Raamatun näkökanta

Miksi pitää avioliittoa pyhänä?

NYKYÄÄN monet sanovat uskovansa avioliiton pyhyyteen. Miksi niin monet liitot sitten päättyvät eroon? Joillekin avioliitto on vain romanttinen lupaus ja laillinen sopimus. Mutta lupauksia voidaan rikkoa. Niiden, jotka suhtautuvat avioliittoon näin, on melko helppoa purkaa liittonsa, kun jokin menee vikaan.

Miten Jumala suhtautuu avioliittojärjestelyyn? Vastaus löytyy hänen Sanastaan Raamatusta Heprealaiskirjeen 13:4:stä: ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa.” Sanalla ”kunniassa” käännettyyn kreikkalaiseen sanaan sisältyy ajatus jostakin, mikä on kallisarvoista tai mitä arvostetaan. Kun arvostamme jotakin, varjelemme sitä huolellisesti ja varomme menettämästä sitä edes vahingossa. Samoin tulisi olla avioliiton laita. Kristittyjen tulee pitää se kunniassa – suhtautua siihen kuin johonkin kallisarvoiseen, jota he haluavat suojella.

Jehova Jumala teki avioliitosta selvästikin pyhän järjestelyn aviomiehen ja vaimon välille. Mutta miten voimme osoittaa suhtautuvamme avioliittoon samoin kuin hän?

Rakkaus ja kunnioitus

Avioliittojärjestelyn kunnioittaminen edellyttää sitä, että aviopuolisot kunnioittavat toisiaan (Roomalaisille 12:10). Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Rakastakoon – – kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Efesolaisille 5:33.)

Puoliso ei epäilemättä aina  käyttäydy kaikkein rakastettavimmalla ja kunnioitettavimmalla tavalla. Kristittyjen täytyy silti osoittaa rakkautta ja kunnioitusta puolisoaan kohtaan. Paavali kirjoitti: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.)

Aikaa ja huomiota

Avioparit, jotka pitävät liittoaan pyhänä, käyttävät aikaa toistensa fyysisten ja tunneperäisten tarpeitten täyttämiseen. Tämä pätee myös avioliiton intiimeihin suhteisiin. Raamattu sanoo: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen.” (1. Korinttilaisille 7:3.)

Jotkut avioparit ovat kuitenkin katsoneet tarpeelliseksi, että aviomies muuttaa tilapäisesti pois kotoa ansaitakseen enemmän rahaa. Toisinaan erillään asumista on kestänyt odotettua pitempään. Tällainen erillään asuminen on usein rasittanut avioliittoa ja johtanut joskus jopa aviorikokseen ja avioeroon (1. Korinttilaisille 7:2, 5). Tämän vuoksi monet kristityt avioparit ovat päättäneet pikemminkin luopua aineellisista eduista kuin vaarantaa avioliittonsa, jota he pitävät pyhänä.

Kun ongelmia syntyy

Kun vaikeuksia syntyy, kristityt, jotka kunnioittavat avioliittoaan, eivät hätiköiden muuta erilleen tai ota avioeroa (Malakia 2:16; 1. Korinttilaisille 7:10, 11). Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden vuoksi, saattaa hänet alttiiksi aviorikokselle, ja se, joka menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu, tekee aviorikoksen.” (Matteus 5:32.) Avioeron ottaminen tai erilleen muuttaminen silloin, kun pariskunnalla ei ole siihen raamatullisia perusteita, häpäisee avioliiton.

Suhtautumisemme avioliittoon näkyy myös siitä, millaisia neuvoja annamme niille, joilla on vakavia ongelmia avioliitossaan. Suosittelemmeko nopeasti asumus- tai avioeroa? Toisinaan asumuserolle saattaa kyllä olla pätevät syyt, esimerkiksi silloin kun on kyse äärimmäisestä fyysisestä pahoinpitelystä tai elatusvelvollisuuden tahallisesta laiminlyönnistä. * Lisäksi kuten edellä mainittiin, Raamattu sallii avioeron vain silloin, kun puoliso on syyllistynyt haureuteen. Kristittyjen ei tulisi kuitenkaan vaikuttaa tarpeettomasti toisten ratkaisuihin tällaisissa tilanteissa. Ratkaisun seurauksethan joutuu kantamaan nimenomaan se, jolla on avio-ongelmia – ei se, joka antaa neuvoja (Galatalaisille 6:5, 7).

Älä suhtaudu avioliittoon yliolkaisesti

Joissakin paikoin on yleistynyt se, että avioliiton kautta yritetään saada laillinen oleskelulupa jossakin toisessa maassa. Tällöin sovitaan tavallisesti niin, että oleskeluluvan hakija maksaa tuon maan kansalaiselle avioliiton solmimisesta. Usein tällaiset parit asuvat erillään, vaikka ovatkin naimisissa, eivätkä he ehkä ole edes tekemisissä keskenään. Oleskeluluvan saamisen jälkeen he pikapuoliin eroavat. He pitävät avioliittoaan pelkkänä liikesopimuksena.

Raamattu ei hyväksy tällaista yliolkaista suhtautumista avioliittoon. Onpa vaikutin avioliiton solmimiseen mikä tahansa, naimisiin mennessään puolisot astuvat pyhään liittoon, jota Jumala pitää sitovana. Tällaisten sopimusten osapuolet ovat sidoksissa toisiinsa aviomiehenä ja vaimona, eivätkä he voi myöhemmin avioitua uudelleen, jollei heillä ole raamatullisia perusteita avioerolle (Matteus 19:5, 6, 9).

Hyvä avioliitto vaatii vaivannäköä ja sinnikkyyttä, kuten mikä tahansa kannattava hanke. Ne jotka eivät arvosta sen pyhyyttä, luovuttavat helpommin. Tai he saattavat alistua siihen, että heidän avioliittonsa on onneton. Toisaalta ne, jotka tunnustavat avioliiton pyhyyden, tietävät, että Jumala odottaa heidän pysyvän yhdessä (1. Mooseksen kirja 2:24). He ymmärtävät myös, että työskennellessään avioliittonsa sopusointuisuuden hyväksi he tuottavat kunniaa Jumalalle, avioliittojärjestelyn Suunnittelijalle (1. Korinttilaisille 10:31). Tällainen näkemys antaa heille syyn pitää kiinni avioliitostaan ja ponnistella sen onnistumisen puolesta.

[Alaviite]