Amate-paperi – Meksikon papyrus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

MEKSIKOLAISILLA on rikas ja mielenkiintoinen historia. Nykypäivään säilyneitä arvokkaita kulttuuriaarteita ovat muun muassa ”todisteet”: kuvakirjoitusta sisältävät käsikirjoitukset eli koodeksit. Ne avaavat näköaloja atsteekkien, mayojen ja muiden Keski-Amerikan sivilisaatioiden tietämykseen ja käsityksiin monilla tiedonaloilla – historiassa, luonnontieteissä, uskonnon saralla ja ajanlaskussa – sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään. Erittäin kyvykkäät kirjurit, tlacuilot, tallensivat kansansa historiaa erilaisille materiaaleille.

Osa koodekseista on tehty kangassuikaleista, peurannahasta tai agaavepaperista, mutta ensisijainen materiaali oli amate. Nimi tulee nahuatlinkielisestä sanasta amatl, joka merkitsee ’paperia’. Sitä saatiin mulperikasveihin kuuluvan viikunapuun kuoresta. Enciclopedia de México -tietosanakirjan mukaan ”Ficus-suvun lukuisia lajeja on vaikea erottaa toisistaan  tutkimatta tarkoin kasvin runkoa, lehtiä, kukkia ja hedelmää”. Amate-puu voi olla Ficus involuta, Ficus crassiuscula tai Ficus cotinifolia, jotka voidaan erottaa värin perusteella.

Valmistus

Kun espanjalaiset valloittivat alueen 1500-luvulla, amate-paperin valmistus yritettiin estää. Syynä oli se, että valloittajat katsoivat sen liittyvän läheisesti paikallisiin uskonnollisiin menoihin, jotka katolinen kirkko tuomitsi. Espanjalainen kerjäläismunkki Diego Durán kirjoittaa, että alkuperäisasukkaat ”laativat esi-isistään erittäin laajoja historiateoksia. Niistä olisi saatu paljon tietoa, ellei niitä olisi tuhottu tietämättömässä kiihkossa. Eräät tietämättömät, jotka luulivat niitä epäjumaliksi, poltattivat ne, vaikka ne tosiasiassa olivat muistamisen arvoista historiaa.” (Historia de las Indias de Nueva España e Islas de la Tierra Firme.)

Yritykset lopettaa amate-paperin valmistus eivät kuitenkaan onnistuneet, ja taito on onneksi säilynyt nykypäivään saakka. Paperia tehdään yhä pohjoisen vuoristossa Pueblan osavaltiossa, esimerkiksi San Pablitossa Pahuatlánissa. Arqueología Mexicana -lehdessä lainattiin kuningas Filip II:n hovilääkärin Francisco Hernándezin tallentamia tietoja ja sanottiin, että ”paperinvalmistajat katkoivat puista ainoastaan paksut oksat ja jättivät versot kasvamaan. Oksat laitettiin yöksi likoamaan läheisiin jokiin tai puroihin. Seuraavana päivänä oksista irrotettiin kuori, sen ulompi ja sisempi kerros erotettiin toisistaan, ja ainoastaan sisempi kerros säästettiin.” Puhdistamisen jälkeen kuidut levitettiin tasaiselle alustalle ja niitä pehmitettiin kivinuijilla.

Nykyään kuidut pehmitetään keittämällä niitä suurissa padoissa vedessä, johon on lisätty tuhkaa ja kalkkia. Samalla niistä poistuu eräitä aineita. Keittäminen voi kestää jopa kuusi tuntia. Sen jälkeen kuidut huuhdellaan ja jätetään veteen. Käsityöläiset levittävät kuituja yksitellen puualustalle ruudukoksi. Sitten he pehmittävät niitä lyöden niitä tasaiseen tahtiin kivinuijilla, kunnes ne punoutuvat toisiinsa ja muodostavat paperiarkin. Lopuksi paperin reunat vahvistetaan taittamalla ne sisäänpäin ja paperi jätetään kuivumaan aurinkoon.

Amate-paperia saa monenvärisenä. Perinnäisesti se on ruskeaa, mutta valikoimaan kuuluvat myös puhdas valkoinen, norsunluunvalkoinen, ruskea-valkopilkullinen sekä keltainen, sininen, roosa ja vihreä.

Käyttö nykyään

Amatesta tehdään kauniita meksikolaisia taidekäsitöitä. Joillakin maalauksilla on uskonnollinen merkitys, mutta toisten aiheena ovat erilaiset tyylitellyt eläimet sekä juhlat ja näkymät iloisten meksikolaisten elämästä. Värikkäiden kuvien lisäksi amate-paperista tehdään muun muassa kortteja ja kirjanmerkkejä. Näistä tuotteista pitävät sekä meksikolaiset että ulkomaalaiset, jotka ostavat niitä koriste-esineiksi. Tätä taidetta viedään moniin maihin eri puolille maailmaa. Vanhoista koodekseista on tehty jäljennöksiä. Miten mielenkiintoisilta amate-töiden onkaan täytynyt näyttää espanjalaisten silmissä, kun he näkivät niitä ensimmäisen kerran! Edellä mainittu dominikaanimunkki Diego Durán kertoo, että alkuperäisasukkaat ”kirjoittivat ja maalasivat kaiken kirjoihin ja suurille paperiarkeille, ja mukana olivat tapahtumien päivämäärät vuoden, kuukauden ja päivän tarkkuudella. Maalauksiin kirjoitettiin heidän lakinsa ja määräyksensä, henkikirjoitusluettelot ynnä muut sellaiset erittäin järjestyksellisesti ja yhtäpitävästi.”

Onneksi amate-paperin valmistamisen perinne on säilynyt meidän aikaamme asti ja sen myötä kaunis meksikolainen kulttuuriperintö. Aivan kuten menneiden aikojen tlacuilo-kirjurit myös nykypäivän tavalliset käsityöläiset ovat ihastuneita amateen, jota voidaan hyvin kutsua Meksikon papyrukseksi.

[Kuva s. 26]

Kuitujen pehmittämistä