Hämmästyttävä selviytyjä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA NAMIBIASTA

LOUNAIS-AFRIKASSA Namibin aavikolla ilma on kuulasta ja raikasta. Taivas on pilvetön. Auringon noustessa lämpötilakin kohoaa. Tämä on hiekkadyynien ja tuulenpieksemien soratasankojen maailma. Katselemme ympärillemme ihmetyksen vallassa. Mikä on tuo etäällä näkyvä vihreä lehtikasa? Lähempi tarkastelu paljastaa, että olemme törmänneet maailman eriskummallisimpiin kuuluvaan kasviin nimeltä Welwitschia mirabilis. Tämän tieteellisen latinalaisen nimen loppuosa tarkoittaa ’ihmeellistä’.

Luonnonvaraisena kasvavia Welwitschioita voi tavata vain Angolan ja Namibian aavikkoseuduilla. Welwitschiat poikkeavat niin täysin kaikista muista kasveista, että tutkijat luokittelevat ne aivan omaksi heimokseen ja suvukseen, johon kuuluu vain yksi laji. Chris Bornman kertoo kirjassaan tästä kasvista: ”Niistä suunnilleen 375000 kasvilajista, jotka ihmiset tuntevat, mikään muu kasvi ei ole onnistunut herättämään kasvitieteilijöiden keskuudessa yhtä paljon kiinnostusta kuin Welwitschia; mikään muu kasvi ei liioin ole tuottanut luokittelijoille yhtä paljon päänvaivaa.” (Welwitschia—Paradox of a Parched Paradise.)

Welwitschia voi näyttää puuntynkää ympäröivältä lehtikasalta, mutta todellisuudessa kasvilla on vain kaksi lehteä, jotka aavikon tuuli on repinyt kaistaleiksi. Kasvin afrikaansinkielinen nimi, tweeblaarkanniedood, merkitsee kirjaimellisesti ’kaksi lehteä ei voi kuolla’. Nimi onkin erittäin osuva. Aavikon päivälämpötila kohoaa toisinaan jopa 40 asteeseen, kun taas yöt voivat olla hyytävän kylmiä, koska aavikolla ei ole puita hillitsemässä tuivertavia tuulia. Useimmat kasvit ovat täysin riippuvaisia siitä, että niiden juuret imevät vettä maasta, mutta näin ei ole Welwitschian laita. Namibin aavikolla sataa yleensä parisenkymmentä millimetriä vuodessa, mutta välillä sadetta ei saada vuosiin. Näissäkin oloissa Welwitschia jatkaa kasvuaan ja sen lehdet pysyvät vihreinä. Tutkijat ovat pitkään ihmetelleet, miten tämä on mahdollista. Näyttää siltä, että kasvin lehdet imevät aamukasteen, jonka tuulet tuovat säännöllisesti rannikolta.

Welwitschia ei pudota lehtiään ja kasvata tilalle uusia, vaan alkuperäinen lehtipari säilyy koko kasvin elinajan. Kun eräs kokoon käpertynyt lehti avattiin, sen pituudeksi mitattiin noin yhdeksän metriä. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jolleivät Welwitschian lehtien kärjet kuolisi ja irtoaisi pois! ”Welwitschia voisi 1500 vuoden pituisen elämän aikana kasvattaa peräti 225 metrin mittaisen lehden”, selitetään tiedelehti Veld & Florassa. Voiko kasvi sitten tosiaan elää niin pitkään? ”Welwitschiat kasvavat hitaasti, ja ne elävät usein tuhannesta pariintuhanteen vuotta”, vakuuttaa The World Book Multimedia Encyclopedia.

Welwitschia on todellakin loistava selviytyjä. Miten tämän ainutlaatuisen kasvin selviytyminen niin pitkään ja niin ankarissa oloissa on selitettävissä? Pohjimmiltaan meidän on kiittäminen kaikkiviisasta Suunnittelijaa ja Luojaa, Jehova Jumalaa, joka panee ”kasvillisuuden ihmiskunnan palvelukseen” (Psalmit 104:14).