Nuoret kysyvät:

Miksi Jumala antaa meidän kärsiä?

”Jumala on ylhäällä taivaassa, missä kaikki on hyvin, mutta me saamme kärsiä täällä alhaalla.” (Mary *)

NYKYNUORET ovat syntyneet kovaan maailmaan. Vähän väliä sattuu traagisia maanjäristyksiä ja muita luonnononnettomuuksia, joissa kuolee tuhansia ihmisiä. Uutisia hallitsevat sodat ja terrori-iskut. Sairaudet, rikokset ja onnettomuudet riistävät meiltä läheisiä. Yllä mainittu Mary kohtasi henkilökohtaisen murhenäytelmän. Hän sanoi katkerat sanansa isänsä kuoltua.

Kun onnettomuus osuu omalle kohdalle, on aivan inhimillistä tuntea turhautuneisuutta, menetystä tai jopa vihaa. Mielessämme voi pyöriä kysymyksiä: Miksi näin piti käydä? Miksi juuri minulle? Miksi juuri nyt? Tällaisiin kysymyksiin pitää saada tyydyttävät vastaukset. Mutta saadaksemme oikeat vastaukset meidän täytyy kääntyä oikean lähteen puoleen. Totta kyllä, joskus ihmisillä on ”niin paha olla, etteivät he kykene ajattelemaan selvästi”, kuten nuori Turrell totesi. Siksi  on ehkä yritettävä päästä tunteiden herraksi sen verran, että kykenee ajattelemaan johdonmukaisesti ja järkevästi.

Kasvokkain epämiellyttävän todellisuuden kanssa

Kuolema ja kärsimys ovat osa elämää, niin epämiellyttävää kuin se onkin. Job sanoi osuvasti: ”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä.” (Job 14:1.)

Raamatussa luvataan, että tulee uusi maailma, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:3, 4). Mutta ennen kuin nuo ihanteelliset olosuhteet koittavat, ihmiskunnan on elettävä ennennäkemättömän pahan ajan läpi. ”Tiedä tämä”, sanotaan Raamatussa, ”että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.” (2. Timoteukselle 3:1.)

Kuinka kauan tämä vaikea aika kestää? Jeesuksen opetuslapset kysyivät pohjimmiltaan samaa. Jeesus ei kuitenkaan kertonut heille mitään tarkkaa päivää tai hetkeä, jolloin tämä monella tavalla onneton järjestelmä päättyisi. Sen sijaan hän sanoi: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 24:3, 13.) Jeesuksen sanat kannustavat meitä olemaan kaukokatseisia. Meidän täytyy olla valmiita kestämään monia epämiellyttäviä asioita, ennen kuin loppu viimein tulee.

Jumalan syytä?

Olisiko sitten järkevää olla Jumalalle vihainen sen takia, että hän sallii kärsimystä? Ei, kun muistetaan, että Jumala on luvannut tehdä siitä lopun. Ei ole myöskään järkevää ajatella, että pahat asiat olisivat Jumalan syytä. Monet murhenäytelmät ovat silkkaa sattumaa. Kuvitellaanpa esimerkiksi, että tuuli kaataa puun ja joku loukkaantuu. Ei Jumala tuota puuta kaatanut. Raamattu auttaa meitä ymmärtämään, että tällaisiin surullisiin tapahtumiin on syynä ”aika ja sattuma” (Saarnaaja 9:11).

Kärsimys voi johtua myös arvostelukyvyn puutteesta. Jos esimerkiksi joukko nuoria juopottelee ja lähtee ajelulle ja sitten sattuu vakava onnettomuus, niin kenen syytä se on? Jumalanko? Ei, vaan nuoret joutuvat kärsimään arvostelukyvyn puutteen seurauksista (Galatalaisille 6:7).

Eikö Jumalalla kuitenkin olisi valta lopettaa kärsimykset saman tien? Tätä pohdiskelivat eräät uskolliset miehet Raamatun aikoina. Profeetta Habakuk kysyi Jumalalta: ”Mistä johtuu, että sinä katselet petollisesti menetteleviä, että pysyt vaiti, kun jumalaton nielee vanhurskaampansa?” Habakuk ei silti tehnyt hätäisiä päätelmiä. Hän sanoi: ”[Minä] tarkkailen nähdäkseni, mitä hän puhuu kauttani.” Myöhemmin Jumala vakuutti hänelle tekevänsä kärsimyksestä lopun ”määräaikana”. (Habakuk 1:13; 2:1–3.) Meidän on siis oltava kärsivällisiä ja odotettava, että Jumala hävittää pahuuden omana määräaikanaan.

Ei pidä päätellä hätiköiden, että Jumala jotenkin haluaisi meidän kärsivän tai että hän koettelee meitä henkilökohtaisesti. Toki kärsimykset voivat tuoda esiin parhaita puoliamme, ja Raamatun mukaan Jumalan sallimat koetukset voivat jalostaa uskoamme (Heprealaisille 5:8; 1. Pietarin kirje 1:7). Monista ihmisistä tulee kärsivällisempiä ja myötätuntoisempia, kun he kokevat koettelevia tai traumaattisia asioita. Meidän ei kuitenkaan pidä päätellä, että Jumala aiheuttaisi ihmisten kärsimykset. Silloin emme ottaisi huomioon Jumalan rakkautta ja viisautta. Raamatussa sanotaan selvästi: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” Päinvastoin Jumalalta tulee ”jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja”. (Jaakobin kirje 1:13, 17.)

