Vakavat unihäiriöt

JOSKUS väsymys voi olla merkki vakavasta unihäiriöstä. Pitkäaikainen unettomuus kestää yli kuukauden, ja se liittyy usein vaikeampiin ongelmiin, kuten masennukseen. Se voi olla myös vakavan fyysisen sairauden oire.

Uniapneaoireyhtymä

Mario kärsi voimakkaasta päiväväsymyksestä. Kun hän ajoi autoa, vaimon piti tarkkailla häntä koko ajan, sillä hänellä oli taipumus menettää tajuntansa hetkellisesti, mitä hän itse ei yleensä  muistanut. Hän kuorsasi äänekkäästi ja epäsäännöllisesti joka yö, ja silloin tällöin hän säpsähti rajusti hereille haukkomaan henkeä. *

Mariolla oli uniapneaoireyhtymän tyypilliset oireet. Apnea tarkoittaa kirjaimellisesti ’ei-hengitystä’, hengittämättömyyttä. Hengityskatkos voi kestää kymmenestä sekunnista pariin kolmeen minuuttiin. Potilas haukkoo usein epätoivoisesti ilmaa, kunnes nukahtaa uudelleen. Sama toistuu satoja kertoja yössä. Oireyhtymästä on kolme muotoa.

Sentraalisessa uniapneaoireyhtymässä aivojen hengityskeskus ei anna käskyä hengittää säännöllisesti. Obstruktiivisessa oireyhtymässä nielu sulkeutuu, mikä estää ilmavirran kulun. Sekamuotoinen oireyhtymä on yhdistelmä näistä kahdesta, ja se on tavallisin diagnoosi. Uniapneasta kärsivä voi ajan myötä olla samassa kunnossa kuin sellainen, joka valvoo kaikki yöt!

Tämä unihäiriö voi aiheuttaa elämässä monenlaisia vaaratilanteita, sillä potilas voi menettää tajuntansa kesken työnteon tai autolla ajon. Hänellä voi olla korkea verenpaine tai sydämen laajenema, ja aivohalvauksen ja sydänkohtauksen riski on tavallista suurempi. Stanfordin yliopiston professori William Dement arvioi, että Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 38 000 ihmistä uniapnean aiheuttamiin sydän- ja verisuonitauteihin.

Uniapneaoireyhtymä on yleisin yli 40-vuotiailla ylipainoisilla miehillä, mutta siitä voivat kärsiä kaikenikäiset, jopa lapset. Hoitoja on useita, ja aina olisi parasta, että niitä valvoo unihäiriöihin erikoistunut lääkäri. Tehokkain obstruktiivisen oireyhtymän ei-kirurginen hoito on niin sanottu CPAP- eli ylipainehengityshoito. Siinä potilas käyttää öisin nenämaskia, ja kompressori (jonka paineen lääkäri mitoittaa potilaalle sopivaksi) antaa juuri sen verran ilmaa, ettei hengityskatkoksia pääse syntymään. Ellei tämä keino auta, voidaan turvautua erityyppisiin leikkauksiin. Nielusta voidaan esimerkiksi poistaa ylimääräistä kudosta laser- tai radiofrekvenssihoidolla.

Narkolepsia

Lääkärinhoitoa vaatii myös narkolepsia, neurologinen sairaus, joka aiheuttaa voimakasta päiväväsymystä. Esimerkiksi Buck oli aina unelias. Hän saattoi yhtäkkiä nukahtaa vaikka kesken tärkeän kokouksen. Hän alkoi pitää kädessään avainnippua, joka hänen nukahtaessaan putosi kolahtaen maahan ja havahdutti hänet hereille. Sitten hänellä ilmeni katapleksian oireita: häneltä meni polvista voima ja hän lyyhistyi kasaan aina voimakkaan tunnereaktion yhteydessä. Seuraavaksi hän alkoi nukahtamishetkellä saada unihalvauskohtauksia ja kokea silloin tällöin aistiharhoja.

Narkolepsia puhkeaa yleensä 10–30-vuotiaille. Joskus tilaan liittyy käyttäytymistä, joka näyttää normaalilta mutta jota potilaat eivät itse muista, vaikka sitä voi jatkua pitkänkin aikaa. Valitettavasti  menee usein vuosia, ennen kuin potilaalle osataan tehdä oikea diagnoosi, ja sitä ennen häntä pidetään laiskana, henkisesti hitaana tai outona. Tautia ei nykyään osata parantaa, mutta oireisiin voidaan vaikuttaa – vaihtelevin tuloksin – lääkkeillä ja elämäntavoilla. *

Muita unihäiriöitä

Pitkäaikaista unettomuutta aiheuttaa myös kaksi suoraan raajoihin vaikuttavaa unihäiriötä, jotka joskus esiintyvät rinnakkain. Toinen on periodinen raajaliikehäiriö, jossa jalat ja joskus myös kädet nytkähtelevät ja heiluvat unen aikana. Esimerkiksi kun Michael oli tutkittavana, kävi ilmi, että jalkojen jaksoittaiset liikkeet herättivät hänet noin 350 kertaa yössä!

Oma häiriönsä on levottomien jalkojen oireyhtymä *, jossa syvällä jalkalihaksissa ja polvissa ilmenevät tuntemukset synnyttävät pakonomaisen tarpeen liikutella jalkoja ja estävät potilasta näin nukahtamasta. Ongelma liittyy joskus liikunnan puutteeseen tai huonoon verenkiertoon, mutta joissakin tapauksissa se näyttää johtuvan kofeiinista. Myös alkoholin tiedetään joskus pahentavan oireita.

Bruksismille on ominaista hampaiden narskuttelu tai yhteen pureminen unen aikana. Jos sitä esiintyy säännöllisesti, hampaat voivat kulua ja leuka voi kipeytyä pahasti, mikä johtaa vakavaan unettomuuteen. Hoitokeinot vaihtelevat ongelman vakavuuden mukaan leikkauksesta purentakiskojen yökäyttöön.

Tämä lyhyt katsaus muutamaan monista unihäiriöistä tähdentää sitä, että on vaarallista jättää ne hoitamatta. Hoito voi olla yksinkertainen tai monimutkainen, mutta usein se on välttämätön. Jos sinulla tai läheiselläsi on ollut pitkäaikaista unettomuutta tai merkkejä vakavasta unihäiriöstä, saattaa olla viisasta hakeutua ammattihoitoon nopeasti. Vaikkei hoito poistaisikaan kaikkia ongelmia, se voi vähentää merkittävästi riskejä ja helpottaa tilannetta kaikkien osalta. Kun Raamatun lupaukset täyttyvät tulevaisuudessa, yksikään ihminen ”ei sano: ’Minä olen sairas.’” Kaikki sairaudet hävitetään, kun Jumala tekee ”kaiken uudeksi”. (Jesaja 33:24; Ilmestys 21:3–5.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 10]

Unihäiriöitä pitäisi hoitaa lääkärin valvonnassa

[Kuva s. 10]

Kuorsaaminen voi olla uniapnean oire

[Kuva s. 11]

Narkoleptikkoa luullaan usein laiskaksi

[Kuva s. 12]

Uniapneaan voi auttaa laite, joka säätelee ilmavirran painetta