Jumalan nimi hyökkäyksen kohteena

HANANJA ben Teradion oli 100-luvulla elänyt juutalaisoppinut. Hänet tunnettiin siitä, että hän piti julkisia kokouksia ja opetti niissä Tooraa, joka on Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa sisältävä kirjakäärö. Hänet tunnettiin myös siitä, että hän käytti Jumalan persoonanimeä ja opetti sitä toisille. Kun otetaan huomioon, että Jumalan nimi esiintyy Raamatun viidessä ensimmäisessä kirjassa yli 1800 kertaa, kuinka hän olisi voinutkaan opettaa Tooraa opettamatta Jumalan nimeä?

Hananja ben Teradionin päivinä oli kuitenkin vaarallista olla juutalaisoppinut. Juutalaisten historioitsijoiden mukaan Rooman keisari oli säätänyt, että juutalaisuuden opettaminen ja harjoittaminen oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Lopulta roomalaiset pidättivät ben Teradionin. Pidätyshetkellä hänellä oli kädessään Toora-käärö. Hän vastasi syyttäjilleen suoraan, että opettaessaan Raamattua hän vain totteli Jumalan käskyä. Siitä huolimatta hänet tuomittiin kuolemaan.

Teloituspäivänä ben Teradion kiedottiin samaan Raamatun tekstiä sisältävään kääröön, joka hänellä oli ollut pidätyshetkellä kädessään. Sitten hänet poltettiin roviolla. Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa sanotaan, että ”hänen kärsimystensä pitkittämiseksi hänen sydämensä päälle asetettiin läpimärkiä villatukkoja, jotta hän ei kuolisi nopeasti”. Hänen rangaistukseensa sisältyi vielä se, että hänen vaimonsa teloitettiin ja hänen tyttärensä myytiin ilotaloon.

Vaikka ben Teradionin raa’asta teloituksesta olivat vastuussa roomalaiset, Talmudissa * sanotaan, että ”häntä rangaistiin  polttamisella, koska hän oli lausunut Nimen kokonaan”. Juutalaisille Jumalan nimen lausuminen oli tosiaan vakava rikkomus.

Kolmas käsky

Ilmeisesti ensimmäisen ja toisen vuosisadan kuluessa juutalaiset alkoivat suhtautua Jumalan nimeen taikauskoisesti. Mišnassa (kokoelma rabbien selityksiä, joihin Talmud myöhemmin pohjautui) sanotaan, että ”sillä joka lausuu Jumalan nimen siten kuin se kirjoitetaan” ei ole osaa tulevassa maallisessa paratiisissa, jonka Jumala on luvannut.

Miksi kielto annettiin? Jotkut sanovat, että juutalaiset pitivät Jumalan nimeä liian pyhänä epätäydellisen ihmisen lausuttavaksi. Lopulta jo nimen kirjoittamiseenkin alettiin suhtautua epäröivästi. Erään tietolähteen mukaan tähän oli syynä pelko siitä, että asiakirja, johon nimi kirjoitettaisiin, voisi päätyä roskien joukkoon, mikä häpäisisi Jumalan nimen.

Encyclopaedia Judaican mukaan se, että ”nimen JHWH lausumista kartettiin – – johtui kolmannen käskyn väärästä tulkinnasta”. Kolmas Jumalan Israelille antamasta kymmenestä käskystä kuuluu: ”Et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.” (2. Mooseksen kirja 20:7.) Säädös, jonka Jumala antoi nimensä sopimattomasta käytöstä, vääristyi siis taikauskoksi.

Kukaan ei varmaankaan nykyään väittäisi, että Jumala olisi valmis polttamaan roviolla ihmisen, joka lausuu hänen nimensä! Silti juutalaisten taikauskoiset käsitykset Jumalan nimestä elävät yhä. Monet edelleenkin sanovat Tetragrammia ”Lausumattomaksi Nimeksi”. Joissakin piireissä kaikki Jumalaan viittaavat sanat äännetään väärin, jottei loukattaisi perinteitä. Esimerkiksi Jah, Jumalan persoonanimen lyhentymä, lausutaan Kah. ”Hallelujah” lausutaan ”Hallelukah”. Jotkut eivät edes kirjoita sanaa ”Jumala” kokonaan, vaan kirjoittavat ”J–la”.

