Irlannin kiehtova Burren

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA IRLANNISTA

KAIKKI eivät ole siitä innoissaan. Joidenkin silmissä se ei ole paljon muuta kuin karu kivierämaa. ”Siellä ei ole vettä, mihin voisi hukuttaa miehen, ei puuta, johon hirttää hänet, eikä maata, johon haudata hänet”, kirjoitti englantilainen kenraaliluutnantti Edmund Ludlow käytyään alueella vuonna 1651.

Silti useimmat kävijät ihastuvat paikkaan. Luonnontieteilijät, kasvitieteilijät, arkeologit, historiantutkijat ja tuhannet muut, jotka käyvät täällä säännöllisesti, pitävät sitä monestakin syystä ”kiehtovana ja vaikuttavana seutuna”. Missä tämä paikka sijaitsee? Miksi se kiinnostaa niin monia erilaisia ihmisiä?

’Kivinen paikka’

Alue sijaitsee aivan Euroopan reunalla Irlannin länsirannikolla, kuuluisien Moherin kallioiden ja pohjoisempana sijaitsevan Galwaynlahden välillä. Nimi Burren tulee iirinkielisestä sanasta boireann ja merkitsee ’kivistä paikkaa’.

Maisemaa hallitsevat kivet ja kalliot. Eräässä opaskirjassa sanotaan, että alue on ”geologisen luonnonoikun tuote” ja monin paikoin ”valtavat, harmaat kalkkikivitasanteet, joilla on siellä täällä jättimäisiä kivenlohkareita, jatkuvat silmänkantamattomiin”. Koko Burrenin alue on laaja kalkkikiviesiintymä, joka levittäytyy 1300 neliökilometrin alalle. Tämä ”salaperäinen, kolkko kuumaisema” näyttää ensi silmäyksellä suurimmaksi osaksi täysin paljaalta.

”Valtaisa lämmönvaraaja”

Tuuli ja sade ovat muovanneet kalkkikivitasanteisiin ja -laattoihin ihmeellisiä muotoja, joista syntyy Burrenin omaleimainen jylhä, koruton kauneus. Komeat maisemat eivät kuitenkaan olleet se syy, joka toi tänne ensimmäiset asukkaat tuhansia vuosia sitten. He olivat kiinnostuneempia alueen tarjoamasta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta laiduntaa karjaa ympäri vuoden.

Tämä suuri, paikoin yli 900 metrin paksuinen kalkkikivialue toimii ”valtaisana lämmönvaraajana, joka varastoi itseensä lämpöä kesällä ja säteilee sitä vähitellen talvella”. Kun meri vielä tasoitti lämpötiloja, noilla ensimmäisillä uudisasukkailla oli erittäin hyvät olosuhteet harjoittaa maataloutta.

Burrenin varhaisia rakentajia

Menneet sukupolvet ovat noiden varhaisten karjankasvattajien tavoin jättäneet jälkiä joka puolelle Burrenia. Alueella on kymmeniä hautoja, jotka on rakennettu suurista kivenlohkareista, megaliiteista. Yksi kuuluisimmista on Poulnabronen dolmen eli kammiohauta, joka rakennettiin kauan ennen Kristuksen aikaa. Alkuperäisestä haudasta ei tietenkään ole enää jäljellä kuin pelkkä runko: suuret kalkkikivilaatat, joita muinaiset rakentajat käyttivät rakentaessaan tämän muistomerkin jollekin erityisen tärkeälle vainajalleen. Asiantuntijoiden mukaan hautaa peitti alun perin valtava röykkiö kiviä ja maata.

 Kauan ennen kuin keltit saapuivat Irlantiin, Burrenin asukkaat jättivät jälkeensä kiilan muotoisia kivihautoja. Vuonna 1934 muuan nuori mies löysi Gleninsheenistä ”kummallisen näköisen esineen”, kuten hän itse sitä kuvaili. Se osoittautui taitavasti valmistetuksi kultaiseksi kaulakoruksi, jota nykyään pidetään yhtenä ”Irlannin myöhäisen pronssikauden kultaseppien hienoimmista töistä”.

Noita muinaisia ihmisiä verhoaa suuri salaperäisyys. Keitä he oikein olivat? Mihin he uskoivat? Mikä tarkoitus oli rakennuksilla, joita he rakensivat esimerkiksi Turlough’n kukkulan suojattomalle huipulle? Oliko tuo arvoituksellinen paikka muinainen mäkilinnoitus vai pyhä alue, jolla suoritettiin uskonnollisia rituaaleja? Kukaan ei oikeastaan tiedä.

Myöhemmät yhteisöt rakensivat kivistä tai maa-aineksista lukemattomia linnoituksia, joiden ympärysvallien sisäpuolella oli asuintaloja. Heidän jälkeensä saapuivat kirkkojen, luostarien ja linnojen rakentajat.

