”Tuhannen tähden hotelli”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA RANSKASTA

MONET meistä vaihtaisivat mielellään yön neljän tähden hotellissa yöhön aavikolla upean tähtitaivaan alla. Tällaisen vaihtokaupan kannalla olin tehtyäni matkan lumoavaan Etelä-Tunisiaan Pohjois-Afrikkaan. Siellä sain yöpyä miellyttävässä ”tuhannen tähden hotellissa” – paimentolaisteltassa.

Tällaisissa hotelleissa ovat asuneet kautta historian miljoonat ihmiset Aasian aroilta Saharan lakeuksille ja aina Pohjois-Amerikkaan asti. Vaikka monet heimot ovat joutuneet luopumaan teltoista sadan viime vuoden aikana, aavikoilla vaeltaa edelleen tuhansia paimentolaisia. Heidän legendaarinen vieraanvaraisuutensa tekee heidän seurassaan vietetystä päivästä ikimuistoisen.

”Villataloja”

Päästäksemme paimentolaisten leiriin ajamme oppaani kanssa aavikon halki vanhalla Land Roverilla. Kysymme muutamilta paimenilta tietä, ja viimein etäällä alkaa häämöttää tummanruskeita telttoja. Kun perillä nousemme autosta, aavikon syvä hiljaisuus tekee meihin vaikutuksen. Beduiinit sanovat, että tämä hiljaisuus puhdistaa mielen. Isäntämme ottaa meidät lämpimästi vastaan ja kutsuu meidät telttaansa. Se on suunnilleen 12 metriä pitkä, 5 metriä leveä ja 2 metriä korkea. Astumme sisään miehille ja vieraille varattuun osaan ja istuudumme  kauniille matoille. Teltan toinen pää on perheen oleskelu- ja ruoanlaittotilaa, mutta sen eteen levitetään verho silloin kun on vieraita. Jutellessamme isännän kanssa emäntämme tuo meille perinteistä minttuteetä, ja teltan päädyssä tyttäret puolestaan pyörittelevät taikinasta herkullisia kakkuja, jotka paistetaan savipannulla nuotiossa.

Keskustelun aikana kysyn isännältä, miten teltan katto ja seinät on tehty. Hän selittää asian mielellään. Teltta ei koostu yhdestä ainoasta kankaasta, vaan siihen tarvitaan useita noin 15 metriä pitkiä ja puoli metriä leveitä kaistaleita, jotka ommellaan yhteen. Joissakin suuremmissa teltoissa on 12 tai 13 kaistaletta. Miten ne valmistetaan?

Iltapäivän kirkkaassa auringonpaisteessa katselen, kun yksi tyttäristä istuu hiekalla teltan edessä värttinä kädessään ja kehrää karvaa näppärästi paksuksi langaksi. Lanka kudotaan pitkiksi kangaspaloiksi vaakakangaspuilla. Löysä kudos takaa hyvän ilmanvaihdon. Sateella lanka kuitenkin turpoaa, jolloin kangas tiivistyy vedenpitäväksi. Arabit ovat antaneet teltalle osuvan nimen: bait eš-ša’ar eli ’villateltta’ tai ’villatalo’.

Kunnossapito

Kuinka kauan teltta kestää? Paimentolaiset pitävät hyvää huolta erämaakodeistaan. Isäntäni kertoo, että perheen naiset kutovat vähintään yhden kankaan vuodessa. Kulunein kaistale korvataan uudella yleensä vuosittain. Kahdeksan kaistaleen seinä tai katto uusitaan siis kahdeksassa vuodessa. Joissakin paikoissa kaistaleet ratkotaan erilleen ja paremmin säilynyt sisäpuoli käännetään ulospäin.

Millainen on teltan runko? Keskiosaa kannattelee neljä seivästä, jotka on useimmiten tehty aprikoosipuusta. Kaksi keskimmäistä ovat noin 2,5 metriä pitkiä. Seipäiden toinen pää upotetaan maahan ja toinen kiinnitetään 45–60 senttimetriä pitkään koristeelliseen harjapuuhun, joka on tehty kovasta puusta. Harjapuu on hieman kaareva, minkä vuoksi teltan korkein kohta muistuttaa kamelin kyttyrää. Sivuseinien ja takaseinän tukena on pienempiä seipäitä. Menemme ulos katsomaan, miten teltta on kiinnitetty maahan. Huomaamme, että kaistaleet on kiinnitetty maahan vuohenkarvasta punotuilla tukinuorilla.

Teltan takana on kuivista oksista kasattu tiheä aita, joka pitää villieläimet loitolla. Lähettyvillä on perheen aasi keppiin kytkettynä. Pyöreässä aitauksessa on lampaita ja vuohia, joita tyttäret pitävät tarkoin silmällä.

Yksinkertaista elämää

Nyt kakut ovat valmiita, ja maistelemme noita herkkuja täyteläiseen oliiviöljyyn kastettuina. Kun katselen ympärilleni, paimentolaisten elämäntyylin yksinkertaisuus tekee minuun vaikutuksen. Kalusteina on vain puinen arkku sekä muutamia kudottuja laukkuja, mattoja ja peittoja. Tyttäret esittelevät minulle ylpeinä yksinkertaisia karstojaan ja kehruuvälineitään, mutta niiden lisäksi heillä ei ole juuri muita tavaroita. Mieleeni muistuu viisas ajatus, jonka telttaelämääkin viettänyt runoilija-paimen Daavid lausui: ”Hän kasaa tavaroita eikä tiedä, kuka ne saa.” (Psalmit 39:6.)

Monet paimentolaiset ovat – varmaankin ympäristönsä innoittamina – runoilijoita, ja he rakastavat runokilpailuja. He pitävät myös tarinoista ja sananparsista. Minä esitän vuorollani muutamia Raamatun sananlaskuja, jotka heijastavat sen Persoonan täydellistä viisautta, ”joka jännittää taivaat kuin hienon harson, joka levittää ne kuin teltan asuttavaksi” (Jesaja 40:22). On tullut aika hyvästellä isäntäväki. Kiitän heitä lämpimästi vieraanvaraisuudesta ja mietin, milloin saan seuraavan kerran yöpyä näissä tunnelmallisissa ”tuhannen tähden hotelleissa”.

[Kuva s. 26]

Kakkuja paistumassa tulisijassa

[Kuvien lähdemerkinnät s. 26]

Musée du Sahara à Douz, avec l’aimable autorisation de l’Agence de mise en valeur du patrimoine et de promotion culturelle de Tunisie; kamelit: ZEFA/ROBERTSTOCK.COM