Muita yrityksiä nimen kätkemiseksi

Juutalaisuus ei ole suinkaan ainoa uskonto, jossa kartetaan Jumalan nimen käyttöä. Ajatellaanpa esimerkiksi Hieronymusta, joka oli katolinen pappi ja paavi Damasus I:n sihteeri. Vuoteen 405 mennessä hän sai käännettyä koko Raamatun latinaksi. Tätä käännöstä alettiin sanoa Vulgataksi. Hieronymus ei sisällyttänyt käännökseensä Jumalan nimeä, vaan korvasi sen sanoilla ”Herra” ja ”Jumala”, kuten hänen päivinään oli tapana. Vulgatasta tuli katolisen kirkon ensimmäinen virallinen raamatunkäännös, ja sen pohjalta tehtiin monia muita käännöksiä eri kielille.

Esimerkiksi vuoden 1610 katolinen Douay-käännös oli pohjimmiltaan englanniksi käännetty Vulgata. Ei siksi ole yllättävää, että tässä Raamatussa ei käytetty lainkaan  Jumalan persoonanimeä. Douay-käännös ei kuitenkaan ollut mikä tahansa käännös. Se oli vuoteen 1940 asti ainoa käännös, jonka englantia puhuvat katolilaiset hyväksyivät. Jumalan nimi oli siis satojen vuosien ajan kätkössä miljoonilta hartailta katolilaisilta.

Tarkastellaanpa seuraavaksi Kuningas Jaakon käännöstä. Englannin kuningas Jaakko I antoi vuonna 1604 ryhmälle oppineita tehtäväksi kääntää Raamattu englanniksi. Seitsemisen vuotta myöhemmin he julkaisivat Kuningas Jaakon käännöksen, jota sanotaan myös ”Hyväksytyksi käännökseksi”.

Tässäkin tapauksessa kääntäjät kaihtoivat Jumalan nimeä; he käyttivät sitä vain muutamassa jakeessa. Useimmiten sen tilalle valittiin Tetragrammia edustamaan sana ”LORD” (HERRA) tai ”GOD” (JUMALA). Tästä Raamatusta tuli miljoonien ihmisten käyttämä standardikäännös. World Book Encyclopedia -tietosanakirjassa sanotaan, että ”Kuningas Jaakon käännöksen julkaisemisen jälkeen ei tehty yli kahteensataan vuoteen yhtään merkittävää englanninkielistä raamatunkäännöstä. Tuona aikana Kuningas Jaakon käännös oli englantia puhuvassa maailmassa eniten käytetty käännös.”

Edellä käsittelimme vain kolmea niistä lukuisista menneinä vuosisatoina julkaistuista raamatunkäännöksistä, joissa ei käytetä Jumalan nimeä tai jotka vähättelevät sen merkitystä. Ei ihme, että suuri enemmistö kristityiksi tunnustautuvista epäröi käyttää Jumalan nimeä tai ei tiedä sitä. Jotkut raamatunkääntäjät ovat vuosien mittaan kylläkin sisällyttäneet Jumalan persoonanimen käännöksiinsä. Useimmat näistä käännöksistä on kuitenkin julkaistu melko hiljattain, eivätkä ne ole juuri muuttaneet yleistä suhtautumista Jumalan nimeen.

Jumalan tahdon vastainen käytäntö

Laajalle levinnyt tapa olla käyttämättä Jumalan nimeä ei perustu Raamatun oppeihin vaan yksinomaan ihmisten perinteisiin. ”Toorassa ei ole mitään, mikä estäisi ihmistä lausumasta Jumalan Nimeä. Pyhistä kirjoituksista käy selvästi ilmi, että Jumalan Nimi lausuttiin jokapäiväisessä puheessa”, selittää juutalainen tutkija Tracey R. Rich, joka on laatinut Internet-sivuston Judaism 101. Raamatun aikoina Jumalan palvojat tosiaan käyttivät hänen nimeään.

Jumalan nimen tunteminen ja käyttö tuovat meidät selvästikin lähemmäksi sitä hyväksyttävää tapaa palvoa häntä, jota noudatettiin Raamatun aikoina. Se voi olla ensimmäinen askel henkilökohtaisen suhteen luomiseksi häneen, millä on paljon enemmän arvoa kuin sillä, että vain tietää Jumalan nimen. Jehova Jumala todellisuudessa pyytää meitä luomaan läheisen suhteen häneen. Hänen henkensä ohjauksessa kirjoitettiin seuraava sydämellinen kehotus: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 4:8.) Saatat kuitenkin pohtia, miten kuolevaisella ihmisellä voisi olla läheinen suhde Kaikkivaltiaaseen Jumalaan? Seuraavassa kirjoituksessa selitetään, miten voit kehittää suhteen Jehovaan.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Halleluja

Mitä tulee mieleen sanasta ”halleluja”? Ehkä Händelin 1700-luvulla säveltämä mestariteos nimeltä ”Messias”, jossa on vaikuttava Halleluja-kuoro. Varmaankin sana halleluja on meille kaikille jostain yhteydestä tuttu. Ehkä sitä tulee jopa käytettyä aika ajoin. Mutta mitä se tarkoittaa?