Maanalainen Burren

Burren on mielenkiintoinen paikka myös maanpinnan alapuolelta. Vesi on tunkeutunut syvälle huokoiseen kalkkikiveen ja kovertanut ”Irlannin huomattavimpiin kuuluvan maanalaisen maailman”. Kalkkikivikerrostuma on täynnä luolia. Monissa niistä virtaa edelleen puroja ja jokia, jotka välillä ryöppyävät vesiputouksina. Poll an Ionain -luolassa on tiettävästi Euroopan pisin alaspäin kasvava tippukivi: se on yli yhdeksänmetrinen!

Monet luolat ovat vaarallisia, ja siksi varovaiset kävijät rajoittavat tutkimusretkensä suhteellisen turvalliseen Aillween luolaan, joka on Burrenin ainoa yleisölle avoin luola. Siellä näkyy merkkejä ruskeakarhusta, joka kuoli Irlannissa sukupuuttoon yli tuhat  vuotta sitten. Ilmeisesti karhut nukkuivat talviunta tässä luolassa, jossa lämpötila pysyy kymmenessä asteessa ympäri vuoden. Syvällä kalkkikivivuoren sisällä katsojat saavat ihastella ihmeellisen muotoisia ylös- tai alaspäin kasvavia tippukiviä ja muita erikoisia kalliomuodostumia. Täällä voi myös yrittää kuvitella, millainen voima on vedessä, joka nämä vaikuttavat luolat ja onkalot on alun alkaen kovertanut.

”Kasvien metropoli”

Burren on poikkeuksellinen alue erityisesti kasvistonsa puolesta. Se on erään kirjoittajan mielestä ”Euroopan vaihtelevimpia ja hämmästyttävimpiä elinympäristöjä”. Siihen kuuluu rannikkoa ja vuoristoa, niittyjä ja metsiä. Alueella on satoja umpilaaksoja, jotka syntyivät tuhansia vuosia sitten, kun osa Burrenin luolista romahti. Erikoislaatuiset järvet kuivuvat kesällä niityiksi, kun pohjaveden pinta laskee. Kiviaitoja, joista jotkin ovat tuhansia vuosia vanhoja, kulkee joka puolella kalkkikivitasanteiden poikki, ja niitä on rakennettu jokaisen vihreän laikun ympärille.

Vielä vaihtelevammaksi tämän hämmästyttävän alueen tekevät kalkkikivessä olevat raot ja halkeamat, jotka voivat olla kaksikin metriä syviä. Halkeamiin on saattanut kertyä maata saarekkeiksi, joissa kaikenlaiset kasvit voivat kasvaa suojassa.

Kasvitieteilijä Cilian Rodenin mukaan kaikkialla Burrenissa kasvaa ”harvinaisia, silmiä hiveleviä kasveja yhtä runsaasti kuin yleensä kasvaa päivänkakkaroita ja ohdakkeita”. Erilaisia kasvilajeja on yli 600, mutta alue ei ole poikkeuksellinen pelkästään lajien tai määrän runsauden johdosta. Ainutlaatuista on se, että täällä kasvaa rinnakkain hyvin erityyppisiä kasveja. Kasvitieteilijät ovat satojen vuosien ajan olleet ymmällään sen vuoksi, että ”pohjoisen napapiirin, Alppien ja Välimeren kasvit – pitivät ne sitten kalkista tai eivät – viihtyvät kaikki tällä pienellä alueella Länsi-Irlannin perukoilla”.

Kaunis, sininen kevätkatkero, jota pidetään alppikasvina, menestyy Burrenissa jopa merenpinnan tasolla. Muutaman senttimetrin päässä toisistaan kasvaa pohjoisia lajeja, kuten lapinvuokko, ja subtrooppisen vyöhykkeen lajeja, kuten hiussaniainen. Alueella kukoistaa yli 20 orkidealajia. Runsaana kasvavat myös ajuruoho, käenkaali, verikurjenpolvi, keltamaite, laukkaneilikka ja monet muut. Burren on todellakin ”kasvien metropoli”.

Burren on totisesti kivistä seutua, mutta mikään karu erämaa se ei ole. Se heijastaa luomakunnan kauneutta ja monimuotoisuutta. Se herättää ajatuksia, herkistää aisteja, kiehtoo mielikuvitusta ja virkistää mieltä. Tule Irlantiin tutustumaan kiehtovaan Burreniin!

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

POHJOIS-IRLANTI

IRLANTI

Burren

[Kuva s. 23]

Yleisnäkymä Burrenista

[Kuva s. 23]

Moherin kalliot kohoavat Atlantista 200 metriä korkeana pystysuorana seinämänä

[Kuva s. 23]

Pikkukuva: Burren on kiehtova paikka maanpinnan alapuoleltakin

[Lähdemerkintä]

Aillwee Caves

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

www.burrenbeo.com

[Kuvien lähdemerkintä s. 24]

Kukat: www.burrenbeo.com