Miksi Jumala sallii pahuutta

Mistä pahuus sitten juontaa juurensa? Jumalalla on vastustajia, ennen kaikkea ”Panettelija ja Saatana, joka eksyttää koko asuttua maata” (Ilmestys 12:9). Jumala asetti ensimmäiset ihmiset, Aadamin ja Eevan, elinympäristöön, jossa ei ollut ongelmia. Saatana vakuutti kuitenkin Eevalle, että tällä olisi paremmat oltavat, jos hän kääntäisi selkänsä Jumalan määräysvallalle (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Valitettavasti Eeva uskoi Saatanan valheita ja oli tottelematon Jumalalle. Aadam liittyi kapinaan. Mitä oli seurauksena?  ”Kuolema levisi kaikkiin ihmisiin”, sanotaan Raamatussa (Roomalaisille 5:12).

Jumala ei tukahduttanut kapinaa siten, että hän olisi saman tien tuhonnut Saatanan ja hänen seuraajansa, vaan katsoi parhaaksi antaa ajan kulua. Mitä hyötyä siitä olisi? Ensinnäkin Saatana paljastuisi valehtelijaksi! Ajan myötä kertyisi todisteita sen puolesta, että riippumattomuus Jumalasta tuottaa pelkkää tuhoa. Eikö juuri näin ole käynyt? ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Lisäksi ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:9). Ihmiskunnan uskonnot ovat ristiriitaisten opetusten labyrintti. Moraali on vajonnut alemmas kuin koskaan. Ihmiset ovat kokeilleet kaikenlaisia hallitusmuotoja. Sopimuksia allekirjoitetaan ja lakeja säädetään, mutta tavallisten ihmisten tarpeet ovat edelleen tyydyttämättä. Sodat vielä pahentavat kurjuutta.

On selvää, että Jumalan täytyy puuttua tilanteeseen ja tehdä loppu pahuudesta! Se tapahtuu kuitenkin vasta hänen määräaikanaan. Siihen asti meillä on kunnia tukea Jumalan hallitusvaltaa elämällä Raamatun lakien ja periaatteiden mukaisesti. Kun sattuu ikäviä asioita, voimme saada lohtua luotettavasta toivosta elää ongelmattomassa maailmassa.

Et ole yksin

Kun kärsimys koskettaa meitä itseämme, saatamme kysellä: miksi tämä tapahtui minulle? Apostoli Paavali muistuttaa kuitenkin, ettemme ole ainoita, jotka kärsivät pahuudesta. Paavali sanoo, että ”koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka” (Roomalaisille 8:22). Kun tiedät tämän, sinun on ehkä helpompi kestää kärsimystä. Esimerkiksi Nicolelle terrori-iskut, jotka tehtiin New Yorkiin ja Washingtoniin 11. syyskuuta 2001, olivat traumaattinen kokemus. ”Olin järkyttynyt ja kauhuissani”, hän kertoo. Kun hän sitten luki, miten toiset kristityt selviytyivät tuosta murhenäytelmästä, hänen näkemyksensä muuttui. * ”Tajusin, etten tosiaankaan ole yksin. Suru ja tuska alkoivat pikkuhiljaa hellittää.”

Joissakin tapauksissa on viisasta puhua asiasta jollekulle, esimerkiksi isälle tai äidille, kypsälle ystävälle tai kristitylle vanhimmalle. Kun kerrot tunteistasi jollekulle, johon luotat, voit kuulla rohkaisevan ”hyvän sanan” (Sananlaskut 12:25). Eräs nuori brasilialainen kristitty muistelee: ”Isäni kuoli yhdeksän vuotta sitten, ja tiedän, että Jehova herättää hänet jonain päivänä. Minua kuitenkin auttoi se, että kirjoitin siitä, miltä minusta tuntui. Puhuin myös paljon kristittyjen ystävieni kanssa.” Onko sinulla ’tosi tovereita’, joille voisit uskoutua? (Sananlaskut 17:17.) Ota vastaan heidän rakkaudellinen apunsa! Älä pelkää itkeä tai ilmaista tunteitasi. Jeesuskin ”puhkesi kyyneliin”, kun hän menetti ystävänsä. (Johannes 11:35.)

Raamatussa vakuutetaan, että jonain päivänä meidät ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta” ja saamme nauttia ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta” (Roomalaisille 8:21). Sitä ennen monet hyvät ihmiset saattavat kärsiä. Sinä voit saada lohtua siitä, että tiedät syyn noihin kärsimyksiin – ja tiedät, etteivät ne kestä loputtomasti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 14]

Voi olla hyvä puhua surustaan