Halleluja: Kreikkalaisen ilmauksen hal·lē·lou·i·aʹ vastine; peräisin heprealaisesta ilmauksesta ha·lelu-Jahʹ, joka tarkoittaa ’ylistäkää Jahia’.

Jah: Runollinen lyhentymä Jumalan nimestä Jehova. Esiintyy Raamatussa yli 50 kertaa, usein osana ilmausta ”halleluja”.

[Tekstiruutu s. 7]

Sisältyykö Jumalan nimi sinun nimeesi?

Monet Raamatun nimistä ovat edelleen yleisesti käytössä. Joissakin tapauksissa näiden nimien alkuperäiseen hepreankieliseen merkitykseen sisältyi Jumalan nimi. Seuraavassa muutama tällainen nimi merkityksineen. Ehkä sinun nimesi on yksi niistä.

Johanna: ’Jehova on ollut suosiollinen’

Joel: ’Jehova on Jumala’

Johannes: ’Jehova on osoittanut suopeutta’

Jonatan: ’Jehova on antanut’

 [Tekstiruutu s. 8]

Jumalaa tarkoittavia Raamatun ilmauksia

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käytetään monia ilmauksia Jumalasta, esimerkiksi sanoja Herra, Isä, Kaikkivaltias ja Luoja. Niitä kohtia, joissa hänestä käytetään hänen persoonanimeään, on kuitenkin paljon enemmän kuin muita ilmauksia yhteensä. Jumala selvästikin haluaa meidän käyttävän hänen nimeään. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyvät seuraavat ilmaukset. *

Jehova: 6973 kertaa

Jumala: 2605 kertaa

Kaikkivaltias: 48 kertaa

Herra: 40 kertaa

Tekijä: 23 kertaa

Isä: 7 kertaa

Luoja: 7 kertaa

Ikiaikainen: 3 kertaa

Suuri Opettaja: 2 kertaa

[Alaviite]

 [Tekstiruutu s. 9]

Jumala joka saattaa tapahtumaan

Tutkijat eivät ole täysin yhtä mieltä Jumalan nimen Jehova merkityksestä. Tutkittuaan aihetta seikkaperäisesti monet ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että tämä nimi on eräs muoto heprealaisesta verbistä ha·wahʹ (’tulla [joksikin]’) ja että se merkitsee ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’.

Siksi 2. Mooseksen kirjan 3:14, jossa Mooses tiedustelee Jumalalta Hänen nimeään, kuuluu Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksessä * seuraavasti: ”Tähän Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä osoittaudun miksi osoittaudun.’ Ja hän lisäsi: ’Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ”Minä osoittaudun on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’”

Käännös on sopiva, koska Jumala voi saattaa itsensä tulemaan miksi tahansa, mikä hänen on tarpeen olla. Mikään ei voi estää häntä täyttämästä mitä tahansa tehtävää, joka on tarpeen suorittaa hänen tahtonsa toteuttamiseksi. Hänen tarkoituksensa ja lupauksensa toteutuvat aina. Jumala on osoittautunut huomattavalla tavalla Luojaksi, sellaiseksi jolla on rajaton kyky saattaa tapahtumaan. Hän saattoi kaikkeuden olemassaoloon. Hän loi myös suuret määrät henkiluomuksia. Hän on tosiaan Jumala, joka saattaa tapahtumaan.

[Alaviite]

[Kuva s. 5]

Hananja ben Teradionin teloitusta esittävä reliefi

[Kuvat s. 8, 9]

Jumalan nimi näkyvästi esillä:

1. Kirkko, Lomborg, Tanska, 1600-luku

2. Lasimaalaus, Bernin katedraali, Sveitsi

3. Muinaishepreaksi kirjoitettu käärö, joka kuuluu Kuolleenmeren kirjakääröihin, Israel, n. 30–50

[Lähdemerkintä]

Shrine of the Book, Israel Museum, Jerusalem

4. Ruotsalainen kolikko, 1600

[Lähdemerkintä]

Kungl. Myntkabinettet, Sveriges Ekonomiska Museum

5. Saksalainen rukouskirja, 1770

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Die Lust der Heiligen an Jehova. Oder: Gebaet-Buch, 1770

6. Kivilaatta, Baijeri, Saksa

7. Mesan kivi, Pariisi, Ranska, 830 eaa.

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

8. Maalaus kirkon kupolissa, Olten, Sveitsi