyysisesti tai muutenkaan. Tähän impulsiivisuuteen liittyy itsemurhariski. Manian kannoilla tulee aina masennus, jonka voimakkuus vastaa yleensä edeltävän manian voimakkuutta.

Elämäni on muuttunut ratkaisevasti. Vaikka Lucia saa hoitoa, emme nykyään voi tehdä samoja asioita kuin ehkä ennen teimme tai teemme tulevaisuudessa. Tilanne muuttuu koko ajan. Minun on ollut pakko oppia joustavammaksi kuin ikinä ajattelin olevan mahdollista.” (Mario.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 11]

Suhtautuminen lääkitykseen

Joidenkin mielestä lääkkeiden syöminen on heikkouden merkki. Mutta onko esimerkiksi diabeetikko jollain lailla epäonnistunut, kun hän noudattaa hoito-ohjelmaa, johon saattaa kuulua insuliinipistoksia? Ei tietenkään. Lääkitys on keino pitää ravintoaineiden määrä tasapainossa elimistössä, niin että diabeetikko pysyy muuten terveenä.

Masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksessä on kyse pitkälti samasta asiasta. Vaikka monet ovat saaneet apua terapiasta, jossa he ovat oppineet ymmärtämään sairauttaan, varoituksen sana on paikallaan. Kun sairaus johtuu kemiallisesta epätasapainosta, se ei parane pelkällä johdonmukaisella ajattelulla. Kaksisuuntaista häiriötä sairastava Steven kertoo: ”Minua hoitanut lääkäri valaisi asiaa seuraavasti: Ihmiselle voi opettaa kaiken mahdollisen autolla ajamisesta, mutta jos hän saa ajettavakseen auton, jossa ei ole ohjauspyörää eikä jarruja, opetuksesta ei ole mitään hyötyä. Samalla tavalla jos masennusta käsitellään potilaan kanssa pelkästään tiedollisella tasolla, tulokset eivät välttämättä vastaa odotuksia. On tärkeää saattaa aivojen kemia ensin tasapainoon.”

[Kuva s. 10]

Raamattu vahvistaa monia sellaisia, joilla on kielteisiä ajatuksia